Ärsyttää tuo kiusaamiskeskustelu yle1:llä nyt.
Miksi pohditaan vain, mitä koulut voivat tehdä kiusaamisen vähentämiseksi? Eikö jokaisen vanhemman pitäisi kasvattaa lapsensa pienestä pitäen niin, ettei heistä edes tule kiusaajia?!
Siinä vaiheessa, kun joku kiusaa, niin on jo myöhäistä. Kyllä se perusta pitää luoda jo paljon aikaisemmin jokaiselle lapselle, ettei kenellekään edes tule mieleen kiusata ketään.
Aina syyllistetään koulua ja opettajia. Kyllä kiusaajalla on jotain vikaa korvien välissä, jos edes aloittaa kiusaamisen!
Kommentit (24)
koulussa, kyllä mielestäni se on myös paikka asiaa selvitellä. Kiusaaja, kiusattu ja heidän venhempansa, sekä opettaja, rehtori samanpöydän ääreen niin eiköhän asia menisi eteenpäin.
Jos kiusaaminen on fyysistä, niin rikosilmoitus olisi hyvä tehdä.
Kiusaamista tulee aina olemaan ja valitettavasti kiusatuksi voi päätyä jonkun erikoisuuden / poikkeavuuden vuoksi. Lapset ovat julmia. Kotikasvatus voi olla vaikka kuinka hyvä, jos koulussa ryhmän paineet ajavat "kunnollisenkin" kiusaamaan tai passiiviseksi sivusta seuraajaksi.
Meillä kiusaamisen suhteen on ollut rauhallinen vuosi, mutta laskin tuossa ihan huvikseni kalenterista elo-marraskuun palaverit vanhempien kanssa eri aiheista: kaikkien 24 valvontaoppilaan vanhempaintapaamiset ja sen lisäksi 16 kertaa palaveri oman tai muiden luokkien vanhempien kanssa (mm. kiusaamisesta, häiritsemisestä, omaisuuden tuhoamisesta tai muista huolta aiheuttavista asioista), 4 kertaa palaveri nuorisoprykiatsen polin konsultoitavana koulunkäynnistä (vanhemmat mukana). Ja tässä vain siis reilun kolmen kuukauden saldo...
Puhumattakaan sitten puhelin, wilma ja sähköpostiyhteydenpidosta.
Ja minä olen siis ihan tavallinen yläkoulun aineenope ja luokanvalvoja. Oppilashuoltoryhmän jäsenillä ja erityisopeilla näitä palavereja on vielä paljon enemmän.
Ja kuitenkaan en yleisen mielipiteen mukaan puutu tarpeeksi? Kuvitteleeko joku, että koululla ei olisi jo keksitty tätä palaveeraamista samanpöydän ääressä, kun se aina vedetään keinoksi? Hah.
Tosiasiassa toimiminen täysin välinpitämättömien, suorastaan kelvottomien vanhempien ja toisaalta ihan ylisuojelevien, hysteeristen ja ylireagoivien vanhempien välillä ei ole ihan niin yksinkertaista, kun näissä keskusteluissa luulisi.
Miten tuohon voisi puuttua? Uusia konsteja?
Muuten noista kiusaajista. Britanniassa on yksityiskouluissa keskimääräistä paremmasta sosioekonomisesta taustasta tulevia oppilaita ja heidän kouluissaa kiusaaminen ja kouluväkivalta on ihan yhtä yleistä kuin ns. julkisissa kouluissa. Eli melko tasaisesti kaikenlaisissa ryhmissä tuota esiintyy.
..ja myöhemmin syyllistynyt siihen itsekin yläasteella (onneksi yksittäinen osallistuminen, joka painaa kyllä vieläkin mieltä).
Kiusaaminen on hyvin tavallista ja sitä voi tapahtua niin, ettei kiusaaja välttämättä edes ymmärrä kiusaavansa.
Kodin lisäksi koulussa pitäisi puuttua kaikkeen loukkaavaan toimintaan. Emmehän voi ajatella, että kyllä lapset itse oppivat että nimittely, töniminen, tavaroiden varastelu tai pilaaminen on väärin. Rajat tulevat ulkoa ja jos niitä ei aseteta, eikä niistä pidetä kiinni niin joku joutuu kiusatuksi.
Typerää ajatella, että kiusanteko on normaalia ja kuuluu lapsen kasvuun!! Mitä lapsi siitä oppii?
Väkivalta sinänsä on aina väkivaltaa, teki sitä aikuinen tai lapsi. Siitä tulee AINA seurata rangaistus.