Mitä iloa lapsista oikein on?

kesken hirveen uhman lapsukainen muuttuu yhtäkkiä enkeliksi ja tulee halimaan äitiä.

Jos lapset olisikin noin palkitsevia, niin sittenhän olisi selvää, että kyllä niistä lapsista iloakin on. Mutta kaikki lapset eivät ole yhtä palkitsevia. Aiheesta on kirjoitettu kirjojakin.

sinulla rakkaita läheisiä? Oletko kiinnostunut heidän terveydestään ja hyvinvoinnistaan?



Lasten kanssa saa kokea aitoa riemua, onnistumisen tunnetta ja ääretöntä kaiken kattavaa pyyteetöntä rakkautta.

mutta siinä on, kun saa lapselta vilpittömän halin, pusun poskelle ja saat viettää rakkaudentäyteisen hetken kalleimman aarteesi kanssa sylikkäin. Kunnes se kirmaa omille teilleen aiheuttamaan taas lisää huolta.

Ihan sama minkä ikäisiä lapset on niin ollaan huolestuneita terveydestä,kehityksestä jne.Valitetaan kun ne on villejä tai liian kilttejä.Yövalvomiset,uhmaiät,kuivaksi opettelu jne.jne.Mitä ihanaa tossa kaikessa on?

sinä sen huomaisit jos tekisit oman lapsen :)

Erityisesti etniset vauvat sopivat boheemiiin tyyliin. Lisäksi vauvan kanssa on helppo tutustua uusiin ihmisiin ja päästä piireihin.



Myöhemmin pirkkopetterin lahjakkuudella voi päteä klubilla ja onhan se pikkutytön vaatteiden valitseminen palkitsevaa. Myöhemmin onnistuneiden naimakauppojen kautta voi päästä kertarysäyksellä eteenpäin seurapiireissä.

Se että voi antaa ja vastaanottaa suurinta mahdollista rakkautta.

Minulla 2 kk:n ikäinen poika ja kyllä sydän pakahtuu, kun hymyilee minulle!

ja pitkään panttasinkin lisääntymistä, mutta nyt tuolla tuhisee puolivuotias poikani. Rakkauskaan ei todellakaan syttynyt heti, vaan pikku hiljaa. Sitten yksi päivä huomaat, että sinuun sattuu, ku ajatteletkin, että jotain tapahtuisi vauvalle. Että omat asiat unohtuvat, kun pohtii toisen hyvinvointia. Kun pieni työntää varpaat kainaloosi. Hymyilee ensimmäisen kerran. Tarttuu kädestä ja rauhoittuu syliin kun on paha olla. Se on mieletön etuoikeus, että saa olla jollekin niin tärkeä. Ja että saa olla niin iso osa jonkun elämää.

lapsissa on, niin kannattaa lykätä sitä omaa lisääntymistään niin kauas kunnes alkaa vahvasti aavistella asioita...

sitä ei voi sanoilla selittää, eikä lapsettomat naiset ei voi sitä ymmärtää. Sen takia lähinnä noista ikävistä ja hankalista puolista puhutaan. Se on niin suurta ettei sanat riitä. Tätä en koskaan yritä selittää lapsettomille kavereille, luulisivat vain että olen hullu tai heille tulisi paha mieli. Lähinnä sitä voisi verrata elämän suurimpaan rakkauteen sen oikean miehen kanssa, mutta se on vielä suurempaa ja erilaista. Mutta siis sen kaliiperin ihanuudesta on kyse. Vaivaanhan lapsista toki on.

katkera tilittää: ;)

Erityisesti etniset vauvat sopivat boheemiiin tyyliin. Lisäksi vauvan kanssa on helppo tutustua uusiin ihmisiin ja päästä piireihin.

Myöhemmin pirkkopetterin lahjakkuudella voi päteä klubilla ja onhan se pikkutytön vaatteiden valitseminen palkitsevaa. Myöhemmin onnistuneiden naimakauppojen kautta voi päästä kertarysäyksellä eteenpäin seurapiireissä.

Lähinnä sitä voisi verrata elämän suurimpaan rakkauteen sen oikean miehen kanssa, mutta se on vielä suurempaa ja erilaista. Mutta siis sen kaliiperin ihanuudesta on kyse.

Näin juuri. Se ei edes lopu eikä väljähdy eikä kyseenalaistu. Ja tosiaan arjessa lapsista on paljon vaivaa ja työtä ja tulee valitettuakin joskus. Mutta sitten taas tämä asia korvaa kaiken sen moninkertaisesti.

Mä olisin jättäny lapsien teon väliin enkä olis menny naimisiinkaan.Ei mua tässä vuosien varrella ole huikeesti lohduttanu ja ilahduttanu ne märät suukot ja halit enemmän noista on ollu vaivaa ja huolta eikä se lopu vaikka ne kasvaa aikuiseksi.

jos ei lapsen synnyttyä rakastakaan sitä?

Ihan sama minkä ikäisiä lapset on niin ollaan huolestuneita terveydestä,kehityksestä jne.Valitetaan kun ne on villejä tai liian kilttejä.Yövalvomiset,uhmaiät,kuivaksi opettelu jne.jne.Mitä ihanaa tossa kaikessa on?

Samasta syystä ei kannata asua omakotitalossa, koska joutuu miettimään onko varaa seuraaviin laskuihin kun pakkaset jatkuu ja öljykattila posottaa, tai onko varaa remontoida tai uusia jokin asia joka levahtaa ihan just, voi tulla vesivahinko tai vaikka palaa koko talo. Mitä järkeä murehtia moisia?

Tai miksi hommata lemmikkiä? Koirakin aiheuttaa vähintään yhtä paljon huolta kuin lapsi.

Elämässä on myös se kolikon kääntöpuoli :D

Jos et löydä sitä ei koko elämässä ole mitään ihanaa eikä elämisen arvoista.

Mä olisin jättäny lapsien teon väliin enkä olis menny naimisiinkaan.Ei mua tässä vuosien varrella ole huikeesti lohduttanu ja ilahduttanu ne märät suukot ja halit enemmän noista on ollu vaivaa ja huolta eikä se lopu vaikka ne kasvaa aikuiseksi.

Selvästi sinun on vaikea kiintyä ihmisiin, jos naimisiin menokin on mielestäsi ollut turhaa. Mutta uskon että aika harvalle silti käy ihan näinkään. Itse esim. olin todella epäempaattinen ja minun on ollut myös vaikea luottaa ja kiintyä ihmisiin. En pitänyt lapsista eikä ollut mitään vauvakuumettakaan. Siksipä olikin niin huima ja ihana yllätys tämä rakkaus lapseen! Lapsen myötä olen oikeastaan vasta oppinut rakastamaan ja kokemaan mitä on ehdoton rakkaus.

Mulla oli alku aika vaikeaa imetyshankaluuksien kanssa. Vasta joskus puolen vuoden tietämillä havahduin siihen, että sydämeni oli ihan pakahtumaisillaan rakkaudesta lapseen.

maailmaan sen ihmisen, jota rakastaa kaikkein eniten.

tunne, että tiedän kuka on ap :D

sitä ei voi sanoilla selittää, eikä lapsettomat naiset ei voi sitä ymmärtää. Sen takia lähinnä noista ikävistä ja hankalista puolista puhutaan. Se on niin suurta ettei sanat riitä. Tätä en koskaan yritä selittää lapsettomille kavereille, luulisivat vain että olen hullu tai heille tulisi paha mieli. Lähinnä sitä voisi verrata elämän suurimpaan rakkauteen sen oikean miehen kanssa, mutta se on vielä suurempaa ja erilaista. Mutta siis sen kaliiperin ihanuudesta on kyse. Vaivaanhan lapsista toki on.

Omalle äidilleni ainakin oli/on ihan sama mitä minulle tapahtuu. Ei huolehtinut musta pikkuvauvanakaan eikä pikkulapsena. Lopulta jäin 3v vanhana isälleni kun vanhempani erosivat. Isäni on sanonut, että toi äidinvaiston puuttuminen on perinnöllistä äitini kohdalla. Äidinäitinkin oli samanlainen ja lähetti lapsensa muiden sukulaisten luo asumaan vuosiksi pikkulapsina. Nyt kyllä heidän seuransa kelpaa, kun ovat aikuisia. Samoin oma äitini otti minuun yhteyttä vasta kun olin aikuinen. Että se siitä pyyteettömästä äidinrakkaudesta. Ja sen myytistä.