Mitä ajattelet, kun tuttusi kaupungilla teeskentelee, ettei näe sinua?

en vaan kertakaikkiaan joskus jaksa jutella enkä nähdä tuttuja ja silloin välttelen.

olen usein ajatuksissani, enkä huomaa. onneksi omat tuttuni on reippaita, ja tulevat ärjäisemään että huomenta.

tämähän on ominaisuus

Ylpeäksikin on epäilty, vaikka en kertakaikkiaan vaan huomaa aina ihmisiä. Tervehdi siis tuttujasi reippaasti vaan!

että uusi tuttavuus on kuin ei tuntisikaan vaikka esim. edellisenä iltana on juteltu pitkät pätkät? En kyllä tajua tätä yhtään! Minä olen yleensä se joka jää tyhmänä käsi pystyssä seisomaan, kun toinen katselee tiiliseinää keskittyneenä... Olen jo tottunut, enkä ota sitä henkilökohtaisen loukkauksena kuten nuorempana. Mutta ihan kauheaa käytöstähän se on!

Joskus tietysti käy niin, että eivät huomaa minua, mutta enpä ole ikinä ajatellut, että teeskentelisivät, että eivät tunne.

Mä olen joskus tosi epävarma, että oliko toi se, joksi luulen. Hymyilen heille.

45-vuotiaasta ylöspäin tuskin kukaan näkee enää samalla tavalla kuin nuorena. Monitaholaseja käytettäessä tarkan näön alue on aika pieni, joten päätä pitäisi käännellä koko ajan jos haluaisi tunnistaa jokaisen vastaantulijan. Ei sitä jaksa.

Eli mä olen se tuttu, joka ei näe. En teeskentele, ettenkö näkisi. Mutta mulla on kertakaikkiaan niin surkea kasvomuisti.

Varmaan joka viikko sattuu niin noloja tilanteita kun en tunnista. Tai sitten luulen tunnistavani ja tervehdin ja toinen jää katsomaan, että kukahan toikin oli....eli tervehdin väärää henkilöä.

Ja jos vaikka naapuri on värjännyt hiuksensa, tai hankkinut uudet lasit, mulla on vaikeaa tunnistaa häntä. Joo, musta ei olis agentiksi;-)

Siispä, pahoittelen etten moikkaa. Tämän takia kuljen vähän "lymyillen" välillä. Mutta jos tunnistatte mut, niin eikun vaan moikkaamaan:)

ja kuullut jälkeenpäin ettei ollut taas tuntevinaan. Minulla on todella huono näkö mutta en tykkää pitää laseja kuin ainoastaan ajaessa ja lukiessa. Harva edes tietää huononäköisyydestäni. Ehkä ap:n tuttu on kohtalotoveri.

Mä olen joskus tosi epävarma, että oliko toi se, joksi luulen. Hymyilen heille.

Sama täällä. Ennen moikkasin usein "väärille" tyypeille.

en huomaa tuttuja kaupungilla, kun en yleensä katsele ihmisiä. Lisäksi on tuo huono kasvomuisti, joskus tulee juteltua jonkun kanssa, josta ei edes muista, että kuka se tarkalleen ottaen on.

Niin monta kertaa olen moikkaillut vääriä ihmisiä;)

joka "teeskentelee". En siis huomaa, oikeasti. Olen myös saanut kuulla loukanneeni toisia ja olen kuulemma leuhka. Ystäväni oli jopa tullut minua vastaan kävelytiellä ja olin lykkinyt vaan ylpeänä ohi lastenvaunujen kanssa tervehtimättä...



Olen siis liian keskittynyt omiin ajatuksiini, keskityn vaan lapsen tarpeisiin, kaupassa ostoksiini... ilmeisesti naispuolinen putkiaivo.



Mutta en minä tahallani =(

edellisenä iltana tavattu uusi tuttavuus, ja voisin vaikuttaa siltä, että näyttelen etten tuntisi... Mulla on niin huono kasvomuisti, että en vain kertakaikkiaan tunnista kaikkia sellaisia ihmisiä, joita minun ehkä pitäisi tervehtiä. Esim. naapurit tai lasten päiväkotikavereiden vanhemmat ovat sellaisia, joita kyllä tervehdin omassa pihassa tai päiväkodilla, mutta en heitä välttämättä tunnista kaupungilla.

Elokuvia katsoessa olen ihan pihalla, kuka on kukakin. Varsinkin, jos leffassa on useampi suunnilleen saman ikäinen ja samaa sukupuolta oleva hahmo. Välillä en tunnista jotain tunnettuakaan näyttelijää; saatan kysyä keskellä leffaa, että "Hei, onko toi Brad Pitt?!" :D

että uusi tuttavuus on kuin ei tuntisikaan vaikka esim. edellisenä iltana on juteltu pitkät pätkät? En kyllä tajua tätä yhtään! Minä olen yleensä se joka jää tyhmänä käsi pystyssä seisomaan, kun toinen katselee tiiliseinää keskittyneenä... Olen jo tottunut, enkä ota sitä henkilökohtaisen loukkauksena kuten nuorempana. Mutta ihan kauheaa käytöstähän se on!

olen piilotellut kaupassa hyllyjen takana tai parkkipaikalla autojen välissä. Niiden tapaamisesta ei ole ikinä seurannut mitään hyvää: ovat aina tarvitsemassa ja vaatimassa jotain tai muuten vaan saavat pahan mielen mulle.

Mutta kavereitakaan en todella aina tunnista jos ovat käyneet juuri kampaajalla tai ostaneet uuden takin.

Mä ihan oikeasti teeskentelen etten näe. Lymyilen suorastaan.

Kammoan tosi paljon sosiaalisia tilanteita. Mä en ikinä keksi spontaanisti mitään sanottavaa, ja menen ihan lukkoon. Aina kun joku tuttu tai puolituttu, esim. mieheni ystävä tms. tulee vaikka kaupassa juttelemaan, tilanteet päättyy jotenkin nolosti kun mä en osaa paniikiltani edes kuunnella mitä se sanoo mulle, enkä varsinkaan keksi mitään fiksua sanottavaa takaisin. Vaikeinta on "eroaminen" öö, no mä tota jatkan täs näit ostoksia...

Ja menen nykäisemään hihasta tai juoksen perään ja huudan MOI!

Eli mä olen se tuttu, joka ei näe. En teeskentele, ettenkö näkisi. Mutta mulla on kertakaikkiaan niin surkea kasvomuisti.

Varmaan joka viikko sattuu niin noloja tilanteita kun en tunnista. Tai sitten luulen tunnistavani ja tervehdin ja toinen jää katsomaan, että kukahan toikin oli....eli tervehdin väärää henkilöä.

Ja jos vaikka naapuri on värjännyt hiuksensa, tai hankkinut uudet lasit, mulla on vaikeaa tunnistaa häntä. Joo, musta ei olis agentiksi;-)

Siispä, pahoittelen etten moikkaa. Tämän takia kuljen vähän "lymyillen" välillä. Mutta jos tunnistatte mut, niin eikun vaan moikkaamaan:)

Ihan hirveää, kun en tunnista ihmisiä. Olen eräänkin kerran joutunut noloon tilanteeseen sen takia. Mulla on mun teinitytöt tai mies yleensä turvana mukana esim. kaupungilla kertomassa, kuka kulloinkin tervehtii tai kenen kanssa juttelen. Mun kasvotuntemus on sitä luokkaa, että omaa äitiäni ja veljeänikään en ole pariin otteeseen tunnistanut. Ja näössä ei ole niin isoa vikaa, vaan se johtuu ihan rehellisestä kasvosokeudesta. Mä en kertakaikkiaan tajua, mitä ihmisessä pitäisi katsoa, että hänet tunnistaisin.

kun kuvittelee että tutut tahallaan ovat kuin eivät tuntisi? ei tulisi mulla mielenkään ajatella noin. itsellä on niin huono kasvomuisti että ymmärrän hyvin jos joku ei "tunne".

kerran tyttö tuli isäänsä vastaan hiljaisella kävelytiellä, keskellä päivää. eikä mies huomannut häntäkään. likinäköisyys, huono kasvomuisi ja omiin ajatuksiinsa syventyminen ovat aika huono yhdistelmä :D