Lue keskustelun säännöt.
Loppuraskauden tuskastuminen
29.12.2009 |
Palstan mukaan loppuraskaudesta pitää jaksaa olla kärsivällinen kun on sitä tähänkin asti jaksanut mutta nyt ei vain jaksa. Olen ollut kotona jo kuusi viikkoa (jouduin saikulle hieman ennen äitiysloman alkua) ja vielä pahimmassa tapauksessa menee vajaat kolme viikkoa vauvan syntymään. Jouluun asti jaksoin ihan hyvin, mutta nyt seinät kaatuu päälle :(
Liikkuminen on ollut vaikeaa jo pidempään, mutta nyt en pääse kunnolla edes lähikauppaan. Vatsa menee heti kovaksi ja kipeäksi, kuin joku iskisi puukkoa alavatsaan. Olen siis todellakin neljän seinän sisällä. Aiemmin sentään kykenin lähtemään kaupungille pariksi tunniksi vaikka sekin oli jo rankkaa. Nyt en voi edes kuvitella sitä. Nyt pitäisi keksiä viihkyettä kotona. Olen jo kuusi viikkoa levännyt, lukenut, surffaillut ja katsonut tv:tä, joten en enää jaksaisi niitä. Ennen joulua tuli siivottuakin kunnolla, kaappejakin. Toisaalta en tässä kunnossa kykene enää siihenkään.
Joten tsempatkaa nyt minua, miten tosiaan jaksan tätä vielä pahimmillaan sen kolmekin viikkoa? :/
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neljä vuotta sitten odotin toista lastani. Olin töissä loppuun saakka, vaikka raskaus vei yöuneni ja olin käytännössä 8 kk nukkunut vain parin tunnin yöunia. Lisäksi raskaus turvotti nenäni limakalvoja niin, että en pystynyt hengittämään kunnolla. Selkä oli kipeä ja joka paikkaan sattui. Mistään liikkumisesta en voinut haaveillakkaan. Raskaus oli niin ankea, että jostain 32-viikolta eteenpäin vannoin jokainen uneton yö, että HUOMENNA soitan sairaalaan ja pyydän heitä leikkaamaan vauvan ulos HETI! Maltoin kuitenkin raskausviikolle 39 + jotain ja sitten leikattiin. En hankkinut enempää lapsia (jostain syystä!).
Mutta koita jaksaa ja keksiä jotain mielekästä tekemistä odotusajalle. Tai lepää vaikka, sillä vauvan synnyttyä se on jo vaikeampaa.