Miksi joidenkin on vaikea tai mahdoton sanoa lahjatoiveita suoraan?

Anna sellaisia lahjoja, joiden uskot miellyttävän lahjansaajaa.

legot ja puujunaradan osat ovat sellaisia, että harvoin haittaa vaikka niitä olisi jo ennestään.

kun useamman kerran on tosiaan jo käynyt niin, että lahjani on täysin hyödytön. Ehkä asia helpottuu sitten kun lapsi kasvaa, mutta tuonikäiselle on vaikea ostaa muuta kuin leluja, kirjoja tai vaatetta.



ap

Eivät kai he ole sitä sinulle sanoneet? Jos ovat, älä liikoja näe vaivaa kyseiseen lahjaan. -2

että en kehtaa sanoa toiveita, kun pelkään niitten olevan liian kalliita. Koitan sanoa ympäripyöreästi että lapsi tykkää askartelusta tai esim sukat/kalsarit olisi tarpeellisia. Koska niitä saa suht edullisesti.En kehtaa sanoa, että lapsi on toivonut esim. konttaavaa nukkea tai kävelevää koiraa koska ovat kalliimpia. Siksi siis minä en vastaa suoraan lahjakyselyihin.

Esim. meillä on poika sellainen, että innostuu leluista aika valikoiden ja kaikki, mitä keksin, on jo itse ostettu. Itsellenikin teettää tuskaa keksiä lahjaa hänelle, joten kaikki idikset on jo ns. omassa käytössä.



Legot ovat hyvä idea. Entä jokin kirja? Jos aloittaisit kerätä pojalle jotain kirjasarjaa, esim. Risto Räppääjiä tms.? Säästyisit sen pähkimiseltä, mitä ostat - senkun ostat uuden osan sarjaan...

Siis sen lahjakysyjän. Vanhempien on paljon helpompi kertoa silloin toiveet. Itse ärsyynnyin joskus kun lahjatoive oli järjettömän hintainen.

Nelivuotiaat voisivat tykätä myös Bionicleistä (on tietty vähän isommille tarkoitettu, mutta meillä ne on olleet hitti jo jonkin aikaa).



Vaatteissa ostaisin kokoa 110/116, vaikka voi hyvin olla vielä iso. Esim. luurankopyjama, joka hohtaa pimeässä.



Minä en tykkää välttämättä toivoa mitään, joten ymmärrrän hyvin kummipoikasi vanhempia. Poikamme vähävaraisen kummitädin kohdalla mietin kuitenkin aina valmiiksi jonkin lasta miellyttävän edullisen ratkaisun. Esim. tänä vuonna joku Risto Räppääjä kirja, n. 15€. Kummi itse oli harkinnut kalliimpaa Kunnasta, mutta ne meillä on jo melkein kaikki. Risto Räppääjistä on myös kuuntelukirjoja, ne viihdyttää meitä lomamatkoilla.

Lapsen toinen mummo ostaa kyllä lapselle todella paljon kirjoja, liittyy kai hänen ammattiinsa... Mutta jospa minä ehtisin "varata" jonkun sarjan ja vanhemmat tietäisivät, että minä ostan aina sen :)



Ja totta on tietysti tuokin, että voisin sanoa heille, minkä hintaluokan lahjaa olen ostamassa. Toisaalta oletan heidän tietävän sen edellisten joulujen ja synttäreitten pohjalta. Ehkä sellainen 30 e on budjetti, mutta ei silläkään niin väliä, jos vain lapsi tykkää lahjasta.



Eivät he siis ikinä ole sanoneet suoraan, että jokin lahja olisi hyödytön, mutta onhan se nyt selvää, ettei lapsi tee mitään vaikkapa kahdella kappaleella samaa kirjaa. Tai jos olen ostanut vaatetta, niin on kommentoitu tosiaan tuohon tyyliin, että on niin paljon vaatteita, ettei ehdi entisiäkään pitää.



Mutta enköhän jotain keksi, kiitos vastanneille!



ap

rahaan hyvin estoisesti. Minusta on hirveän kiusallista yrittää arvailla mikä on sopiva lahjan hinta kunkin kysyjän mielestä. Kerran, siis YHDEN kerran, olen sanonut suoraan mitä haluaisimme, ja sain vastaukseksi että "ei me niin paljon ajateltu lahjaan käyttää". Häpesin niin paljon etten ole sen jälkeen uskaltanut enää sanoa muuta kuin ettei tarvitse ostaa mitään.



Tajuan tilanteen ristiriitaisuuden, sillä itsekin olen huono keksimään lahjoja ja olen hyvin helpottunut jos minulle annetaan lahjavinkkejä. Mutta oman rahatilanteeni minä tiedänkin, kun taas on kamalan vaikeaa arvata sitä muiden osalta.