Olenkohan mä ylisuojeleva äiti?
Havahduin tänään taas jälleen kerran tähän samaan juttuun, mikä on tullut niin monesti vastaan. Pojalla on tullut kaveri heti koulun jälkeen klo 12 meille. Lupa kysytty, ok. Klo on 17 eikä kaveria ole kysytty kertaakaan kotiin. Asuu kyydityksen päässä eli ei vain voi kävellä kotiin. Kerran tämä poika oli arki-iltana klo 19.30 ennenkuin äiti soitti pojan kännykkään.
Itselläni on sääntö, että 2-3 tuntia kylässä ja sitten kotiin. Olenko niuho?
Kommentit (7)
en pidä mäkään ns. kyläluudista enkä antaisi omani olla noin kauan kylässä yksin. Tapansa kullakin, mutta omassa kodissa on lupa sanella säännöt.
mutta moiseen en myöskään lähde, en halua lasten kavereita meille kokoillaksi roikkumaan. sano vaikka ennen ruokaa et poika soittaa kyydin kotiin.
oli lapsen leikkikaveriksi aina tunkemassa naapurin poika, mutta vastavuoroisesti vierailu ei ikinä onnistunut. Poikaa (n. 4 v.) ei kukaan kaivannut monen tunnin kyläilyn jälkeenkään. Kerran tuttuni oikein kokeili mihin aikaan illalla tulevat hakemaan. Yhdeksältä laittoi kotiin, kun oli pakko laittaa oma lapsi nukkumaan.
No mitä te sovitte noiden lasten vanhempien kanssa. Mun mielestä kuulostaa puolin ja toisin oudolta jos ei sovita koska vierailu loppuu. Siis eihän noin pienet lapset (siis esim.7-vuotiaat) mun mielestä itse päätä kuinka kauan kyläilevät, vaan vanhempien päätös se on.
Mitä sovit ap vieraan vanhempien kanssa?
Kaveri saa tulla suoraan koulusta meille joskus, mutta kukaan ei tule vastaan 7-vuotiasta edes pimeällä ja matkaa melkein 2km. Aika pimeitäkin paikkoja matkalla... Niin, minäpä se sitten aina lähden kävelylle saattamaan, kun tuntuu niin pahalta. En tajua niitä vanhempia. Ovat ns. uraihmisiä.
menemisiä säätelevät lähinnä iltaruoka-aika kotona ja läksyt. Nyt kun läksyjä ei ole, useimmat saavat olla jonnekin kuuteen tai seitsemään ja sen jälkeenkin jos käyvät välillä syömässä kotona. Eikähän tuon ikäiset edes pysy yhdessä paikassa enää vaan liikkuvat yhden luota toisen luo ja ovat pihalla.