Ärsyttää tuo kiusaamiskeskustelu yle1:llä nyt.

Eikö jokaisen vanhemman pitäisi kasvattaa lapsensa pienestä pitäen niin, ettei heistä edes tule kiusaajia?!

Reaalimaailmassa kiusaajien kotona on ihan samanlaista porukkaa vanhempina kuin kiusaajakin on, ja miten otat kauhalla jos on lusikalla annettu. Koulussa nyt sentään pitäisi olla täyspäisiä aikuisia.

Täälläkin se yksi mamma mesosi että jos oman lapsen riehumisesta tulisi sanomista kaverisynttäreillä, heiltä lähtisi heti mies "sanomaan suorat sanat ja lopettamaan paskanpuhumisen" tms., kyseisen syntymäpäiväsankarin kotiin. Että tällä asenteella. Joko rupeaa tuntumaan siltä että ehkä kannattaisi sittenkin panostaa siihen kouluun?

Itse en ole törmännyt lapsiin tai nuoriin, jotka kiusaisivat vain koulussa. Ne kiusaajat, joita tiedän, ovat kiusanneet jo päiväkodissa, ja myös vapaa-aikana, koulumatkoilla, kotipihoilla, harrastuksissa, ostareilla jne.

mutta harvoin kysytään, mitä me vanhemmat voimme tehdä kiusaamiselle.



Kotoa tämäkin lähtee loppupeleissä.

Olen kehottanut tai oikeamminkin käskenyt lyömään kovaa takasi. Ainut keino mikä on kiusaajiin purrut. Enää ei kiusata kun ei uskalleta.

Elämä on kovaa koulussa

mutta harvoin kysytään, mitä me vanhemmat voimme tehdä kiusaamiselle.

Kotoa tämäkin lähtee loppupeleissä.

mutta kun on vanhempia, joita ei paljon kiinnosta, mitä se lapsi tekee koulussa tai on tekemättä. En sitten tiedä, miten vanhemmat voivat kasvattaa lapsistaan sellaisia, että nämä pystyvät välttymään tämän välinpitämättömän kodin kasvatilta..?

KOULUKIUSAAMISEEN PITÄISI PUUTTUA -mantra. Nytkään tuo kovasti asiaan puuttumista vaatinut äiti ei kuitenkaa osannut sanoa miten. Kouluissa oman kokémukseni mukaan puututaan puhuttamalla, palaveeraamalla, puhuttamalla, palaveeraamalla, keskustelemalla, rankaisemalla,... Lopulta tehdään lastensuojeluilmoitus (joka ei johda käytännössä mihinkään) ja rikosilmoitus (poliisi ei edes tule koululle puhuttamaan kiusaajaa/luokkaa) vaan tekee lastensuojeluilmoituksen. Ja taas koululla sillä välillä puhutaan, puhutaan, puhutaan...



Mitä se puuttuminen voi muuta olla? Erottaminen, josta tuossa ohjelmassa puhuttiin ei oikeasti ole realistista laajassa mittakaavassa. Suomessa on oppivelvollisuus ja oikeus käydä koulua. Eli lapselle, joka on erotettu pitää kuitenkin järjestää jotenkin opetus. Kunta ei oikein tykkää... Jälki-istunnossa istuttamisesta ei ole mitään hyötyä (yleensähän nuo puhuttamisetkin ovat koulun jälkeen).



Mitä ehdotatte? Viedäänkö nurkan taakse ja muilutetaan?



Ennen muilutusta ja erottamista pitäisi rikos myös pystyä todentamaan. Miten todistetaan kiusaaminen, jos se on hiljaista? Onko kiusatun viesti tilanteesta aina se ainoa ja oikea? Onko vanhempien vetämät johtopäätökset aina automaattisesti oikeampia kuin opettajan? Mitä, jos oppilas oppii vetämään kiusaamiskortin esiin aina sopivasti esim. luvattomien poissaolojen selityksenä? Mitä, jos kiusaajaksi nimetäänkin väärä tai syytön lapsi? Jos koko luokka kiusaa, erotetaanko kaikki muut? Mitä, jos kiusattu ryhtyy kiusaajaksi, erotetaanko vai annetaanko ensin tasoitusta? Mitä tehdään kiusaamiselle, joka tapahtuu netissä tai vapaa-ajalla. Erotetaanko siitäkin vai vaan koulussa tapahtuvasta kiusaamisesta? Mitä tehdään niissä tapauksíssa, missä vanhemmat nimeävät kiusaamiseksi sellaista, mitä koulussa ei saada mitenkään näkyviin? Pitääkö kiusaamiskyselyissä tulla tietty määrä ilmiantoja ennen tuomiota vai riittääkö yksinkin?





En mitenkään väheksy ongelmaa, en todellakaan. On vaan hyvin turhauttavaa kuulla aina, että koulussa kukaan ei viitsi/vaivaudu/halua tehdä asialle mitään. Itse olen tehnyt todella paljon työtä kiusaamisjutuissa ja niissä kouluissa, joissa olen ollut on todellakin puututtu koulun kaikin keinoin jokaiseen kiusaamiseen.Kuitenkaan se ei riitä vanhemmille eikä medialle. Tulee sellainen olo noista ohjelmista, että opettajat pitävät itsellään jotain syvällistä tietoa kiusaamisen lopettamisesta, mutta eivät vaan paljasta salaisuutta ja käytä tuota tietoa.

VAARALLISINTA on vaan se, että ne ihan tavalliset vanhemmat eivät koskaan päiväkodista lähtien halua kuulla, että heidän lapsessaan olisi jotain vikaa - näin ajattelevat siis ihan tavlliset lapsistaan muuten hyvin huolehtivat vanhemmat

ekaluokalla poikani luokalla oli poika, jonka sosiaaliset taidot eivät riittäneet kaverin hakuun joukossa jossa muut olivat käyneet eskarin ja tämä kotihoidettu esikoinen lähti hakemaan kavereita norsu posliinikaupassa tyyliin.



Toiset kokivat kiusaamisena leikkien ja pelien sekoittamisen ja pomottamisen, tyylin jonka poika oli omaksunut leikkiessaan kotona 4 pikkusisaruksen kanssa, poika taas koki kiusaamisena toiset kiellot tulla leikkiin mukaan.



Kaikki kokivat olevansa kiusattuja mikä olikin totta.

sitä mieltä, että kiusaaminen lähtee tavallaan jo kotikasvatuksesta. Nykyään ei tosin voida sanoa enää, että vain ns. huonoista oloista tulevat lapset kiusaavat vaan niitä kiusaajia (ja kiusattuja) on ihan kaikissa sosiaaliluokissa.



Koulun tulee kuitenkin jossain määrin tähän kiusaamiseen puuttua, koska sitä kasvatusta ei kaikissa kodeissa vanhemmat tajua tehdä :(!

kun se kiusaaminen on osa ihmisluontoa. Näkeehän sen täälläkin- monet asialliset aloitukset saavat nälviviä, vittumaisia, ylimielisiä jne. vastauksia vain siksi, että aihe sattuu ärsyttämään jotakuta sillä hetkellä, vaikka aihe olisi lasten kumisaappaiden valinta. Tai siksi, että joku asia omassa elämässä ärsyttää, ja se puretaan tänne. Ei niillä lapsillakaan sen kummempia motiiveja ole, joku hiljainen nössö (itse olin sellainen) vaan ärsyttää omalla olemassolollaan niitä rohkeampia lapsia.

kouluun on. En kyllä työpaikalla irl ole koskaan ilkeä kenellekään. Täälläkään en lyö lyötyä, mutta joskus tulee provoilijoille tai muille rivien välistä kettuilijoille kettuiltua takaisin.

välinpitämättömyydestä. Opettajana esitän teille vanhemmat pyynnön, että rohkaiskaa lapsianne KERTOMAAN opettajille kaikesta kiusaamisesta ja pahasta mielestä. Sitä mitä ei näytetä, ei voi nähdä. Lapsetkin ovat taitavia kätkemään pahat tekonsa. Pahin kiusaaja voi olla mitä ihastuttavin söpöliini oppitunneilla ja opettajan läsnäollessa.

Miksi pohditaan vain, mitä koulut voivat tehdä kiusaamisen vähentämiseksi? Eikö jokaisen vanhemman pitäisi kasvattaa lapsensa pienestä pitäen niin, ettei heistä edes tule kiusaajia?! Siinä vaiheessa, kun joku kiusaa, niin on jo myöhäistä. Kyllä se perusta pitää luoda jo paljon aikaisemmin jokaiselle lapselle, ettei kenellekään edes tule mieleen kiusata ketään. Aina syyllistetään koulua ja opettajia. Kyllä kiusaajalla on jotain vikaa korvien välissä, jos edes aloittaa kiusaamisen!

mutta jos vanhemmat eivät kasvata niin mitäs sitten? annetaanko kiusata vaan.

Jos lapsi kiusaa niin se on vain ja ainoastaan vanhempien vika joten vanhemmat vastuuseen pilttejensä tekosista. Johan alkaisi "kasvattaminen" kiinnostaa.

9

Moni kiusattu on vaihtanut kouluaan! Kiusaaja on se, jonka pitäisi lähteä. Luulisi olevan pelotetta kerrakseen, kun tiedettäisiin, että kiusaajalla on todellinen vaara joutua pois potkituksi koulusta.

se miten vanhemmat kasvattavat ei takaa 100 % että lapsi toimii kuten on kasvatettu. Eli vaikka kuinka kasvattaisi muiden huomioon ottamiseen yms. voi käydä niin että lapsi syystä tai toisesta kiusaa muita. Asiaan pitää tietysti tällöin puuttua, mutta kun olemme ihmisiä emmekä mitään ohjelmoitavia robotteja niin lopputulos ei koskaan ole varma.

Miksi pohditaan vain, mitä koulut voivat tehdä kiusaamisen vähentämiseksi? Eikö jokaisen vanhemman pitäisi kasvattaa lapsensa pienestä pitäen niin, ettei heistä edes tule kiusaajia?!

Opettaja pyöritti silmiä ja sanoi, ettei meillä ole kiusaamista ja ei noin urheilulliset kaverit voi sellaista tehdä. Että kyllä tää on nyt kuviteltu juttu.

Kuvittelimme siis mustelmat ja kuristusjärjet ja tavaroiden varastelun yms.

Nyt yläasteiässä nämä samat urheilulliset kaverit ovat olleet jo poliisien kanssakin tekemisissä.

välinpitämättömyydestä. Opettajana esitän teille vanhemmat pyynnön, että rohkaiskaa lapsianne KERTOMAAN opettajille kaikesta kiusaamisesta ja pahasta mielestä. Sitä mitä ei näytetä, ei voi nähdä. Lapsetkin ovat taitavia kätkemään pahat tekonsa. Pahin kiusaaja voi olla mitä ihastuttavin söpöliini oppitunneilla ja opettajan läsnäollessa.

Yritin yhdessä aiemmassa ketjussa kiusaamisen subjektiivisuudesta tuoda esiin samanlaisia pointteja, mutta sain aika kamalaa ryöpytystä osakseni. Sinä toit asian esiin hienosti ja diplomaattsesti. Kiusaaminenhan on mitä suurimmissa määrin "harmaan alueen" juttuja, mutta kuitenkin siitä väännetään väkisin mustavalkoista. Kiusaaja-kiusattu asetelma on loppupeleissä todella teennäinen ja johtaa usein siihen että näihin valmiisiin rooleihin valitaan koulun tai vanhempien toimesta valmiit näyttelijät.

KOULUKIUSAAMISEEN PITÄISI PUUTTUA -mantra. Nytkään tuo kovasti asiaan puuttumista vaatinut äiti ei kuitenkaa osannut sanoa miten. Kouluissa oman kokémukseni mukaan puututaan puhuttamalla, palaveeraamalla, puhuttamalla, palaveeraamalla, keskustelemalla, rankaisemalla,... Lopulta tehdään lastensuojeluilmoitus (joka ei johda käytännössä mihinkään) ja rikosilmoitus (poliisi ei edes tule koululle puhuttamaan kiusaajaa/luokkaa) vaan tekee lastensuojeluilmoituksen. Ja taas koululla sillä välillä puhutaan, puhutaan, puhutaan...

Mitä se puuttuminen voi muuta olla? Erottaminen, josta tuossa ohjelmassa puhuttiin ei oikeasti ole realistista laajassa mittakaavassa. Suomessa on oppivelvollisuus ja oikeus käydä koulua. Eli lapselle, joka on erotettu pitää kuitenkin järjestää jotenkin opetus. Kunta ei oikein tykkää... Jälki-istunnossa istuttamisesta ei ole mitään hyötyä (yleensähän nuo puhuttamisetkin ovat koulun jälkeen).

Mitä ehdotatte? Viedäänkö nurkan taakse ja muilutetaan?

Ennen muilutusta ja erottamista pitäisi rikos myös pystyä todentamaan. Miten todistetaan kiusaaminen, jos se on hiljaista? Onko kiusatun viesti tilanteesta aina se ainoa ja oikea? Onko vanhempien vetämät johtopäätökset aina automaattisesti oikeampia kuin opettajan? Mitä, jos oppilas oppii vetämään kiusaamiskortin esiin aina sopivasti esim. luvattomien poissaolojen selityksenä? Mitä, jos kiusaajaksi nimetäänkin väärä tai syytön lapsi? Jos koko luokka kiusaa, erotetaanko kaikki muut? Mitä, jos kiusattu ryhtyy kiusaajaksi, erotetaanko vai annetaanko ensin tasoitusta? Mitä tehdään kiusaamiselle, joka tapahtuu netissä tai vapaa-ajalla. Erotetaanko siitäkin vai vaan koulussa tapahtuvasta kiusaamisesta? Mitä tehdään niissä tapauksíssa, missä vanhemmat nimeävät kiusaamiseksi sellaista, mitä koulussa ei saada mitenkään näkyviin? Pitääkö kiusaamiskyselyissä tulla tietty määrä ilmiantoja ennen tuomiota vai riittääkö yksinkin?

En mitenkään väheksy ongelmaa, en todellakaan. On vaan hyvin turhauttavaa kuulla aina, että koulussa kukaan ei viitsi/vaivaudu/halua tehdä asialle mitään. Itse olen tehnyt todella paljon työtä kiusaamisjutuissa ja niissä kouluissa, joissa olen ollut on todellakin puututtu koulun kaikin keinoin jokaiseen kiusaamiseen.Kuitenkaan se ei riitä vanhemmille eikä medialle. Tulee sellainen olo noista ohjelmista, että opettajat pitävät itsellään jotain syvällistä tietoa kiusaamisen lopettamisesta, mutta eivät vaan paljasta salaisuutta ja käytä tuota tietoa.

Yhtään lasta ei voi kasvattaa 100% kiusaamattomaksi. Se kuuluu ihmisten ryhmiin aina. Mutta lapsen kanssa voi kasvatuksella luoda keinot, jossa lapsi voi purkaa pahaa oloaa muihin kuin kavereihin! Eli lasten kanssa pitäisi asiasta puhua kotona hyvin paljon. Toisten huomioonottamisesta, kohteliaisuuden merkityksestä, suhtautumisesta erilaisuuteen, syistä miksi joku kiusaa... Ja jos kiusaamistilanne tulee eteen, vanhempien pitää erittäin selvästi osoittaa lapselle, että etteivät hyväksy kiusaamista.



Kiusatun kotona pitäisi puhua samoista asioista ja siitä, että suurin virhe on uskoa kiusaajaa. KIusattu ei oikeasti ole mikään syy kiusaamiselle, vaan sattumanvarainen kohde.



Meidän lapsemme luokalle osui juuri sellainen kiusaamissyytös, jossa ei todellisuudessa sitten ollutkaan pohjaa. Eräs tyttö syytti toisia kiusaamisesta kaksi vuotta. Luokassa asiasta puhuttiin, kotona puhuttiin, vanhempien kesken puhuttiin. Tyttöjä rankaistiinkin ja luokassa puhuttiin yksitellen kaikkien lasten kanssa. Tuota kiusaamista ei havainnut kukaan muu kuin tämä tyttö: ei muut luokkakaverit eikä opettajat. Lopulta kiusattu vaihtoi yläkouluun ja siellä samanlainen syytös jatkui. Yläkoulussa tämän "kiusatun" lapsen asiaa selviteltiin ja hänellä oli lopulta ihan muut ongelmat. Kiusaajiksi syyttä syytetyt tytöt kokivat myös kahden vuoden helvetin. Eli on kyllä ihan totta, että tämä ei ole ihan mustavalkoinen juttu.

kiusaajista ovat ns. paremmista perheistä Sellaisia minä-minä lapsia jotka ovat saaneet kaiken aina. Ja heidän perheissäänkin jo aliarvostetaan huonompiosaisia.