Lue keskustelun säännöt.
Vitsi miten säälittävä olen
09.01.2010 |
Aloitin yliopistossa jo yhdeksän vuotta sitten ja mun piti valmistua viidessä vuodessa. Hah. Parin opiskeluvuoden jälkeen sekosin ja masennuin, kuulin jotain ääniä, mutta varmaan olisin halutessani kyennyt opiskelemaan. Sekoamisvuodesta en muista mitään, mutta esim. mielisairaalassa ollessani luin kaunokirjallisuutta, joten olisin varmaan pystynyt opiskelemaankin, se vain oli menettänyt kaiken kiinnostuksensa. Vasta kaksi vuotta sitten aloin taas tajuta, että pitäisi tehdä jotain muutakin kuin maata sängyssä ja miettiä itsemurhaa. Aioin valmistua nyt keväällä mutta enpä näköjään pystynyt siihenkään, liikaa kursseja ja gradu alkuvaiheessa. Eli valmistun 28- vuotiaana korkeintaan syksyllä. En varmaan saa ikinä töitä tällä historialla, hanttihommia olen vain välillä tehnyt. Alkaa taas käydä se itsari mielessä kun taidan olla kaikinpuolin turha ihminen. Teki vain mieli purkautua.
Kommentit (2)
Toki se, että olet käynyt alhaalla, jopa mielisairaalassa, on ollut säälittävää, mutta siitä olet selvinnyt. Eiikä noi mielenterveysongelmat todellakaan harvinaisia nykyisin ole.
Jos valmistut alle 30v, niin se on todella hieno homma ja aivan normaalia sekin. Tsemppiä vain sinulle loppurutistukseen ja onnea työnhakuun sitten myöhemmin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et oo yhtään säälittävä! Senhän näkee jo siitä että oot noussu sieltä sängynpohjalta ja lähteny kouluun ja elämään mukaan!!! Ei sun tarvii koskaan töitähakiessa kertoa missä ne muutamat vuodet olet ollut. Ja kuules kun kattelee noita ikiä missä millon ihmiset nykyään valmistuu niin allo 30 vee on kuitenkin vielä nuori.
Sulla on paljon annettavaa muille! Jo se että oot kokenut tuon kaiken sairaalajaksoineen tekee susta jotain mitä muut ei ole eikä tule koskaan olemaan. Osaat luultavammin tunnistaa ihmisisissä niitä samoja asioita mitä olet itse käynyt läpi ja auttaa muita sen myötä! Olet vahvempi kuin uskotkaan! Olet nyt jo selviytyjä!!!