Onko vauvani suuttunut mulle kun se ei ole moneen päivään vastannut hymyyni?

ajattelen että lapseni ovat hirveän vaivanloisia, liian äänekkäitä, olen kotonani avovankilassa, aina seurantapanta jalassa.

En nauti lapsiperhe-elämästä sekunttiakaan, mutta en ehkä vaihtaisi poiskaan kuin 12h/vrk.

joutunut tekemään ikäviä asioita: painamaan babyhalerin naamalle ja antamaan ventolinea, tiputtamaan nenätipoja sieraimiin, yms.

Äsken vauva sit hymyili kun vähän poskesta kutitin.

Lupaan rakastaa sitä!

Lapsi vaistoaa kyllä, jos et viihdy hänen seurassaan. Oma masennus alkoi just tuolla tavalla. Jos et yhtään viihdy kotona, mene töihin ja pyydä miestä jäämään vanhempainvapaalle.

inhoan vaan tätä avovankilassa oloa ja jatkuvaa antamista. en saa takas kuin ehkä 25% siitä mitä itse annan. miinuksella mennään.

Ei pieni vauva pysty "antamaan". Vanhemmuus on antamista, eikä siitä saa mitään palkaksi. Ei nyt eikä myöhemmin. Siihen ajatukseen kannattaa totutella pian, muuten tuut pettymään elämässä katkerasti.



Pieni vauva ei myöskään "suutu", vaikka sairauden takia joudutkin tekemään ikäviä juttuja, jos vain annat hänelle rakkautta ja hellyyttä silloin, kun hän sitä tarvitsee.

pakko olla provo!! Tai ap ei ole todellakaan kypsä äidiksi tai sitten on masentunut. Pliis ap, puhu tilanteestasi vaikka neuvolassa.

vauva osaa olla suuttua sinulle henkilökohtaisesti, älä ota missään nimessä itseesi, jos vauva on huonolla tuulella. Anna vaan takaisin paaaaaljon rakkautta ja koeta ottaa rennosti. Välillä on pakko olla "inhottava" ja esim. antaa lääkkeitä tms. jotain ei niin kivaa. Se on elämää, se on vanhempien tehtävä.

saamisen suhteen, niin riittäis. Isommalla astmakohtaus jo toista päivää päällä, niin ei tässä ehdi muuta kuin räkää pyyhkimään ja ventolinea vuoronperään väkisin kummallekin antamaan. Onneksi ukko tulee töistä 17.30, niin mä lähden iltalomille.

saamisen suhteen, niin riittäis. Isommalla astmakohtaus jo toista päivää päällä, niin ei tässä ehdi muuta kuin räkää pyyhkimään ja ventolinea vuoronperään väkisin kummallekin antamaan. Onneksi ukko tulee töistä 17.30, niin mä lähden iltalomille.

Mitä sä niiltä lapsilta odotat saavasi?

jatkaa vielä, että mulla oli vauvavuonna sellaisia hulluja kuvitelmia, että mun vauva ei muka pidä minusta. Mulla todettiinkin sitten synnytyksen jälkeinen masennus, josta olen jo täysin toipunut. Eli hae apua, kyseessä voi hyvinkin olla masennus, josta toipumiseen kyllä saa apua, jos vaan hakee.

tasan 4kk, sitten olenkin työtön työnhakija, en enää kotiäiti ja pääsen pois tästä avovankilasta kun vauvakin menee päiväkotiin. JEE; enää 4kk lusimista Jee!

tasan 4kk, sitten olenkin työtön työnhakija, en enää kotiäiti ja pääsen pois tästä avovankilasta kun vauvakin menee päiväkotiin. JEE; enää 4kk lusimista Jee!

taidat vain haluta ärsyttää?

ärsytä tai raivostuta, kun mulla ei ole enää mitään tunteita tästä kotona olosta. Olen lannistunut kotiäidiksi enkä edes tiedä mikä viikonpäivä tänään on kun sillä ei ole mitään merkitystä.

Olen turruttanut sekä vihantunteeni, tyytymättömyyteni ja sen vähäisen ilon mitä ehkä joskus oli.

Sen suuntaisesti sun viestien sisältö ainakin muuttuu... Ensin olet huolissasi kun vauva ei hymyile ja nyt jo innolla odotat vankilatuomion päättymistä.



Terkkuja sinne Porvooseen.



ps. jos olit tosissasi, niin hae apua masennukseesi ;)

nuo sellitoverit edes vastaisivat kun saan väkinäisen hymyn kasvoilleni väännettyä. En mää oikeesti edes jaksa iltalomille lähteä, kun kumminkin ukko soittaa heti perään kun ei pärjää lasten kanssa.

Ja jos mää selviäisin mun masennuksesta, niin minähän masentuisin entistä enemmän kun alkaisin oikeasti tuntea miten ikävää, kurjaa, tylsää, energiaasyövää tää kotona olo on.

Onneksi olen masentunut, niin ei tunnu missään enää mikään enkä jaksa haaveilla toisenlaisesta elämästä.

nuo sellitoverit edes vastaisivat kun saan väkinäisen hymyn kasvoilleni väännettyä. En mää oikeesti edes jaksa iltalomille lähteä, kun kumminkin ukko soittaa heti perään kun ei pärjää lasten kanssa.

Ja jos mää selviäisin mun masennuksesta, niin minähän masentuisin entistä enemmän kun alkaisin oikeasti tuntea miten ikävää, kurjaa, tylsää, energiaasyövää tää kotona olo on.

Onneksi olen masentunut, niin ei tunnu missään enää mikään enkä jaksa haaveilla toisenlaisesta elämästä.

masennus on sairaus, josta toipumisen jälkeen toimintakyky ja positiiviset tunteet palaa. HANKI HOITOA NYT!! JOS ET ITSESI TAKIA, NIIN LASTESI TAKIA!

mulle että huomisesta alkaen saan molemmat lapset päiväkotiin ja itse pääsen töihin edes 6 tunniksi.

Masennus lähtisi nopeammin kuin av-palsta päivittyy.

Mun masennus liittyy ainakin 80% tähän elämäntilanteeseen. Minusta vaan ei ole kotiäidiksi eikä lasten seura tyydytä mun tarpeitani millään lailla.

Onneksi olen niin masentunut että en enää huomaa miten surkeaa ja paskaa tämä on.

Miks vitussa oot hankkinut lapsia?

se että saan olla yöpaidassa koko päivän, ei tarvitse meikata eikä laittautua ikinä, ei tarvitse pistää nokkaansa pihalle koko päivänä jos ruokaa on kaapissa. Ja saa olla 100% tehoton kunhan lasten pakolliset tarpeet tyydyttää.

Se hivelee mun patalaiskaa luonnettani ja tykkään kun saa istua päivän tietokoneella ja lapset nukkuvat tai katsovat elokuvia.