Mistä se johtuu, että opettajat
luulevat aina olevansa oikeassa? Miks ne ei kuuntele, mitä mieltä oppilaat ja heidän vanhempansa ovat asioista?
Kommentit (16)
Minun lapseni opettaja kuuntelee, eikä oleta olevansa aina oikeassa. On todella hyvä tyyppi ja olen iloinen että juuri hän on lapseni opettaja.
Törmäsin juuri apulaisreksiin, joka ei myöntänyt millään olevansa väärässä. Meni heti arvovaltakamppailuksi ja riidaksi.
Tuo on niin totta ja tätä en tarkoita millään pahalla. Opettajan työ suosii tiettyjen luonteenpiirteiden kehittymistä ja tietysti alalle hakeutuukin sopivasti alttiit persoonat.
Turha tuosta on loukkaantua kenenkään opettajan. Minä arvostan heidän työtään kaiken kaikkiaan ja kaikki ammatit pitkän päälle muokkaavat luonnetta.
väärässä, sillä ei minulla ainakaan ole tullut "riitaa" yhdenkään opettajan kanssa koskaan, vaikka lapsia meillä on kouluteillä jo 7!
luulevat aina olevansa oikeassa? Miks ne ei kuuntele, mitä mieltä oppilaat ja heidän vanhempansa ovat asioista?
ovat vanhemmat, jotka tietävät olevansa aina oikeassa eivätkä pysty hyväksymään sitä, mitä esim. koulusta opettajan kautta kuulee.
Ottamatta tässä kantaa yksittäiseen tilanteeseen (esim ap:n tapausksessa; hän kun ei antanut mitään esimerkkejä, mistä on kysymys).
Monet vanhemmat ei kyseenalaista koskaan mitään, vaan antavat viedä kuin pässiä narussa.
Ja luulevat vielä että se on hyvä juttu!
toisella puolella keskustelukumppanina on vanhempi, jonka jutut ovat lähellä tuota ap:n tasoa... Tullaan luokan ovesta suurin piirtein hyökkäysasenteella ja sitten muka opettaja luulee tietävänsä kaiken. Kyllä meidän ammatti on osaltaan varmasti sellainen, että se "väärinkäytettynä" ruokkii tiettyä Minä tiedän kaiken-asennetta, mutta uskon valtaosan opettajista tämän tiedostavan. Mutta kuten sanoin, keskustelussa on mukana aina myös se toinen osapuoli ja valitettavasti vanhemmista osa suhtautuu jo ennakkoon opettajaan melko kieroutuneesti. Oppilaiden kohdalla tilanne ei ole tämä, he ovat valmiita avoimeen keskusteluun. Ja kyllä opettaja ymmärtää, miten oppilaan kanssa keskustellaan.
joissa vanhemmat ei usko olevansa väärässä, ja lapsi kärsii.
nimim. sivusta seurannut, ei opettaja ;)
Monet vanhemmat ei kyseenalaista koskaan mitään, vaan antavat viedä kuin pässiä narussa.
Ja luulevat vielä että se on hyvä juttu!
asiaa monet kerrat keskusteltuani useiden opettajien kanssa lapseni asioista. Opettajat näkevät lapsessa vain pelkkiä huonoja asioita, itse tunnen kuitenkin lapseni parhaiten ja tiedän hänen olevan aivan toisenlainen jos hänelle vain annettaisiin mahdollisuus olla oma itsensä. Olenkin noussut viime aikoina valitusten yläpuolelle ja uskon pelkästään sen, mitä lapseni asioista sanoo. Viimeinenkin kunnioitukseni opettajakuntaa kohtaan saa mennä, sillä heille yksittäinen oppilas tuntuu olevan vain pelkkä pelinappula, jota he saavat hiekkalaatikollaan siirrellä mielensä mukaan. -ap
että lapsi voi olla hyvinkin erilainen koulussa kuin mitä on kotona. Tyttöni luokan pahin kiusaaja ja häirikkö on vanhempien seurassa ja näiden katsee alla mitä ystävällisin ja ihanin. Vanhemmat eivät usko opettajaa kun koulusta tulee valituksia tytön käytöksestä.
Olisi mielenkiintoista tietää, mitä ap tarkoittaa sillä, ettei lapsi saa olla oman itsensä? Useimmiten kun näiden vaatimusten takana on se, että opettaja kohtelee lapsia tasapuolisesti ja jotkut vanhemmat vaativat erikoiskohtelua lapselleen, jotta tämä saisi olla oma itsensä.
Ap on taas hyvin tyypillinen esimerkki vanhemmasta, joka todellakin osittain pilaa lapsensa (myöhemmän) elämän sillä, että nostaa lapsensa jalustalle ja hokee mantraa "tunnen lapsnei parhaiten". Vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten kotioloissa, mutta se lapsi voi olla hyvinkin erilainen kavereiden kanssa, koulussa - niistä tilanteista voisi sanoa, että kaverit tuntevat lapsen parhaiten ja lapsen koulukäyttäytymisen tuntee kyllä se ope parhaiten - ainakin lapsen vanhempia paremmin =)
Lapset selittävät kotona ties mitä puutaheinää, harva lapsi kertoo omista töppäilyistään totuuden.
Paras oli omina opeaikoina kun kaksi tyttöä jäi minulle kiinni ns. itseteosta ja myönsivät toki heti syyllisyytensä (vaikea olisi ollut olla myöntämättä kun kummallakin oli tupakka hampaissa). Illalla sain soiton toisen tytön isältä: kaikki oli kuulema väärinkäsitystä, tyttö oli lohduttomana itkenyt kotona kun sai jälki-istunnon siitä kun kaveri poltti, hän oli vain seurana eikä ollut tehnyt mitään. Isä oli aika hiljainen kun kerroin, että ihan omin silmin näin kun tyttö poltti ihan omaa tupakkaa, sillä kaverilla oli omansa. Ei tyttö tajunnut, että vanhemmat soittavat opelle "epäreilun" kohtelun takia. Ja vastaavia tapauksia on jatkuvasti koulumaailmassa.
opettaja näkee oppilaassa pelkästään huonoa, niin silloin on kyllä opettajalla joku ongelma. Vaikea tilanne vanhemmalle ja oppilaalle, ymmärrän. Itse opettajana tulee mieleen, että onko kysymyksessä joku ammattiinsa lopen kyllästynyt ihminen vai muuten vaan vaikea tapaus... Hankala sanoa tietämättä tilannetta kokonaisuudessaan, mutta olen kanssasi samaa mieltä siinä, että sinä tunnet lapsesi parhaiten. Toki vanhemman on muistettava katsoa lasta objektiivisesti, vaikka välillä se voi olla vaikeaa. Mutta mikäli lapsen käyttäytymisessä kaikki on suurin piirtein ok, niin täytyisihän opettajalla olla myös jotain hyvääkin sanottavaa.
t. ope nro 8
Opettajat näkevät lapsessa vain pelkkiä huonoja asioita, itse tunnen kuitenkin lapseni parhaiten ja tiedän hänen olevan aivan toisenlainen jos hänelle vain annettaisiin mahdollisuus olla oma itsensä. Olenkin noussut viime aikoina valitusten yläpuolelle ja uskon pelkästään sen, mitä lapseni asioista sanoo. -ap
Ja sanon tämän kaikella ystävyydellä.
Kannattaisi opetella laajentamaan näkökulmaansa ja hyväksyä se, että kaikki ei välttämättä näy omille silmille. Parhaan palveluksen teet lapsellesi, jos et anna hänen manipuloida itseäsi.
Monet vanhemmat ei kyseenalaista koskaan mitään, vaan antavat viedä kuin pässiä narussa.
Ja luulevat vielä että se on hyvä juttu!
Kuules, on opettajia, joiden kanssa oikeasti voi keskustella ja neuvotella, sekä tehdä päätöksiä yhteisymmärryksessä. Välillä on ope oikeassa ja välillä vanhemmat, mitään riitoja ei tarvitse tulla.
lapsi tosiaankin voi olla kotona aivan erilainen kuin koulussa. Tämä vanhempien kannattaa ymmärtää ja kuunnella sen vuoksi avoimin mielin, mitä opettaja kertoo. Vanhempi ei näe, millainen lapsi on koulussa kuten ei myöskään opettaja näe millainen lapsi on kotona. Molemminpuolista avoimuutta ja luottamusta!
mutta minä riitelin juuri viime viikolla opettajan kanssa. Hänen asenteensa oli alun perin se, että olen vain tyhmä-ääliö äiti, joka ei tajua yhtikäs mitään. Vaati että tulisin keskellä päivää koululle selvittämään asiaa, joka oikeasti oli koulun virhe. Koski järjestelyjä, ei edes omaa lastani. Koulu oli väärässä ja hän joutui sen myöntämään - ja soittamaan minulle, minä en liikahtanutkaan. Sanoin että jos hassaa työaikaani, laitan laskun perään.
Lapset ovat erilaisia kavereilleen, vanhemmilleen ja koulussa.
Jos opettaja ei sano, että olen vain tyhmä-ääliö äiti, joka ei tajua yhtikäs mitään niin olet itse kokenut asian noin.
Kuinka tulet muiden aikuisten kanssa toimeen?