kenelle lähetät joulukortin?

ei saisi missään tilanteessa tuoda esille sitä, että jollain toisella on lapsia. En mitenkään väheksy lapsettomuuden aiheuttamaa tuskaa niille, jotka ovat tahtomattaan lapsettomia. Mutta lapsiperheessä ne lapset on olemassa, ei niitä voi piilotella. Jos joku jää leskeksi, niin pakko on hyväksyä, että ympärillä muilla on puolisoita. Tai jos sinkku kärsii siitä, ettei tapaa elämänsä rakautta, niin pakko on hyväksyä, että joillakin kuitenkin on puoliso. Ei voi ajatella, että jos minulla ei ole jotain, kellään muullakaan ei saa olla.

Isot suvut, eli kortit lähtee tädeille ja sedille ja enoille, osalle serkuista, ystäville, tuttaville, kummeille, omalle vanhalle hoitotädille, lapsuuden ystäville...



Jonain vuonna yritin lopettaa korttien lähettämisen, mutta heti joku epäili, etten halua enää olla hänen kanssaan tekemisissä, kun ei tullut korttia, niin en ole sitten uskaltanut sitä tapaa lopettaa... Ilmeisesti on niin, että jos sen kerran on aloittanut, sitä ei voi lopettaa. Toiset ei lähetä koskaan ja kukaan ei ihmettele mitään.

joista ehkä neljään en laita lasten kuvia (lapsettomia ystäviä)

minun ja mieheni

isovanhemmille, vanhemmille sekä kummeille

lastemme kummeille

kummilapsillemme



neljälle lähinaapureille viemme joulutervehdyksen, jossa on kortti mukana

Samoille henkilöille, joilta mekin saadaan kortti.



Noiden lapsikorttijuttujen takia olen miettinyt, että jättäisin lähettämättä kortin sille yhdelle lapsettomalle sukulaispariskunnalle, joilta ei aina tule meillekään korttia. Jos ne vaikka onkin niitä, jotka vetävät herneen siitä nenään. Toisaalta se vasta tuntuukin lapsettomien pariskuntien dissaamiselta jos joku, mutta kun ei tuota oikein voi heiltä kysyäkään.



Mä en näe järkevänä, että rupean yhdelle pariskunnalle laittamaan erilaista korttia. Sekin tuntuu mun mielestä hyvin vahvasti eriarvoistamiselta ja lapsettomuuden alleviivaamiselta. Ihan varma kun en kuitenkaan ole, että ovatko he omasta tahdostaan lapsettomia vai eivät. Mun mielestä se on kuitenkin tervehdys meiltä, jolloin me laitetaan se meidän tavalla. Jokainen vastaanotaja sitten saa suhtautua siihen ihan miten lystää, vaikka leikellä se kappaleiksi, jos siltä tuntuu.