Onko tokaluokkalaisilla pojilla jo se "paras kaveri"?

Mun pojalla ei vielä ole ja tuntuu pahalta hänen puolestaan kun on tavallaan "ulkojäsenenä" muiden poikien joukossa.



Miten teillä muilla? Onko hyviä ideoita miten saisi tilannetta korjattua? Pelkään että jatkossa nyt vielä lievä kiusaaminen ja ryhmästä poissulkeminen yhä lisääntyy. Koulun jälkeen meillä ramppaa harva se ilta koulukavereita - koulussa sitten poika luuhaa yksinään.



Mikä tässä voi oikein olla kyseessä?