Mies säikähti vastoinkäymisiä, miten tästä selviää?

yhtään perään itkemistä. Miten täällä vastaajat pitävät miehen toimintaa ja selittelyjä jotenkin NORMAALINA tai ymmärrettävänä? Ei se rakkaus omaan kumppaniin ole lapsesta kiinni, joko rakastaa tai ei, ei ne lapset ole mikään perusasia joita ilman saa lähteäkin kävelemään. Sitä paitsi tällä parilla OLI ja ON lapsi, se miehenkin pitäisi tajuta, ja arvostaa sitä kuollutta pientä, ei ole mitään kriteeriä että olen sun kanssasi vain jos meillä on elossa pysyviä lapsia...sairas ajatuskin.

Tuo mies siis olisi lähtenyt kävelemään joka tapauksessa jollakin syyllä ennemmin tai myöhemmin. Ihan hirveää 9v suhteen jälkeen tajuta rakastaneensa ja luottaneensa munatonta paskahousua, joka jättää toisen ekan tekosyyn tullen. Itsekäs ja raukkamainen mies, kysehän oli teidän kahden suhteesta, miehen välittämisestä ja keskinäisestä luottamuksesta, eikä silloin jätetä toista kun hän sairastuu, lapsi kuolee tai niitä ei voi saada enää. Sellaista sattuu, mutta miehesi näköjään keksi nämä tekosyyksi erota. Tuollaisten tyyppien kohdalla ihmettelee, miten he voivat katsoa itseään peiliin, nainen menossa leikkaukseen, yhteinen elämä on siinä päivässä, muistot jne ja mies vain häipyy.

Eli et tarvitse tuollaista ressukkaa, kauhea teko mieheltä, mutta jonkun syyn erota se olisi keksinyt muutenkin. Jotkut ei vaan osaa tehdä ja elää oikein, vaan ovat pakenevia raukkiksia.

pahoillani ap:n puolesta paljon voimia sinulle.



Toisaalta itsekin olen naisena lähtenyt monen vuoden suhteesta, koska mies ei halunnut lapsia. Minulla oli niitä mahdollisuus saada ja päätin tulevaisuuden lapsellisena olevan minulle tärkeämpää kuin mies ilman lapsia.

haluaako lapsia vai ei vaan elämä päätti toisin. Ja kyllähän ap voisi yhä tulla raskaaksi luovutetuilla munasoluilla, jos omia ei pystytä säästämään ja jos kohtua ei poisteta ja sitten on vielä adoptio eli se mies on todella idiootti kun jättää vaimonsa sillon kun hän eniten tukea tarvitsis!

pahoillani ap:n puolesta paljon voimia sinulle.

Toisaalta itsekin olen naisena lähtenyt monen vuoden suhteesta, koska mies ei halunnut lapsia. Minulla oli niitä mahdollisuus saada ja päätin tulevaisuuden lapsellisena olevan minulle tärkeämpää kuin mies ilman lapsia.

Voimia sinulle, neuvoja en osaa antaa.

Kurja juttu että mies ei kestänytkään vastoinkäymisiä. En oikein keksi mitään lohduttavaa sanottavaa. Kaikki tuntuu kliseeltä. Mieleen tulee, että ehkä parempi näin, eli et sinä sellaista miestä elämääsi tarvitsekaan pidemmällä tähtäimellä, siis joka hädän hetkellä häipyy. Voimia sinulle toipua kaikesta ja eiköhän se uusi rakkauskin vielä löydy. Adoptio tai sijaisperheenä toimiminen saattavat mahdollistaa lapsetkin.



Tsemppiä raskaaseen tilanteeseen ja asioiden hyväksymiseen ja sulatteluun!

ihan samalla tavalla naiset jättävät miehiä kun saavat tietää heidän olevan hedelmättömiä.

Pidän miehesi tekoa raukkamaisena, vaikka toisaalta hänen halunsa saada omia lapsia ei ole aivan tuomittava peruste lähtemiselle. Sinun kannaltasi silti törkeä temppu; myötä- ja vastoinkäymisissä jne.



Olen samaa mieltä edellisen kanssa siitä, että sinun oli varmaan parempikin päästä hänestä vapaaksi. Minullakin on kokemusta tuollaisesta "hädän hetkellä häipyy" -henkisestä miehestä, ja hänessä on sittemmin ilmennyt aikamoista epäluotettavuutta ja kusipäisyyttä ihan ilman hätääkin.



Paljon voimia sinulle!

Minä ajattelisin, että vastoinkäymisiä säikähdetään silloin, kun toinen jää työttömäksi, talo paljastuu hometaloksi tai kumppani sairastuu masennukseen.



Vaikka nuo mainitsemani ovat suuri juttuja nekin, niin kuitenkin lapsen kuolema ja lapsettomuus painivat vähän eri sarjassa. Ei niistä puhuta vastoinkäymisinä, joita vähän säikähdetään. Kyllä ne ovat iskuja, kuten joku jo sanoi.

yhtään perään itkemistä. Miten täällä vastaajat pitävät miehen toimintaa ja selittelyjä jotenkin NORMAALINA tai ymmärrettävänä? Ei se rakkaus omaan kumppaniin ole lapsesta kiinni, joko rakastaa tai ei, ei ne lapset ole mikään perusasia joita ilman saa lähteäkin kävelemään. Sitä paitsi tällä parilla OLI ja ON lapsi, se miehenkin pitäisi tajuta, ja arvostaa sitä kuollutta pientä, ei ole mitään kriteeriä että olen sun kanssasi vain jos meillä on elossa pysyviä lapsia...sairas ajatuskin.



Tuo mies siis olisi lähtenyt kävelemään joka tapauksessa jollakin syyllä ennemmin tai myöhemmin. Ihan hirveää 9v suhteen jälkeen tajuta rakastaneensa ja luottaneensa munatonta paskahousua, joka jättää toisen ekan tekosyyn tullen. Itsekäs ja raukkamainen mies, kysehän oli teidän kahden suhteesta, miehen välittämisestä ja keskinäisestä luottamuksesta, eikä silloin jätetä toista kun hän sairastuu, lapsi kuolee tai niitä ei voi saada enää. Sellaista sattuu, mutta miehesi näköjään keksi nämä tekosyyksi erota. Tuollaisten tyyppien kohdalla ihmettelee, miten he voivat katsoa itseään peiliin, nainen menossa leikkaukseen, yhteinen elämä on siinä päivässä, muistot jne ja mies vain häipyy.



Eli et tarvitse tuollaista ressukkaa, kauhea teko mieheltä, mutta jonkun syyn erota se olisi keksinyt muutenkin. Jotkut ei vaan osaa tehdä ja elää oikein, vaan ovat pakenevia raukkiksia.