Pitääkö lapsi pakottaa yökylään???
Lapsemme 3v.4kk on ollut yökylässä sukulaisilla/mummeilla joitakin kertoja ja aina on mennyt tosi hyvin. Nyt lapsi oli menossa sukulaisellemme yökylään, jossa on ollut siis ennenkin ja meni sinne siis ihan sukulaisen pyynnöstä, jotta voisivat viettää kivan illan (on ollut siellä ennenkin ja heillä on myös lapsia). No jostain syystä lapsella on nyt kova äititakertumisvaihe, ja jouduimme hänet sieltä hakemaan. En raaskinut jättää kovasti ikävöivää lasta sinne. Nuorimmaisemme vajaa 2v. ei taas puolestaan ole ollut kun varmaan ihan pari kertaa jossain yökylässä. Niin nyt anoppi on sitä mieltä, että lapsia pitäisi viedä enemmän yökylään, jotta oppivat olemaan muidenkin hoidossa. Ei meillä ole ollut tarvetta viedä lapsia yökylään kun olemme yleensä järjestänyt niin, että toinen vanhemmista on ollut lasten kanssa, ihan siis muutaman kerran ovat olleet molemmat yökylässä nuoremman synnyttyä. Ja nyt taas tuntuisi jotenkin kurjalta viedä ikävöiviä lapsia muiden hoidettaviksi. Ja sitäpaitsi sen jälkeen kun nuorimmainen synty niin ihan kauheasti ei ole ollut vapaaehtoisia hoitajia lapsille kun eivät mielellään ota kahta kerrallaan...
Mutta siis pitääkö mun oikeasti ruveta tuputtaan noita enemmän muiden hoidettaviksi öiksi?? ovat kotihoidossa ja päivisin heillä on ollut useastikin joku muu hoitamassa esim. rakentamisemme aikana ja jos on ollut lääkäriä tms. tilanteita ja hyvin on mennyt.
Kommentit (19)
Jos teillä ei ole tarvetta viedä lapsia yökylään, ettekä koe tarvitsevanne "aikuisten vapaata", niin miksi pitäisi viedä? Tulee vain paha mieli sekä itsellesi että lapsille. Ehtii sitä myöhemminkin.
Meidän lapsi oli eka kerran yökylässä kymmenen vuotiaana ja sen jälkeen alkoi innokkaasti yökyläillä kavereillaan ja sukulaisilla.
omat 5 ja 6v eivät ole koskaan olleet yökylässä missään. Miksi pitäisi
tosin lapset 6ja 8v.
jos lapset ei halua olla hänen sylissään/hänen luonaan hoidossa/yökylässä/mitä vaan, syy on siinä, että äiti tuo heitä sinne aivan liian harvoin! Että lisää vaan, niin oppii lapsi olemaan.
Varsin v-mäistä tuollainen oli meillä silloin, kun lapsemme ovat vauva/taaperoiässä vierastaneet, ja anoppi syyllisti minua siitä, että hän ei saa pitää lapsia tarpeeksi sylissä ym. Äidin vika ja keksintö koko vierastus. Kunhan halusin kiusata eukkoa.
Joutui psyk.tutkimuksiin, kun uudessa koulussa joutui kiusatuksi ja käpertyi kuoreensa entisestään. On kuulemma epänormaalia, ettei 12 vuotias ole ollut yökylässä.
miksi ihmeessä lapsi pitää pakottaa yökylään, jos lapsi ei esimerkiksi selvästikään halua sinne mennä?
ja kun on kerta tuo takertumisvaihe niin en kyllä veisi ainakaan pakolla. Vain silloin kun ja jos lapsi itse todella haluaa sitä.
Lapsellanne on nyt tällainen vaihe - kuukauden päästä tilanne voi olla jo aivan toinen. Ikävöimisvaiheita tulee ja menee. Teinä kokeilisin yökyläilyä lähiaikoina uudestaan.
Mitä muuten tarkoitat tuolla, että jouduitte hakemaan lapsen? Itkikö hän hysteerisesti eikä mikään auttanut, vai mitä? Tuo hakeminen on nimittäin minusta vähän kaksipiippuinen juttu. Tietenkin lapsen voi hakea, jos ikävöinti menee ihan överiksi. Usein kuitenkin ikävä hoituu sillä, että kyläpaikassa keksitään jotain mukavaa tekemistä ja kiinnitetään lapsen huomio muualle.
En siis kovin helpolla lähtisi lasta hakemaan, ellei kyseessä ole ääritilanne. Siitä tulee lapselle helposti sellainen viesti, että hän saa kitinällään tahtonsa läpi eivätkä aikuiset ole kykeneviä huolehtimaan hänestä tai vakuuttamaan häntä siitä, että kaikki on hyvin vaikka äiti ei olekaan paikalla.
Ymmärrän sekä sinua että anoppiasi. Lasta ei pidä pakottaa tai pelotella tällaisilla asioilla, sillä se ei johda muuhun kuin pelon kierteeseen. Siksi totuttelisin lasta hellästi ja pikkuhiljaa yökyläilyyn. Siinäkin on perää, että on hyvä tottua olemaan muidenkin kuin äidin hoidettavana. Itse ainakin olen todella iloinen siitä, että lapsille on vuosien varrella muodostunut niin luontevat ja läheiset välit isovanhempiinsa, ettei heitä tarvitse mitenkään ujostella tai vierastaa. On hienoa nähdä, että lapset luottavat sataprosenttisesti mummoihinsa ja heidän kykyynsä hoitaa, hoivata ja lohduttaa. Varmasti tätä suhdetta ei olisi syntynyt, elleivät mummot olisi saaneet oikeasti hoitaa lapsia ja osoittaa heille huolenpitoaan.
Ts. mitä vaille hän jää, ellei mene yökylään tuossa iässä?
Minusta yökyläilyt ovat ok, jos ne ovat lapsen toive ja hauskoja. Mutta ei ole mitään syytä esittää lapselle, että olisi toivottavaa ja suotavaa, että hän jää aikuisten mieliksi "nauttimaan" yökyläilystä. Kyläilyt kun voi hoitaa päiväsaikaankin ilman, että tarvitsee ikävöidä ja ahdistua.
Mutta ap itse kertoi, että tähän asti kaikki on mennyt yökylässä hyvin. Nyt lapsella vain on sellainen vaihe, että hän takertuu. Niitä vaiheita tulee kaikille lapsille, eikä niitä pidä aikuisten säikähtää. Eli jos nyt meni homma puihin, niin se voi jo kuukauden päästä toimia taas.
Hassu tuo kommenttisi, että lapselle ehdotettaisiin yökyläilyä aikuisten mieliksi. :) Totta kai asia esitetään niin, että sinä Maija PÄÄSISIT yökylään mummolaan, miltä kuulostaa? Meillä on 95-prosenttisesti hypitty riemusta kattoon tällaisesta ehdotuksesta. Pakko ei tietenkään ole mennä, jos ei jostain syystä halua eikä se ole välttämätöntä. Tietenkin näissä asioissa pitää päästä kaikkien osapuolten yhteisymmärrykseen.
Niin ja mistä lapsi jää paitsi? Ei välttämättä mistään oleellisesti, mutta yökyläilyn yhteydessä on usein enemmän aikaa touhuta kaikenlaista kivaa ja luoda omaa isovanhempien ja lastenlasten välistä perinnettä. :)
11
niitä isovanhempen ja lastenlasten yhteisiä perinteitä voi luoda kuin silloin kun lasten vanhemmat ei ole läsnä?
niitä isovanhempen ja lastenlasten yhteisiä perinteitä voi luoda kuin silloin kun lasten vanhemmat ei ole läsnä?
Muistan hyvin itse, miten ikävöin vielä 10-vuotiaana äitiä kun olin joskus mummolassa yötä. Itkin salaa ikävääni kunnes nukahdin. Päivät tosin menivät ihan hyvin, mutta nukkumaanmeno oli kamalaa vieraassa paikassa ilman äitiä.
Muistan kyllä senkin, kun ekan kerran yökylässä (kummitädin luona) ikävä ei iskenytkään ja aamulla yhtäkkiä tajusin etten ollut ikävöinyt yhtään. Se oli hienoa. Sen jälkeen olen nukkunut hyvin melkein missä vain ja kenen kanssa vain. :)
tse ainakin olen todella iloinen siitä, että lapsille on vuosien varrella muodostunut niin luontevat ja läheiset välit isovanhempiinsa, ettei heitä tarvitse mitenkään ujostella tai vierastaa. On hienoa nähdä, että lapset luottavat sataprosenttisesti mummoihinsa ja heidän kykyynsä hoitaa, hoivata ja lohduttaa. Varmasti tätä suhdetta ei olisi syntynyt, elleivät mummot olisi saaneet oikeasti hoitaa lapsia ja osoittaa heille huolenpitoaan.
korjaanpa. En muista numeroa mutta miksi niitä suhteita ei voi luoda silloin kun vanhammat ON läsnä? Pikkumaista mutta niin on täällä muutkin näköjään.
korjaanpa. En muista numeroa mutta miksi niitä suhteita ei voi luoda silloin kun vanhammat ON läsnä? Pikkumaista mutta niin on täällä muutkin näköjään.
Kun vanhemmat ovat läsnä, niin he ovat aina lasten ensisijaisia hoitajia ja tavallaan lasten ja isovanhempien "välissä".
Jari Sinkkoselta, ja hänen mielestään ei ole mitään syytä laittaa lasta yökylään, jos sille ei ole tarvetta - lasta ei tarvitse "opettaa" yökyläilyyn. Toisaalta jos lapsi viihtyy yökylässä, ei ole myöskään lapsen hyvinvointiin perustuvaa syytä sitä kieltääkään. Sinkkosen mukaan yöstä ei tule lapsen ja isovanhemman suhteeseen mitään lisäarvoa, eli päiväkyläily ajaa ihan saman asian.
Kysymykseni Sinkkoselle koski siis kolmivuotiasta lasta.
niitä isovanhempen ja lastenlasten yhteisiä perinteitä voi luoda kuin silloin kun lasten vanhemmat ei ole läsnä?
varsinkin kun isovanhemmat ovat vähän sairaaloisia niin olisi liian raskasta hoitaa villejä veljeksiä. Vietetään kuitenkin paljon aikaa kyläilemällä puolin ja toisin ja välit ovat tosi läheiset. Joulukuussa olimme kaikki yhdessä Tukholman risteilyllä ja yhteinen kylpyläreissu on suunnitteilla.
omat 5 ja 6v eivät ole koskaan olleet yökylässä missään. Miksi pitäisi