Ketään aspergeria paikalla?

Aikuisellahan sitä aika harvoin enää diagnosoidaan. Meillä se hokattiin vintiöllä, kun meni päiväkotiin ja eristäytyi siellä muista lapsista. Tutkittiin HUS:n Lastenlinnan autismiyksikössä osastojaksolla.



Aspergeriin voidaan antaa monenlaista terapiaa riippuen siitä, millaisia ongelmia se kullakin teettää. Meillä on lapsella ollut toimintaterapiaa (hänellä on myös motoriikan erityishäiriö, mikä ei ole asseille mitenkään erikoinen yhdistelmä) ja puheterapiaa.



Mutta aikuiselle assille olen kuullut annettavan neuropsykiatrista kuntoutusta. Riippuu vähän siitä, mitä riesaa sinulle aspergerista tulee!



Lääkitystä varsinaiseen aspergeriin sinänsä annetaan harvoin, mutta jos assiin liittyy ADHD-tyyppistä oirehtimista, siihen voidaan antaa ADHD-lääkkeitä.



Kannattaa katsoa as-aikuisten keskustelua www.aspalsta.net -osoitteesta.



PS: jos asut pk-seudulla, aikuisten as-diagnoosia ja terapiaa voi hakea vaikkapa Neuromentalin kautta. Terapiat ovat kuitenkin kalliita ja Kela aika harvoin niitä maksaa.

assille on olemassa?

diagnoosin. Äitinsä ylpeili sillä kun on niin hienon kuuloinen diagnoosi ja nyt ei tarvi pojan oppia lukemaan, eikä tehdä läksyjä kun sehän on semmonen aspergeeri.



Kun sai tietää, että se on autismia niin sille tuli kauhea hätä ja diagnoosi peruttiin:)

Että niiden diagnoosien kans ei aina ole niin selvää.....

Aspergeriuteen ei ole täsmäterapioita. Esim. puheterapia tuppaa turhan usein olemaan pelkkää äänneterapiaa, sellaisen sosiaalisen vuorovaikutustilanteen puutteiden terapointi on hyvin terapeuttikohtaista (siis siihen perehtyneitä terapeutteja on vaikea löytää).



Mutta noin periaatteessa siinä harjoitellaan leikkitaitoja ja tilanteessa toimintaa. Eli leikitään ohjatusti.



Mitä nelosen kommenttiin tulee, niin höh. Ei as-diagnooseja jaella mistään kaupan hyllyltä. Se vaatii 1-2 viikon osastojakson joko neurologisella tai lastenpsykiatrisella osastolla - siis jos nyt lapsista puhutaan. Eli en usko tarinaasi, sorry. Siinä jakson aikana vanhemmat ovat NIIN tiukasti mukana tutkimuksissa ja perehdytetään asiaan, ettei kenellekään voi jälkikäteen tulla uutisena se, että as on autismikirjoa. Ja mitä oppimisasioihin tulee, niin hyvämuistisuus ja varhainen oppiminen ovat tyypillisiä asseille, ei se etteikö oppisi asioita.



-2-

Poika kävi tutkimuksissa kyllä ja diagnoosi oli virallisesti koulussa ja EOS tehty sen pohjalta.

Kun mamma sai tietää, ettei se ookkaan mikään hieno juttu vaan autismia niin se saatiin peruttua. Ja tarina on ihan tosi.

Aspergeriuteen ei ole täsmäterapioita. Esim. puheterapia tuppaa turhan usein olemaan pelkkää äänneterapiaa, sellaisen sosiaalisen vuorovaikutustilanteen puutteiden terapointi on hyvin terapeuttikohtaista (siis siihen perehtyneitä terapeutteja on vaikea löytää).

Mutta noin periaatteessa siinä harjoitellaan leikkitaitoja ja tilanteessa toimintaa. Eli leikitään ohjatusti.

Mitä nelosen kommenttiin tulee, niin höh. Ei as-diagnooseja jaella mistään kaupan hyllyltä. Se vaatii 1-2 viikon osastojakson joko neurologisella tai lastenpsykiatrisella osastolla - siis jos nyt lapsista puhutaan. Eli en usko tarinaasi, sorry. Siinä jakson aikana vanhemmat ovat NIIN tiukasti mukana tutkimuksissa ja perehdytetään asiaan, ettei kenellekään voi jälkikäteen tulla uutisena se, että as on autismikirjoa. Ja mitä oppimisasioihin tulee, niin hyvämuistisuus ja varhainen oppiminen ovat tyypillisiä asseille, ei se etteikö oppisi asioita.

-2-

En edes hakenut mitään apua. Sen sijaan aloin ymmärtämään itseäni paremmin enkä enää vaatinutkaan itseäni samalle viivalle "normaalien" kanssa ja elämäni kohentui sitä kautta. Siihen asti kyselin itseltäni jatkuvasti miksi olen tällainen ja yritin pakottaa itseäni normaaliin muottiin.



Minulle sosiaaliset suhteet on suhteellisen helppoja, mutta mieluiten olen vain kotona erakkona. Muutun ahdistuneeksi ajatuksestakin että pitäisi mennä pariksi päiväksi jonkun kotiin kylään. Oma rauha on niin tärkeää.

EOS on kunnallinen suunnitelma, joka koskee erityisopetuksen järjestämistä kunnassa ylipäänsä. Niin että jotain väärinkäsityksiä sullakin tässä jutussa selvästi on. Todennäköisesti enemmän kuin tämä. Ja on totta, että jos ihminen onnistuu käymään diagnoosiprosessin JA sen jälkeiset ensitietokurssit läpi tajuamatta, että asperger on autisminkirjoon kuuluva häiriö niin hänen täytyy itsensä olla poikkeuksellisen tyhmä. Mutta omituista on siinäkin, jos jossain ollaan sitä mieltä, että aspergerin ei tarvitsisi oppia lukemaan tai laskemaan. Asseilta ei mukauteta oppimääriä, vaan pyritään rauhoittamaan opiskeluympäristö.

Poika kävi tutkimuksissa kyllä ja diagnoosi oli virallisesti koulussa ja EOS tehty sen pohjalta.

Kun mamma sai tietää, ettei se ookkaan mikään hieno juttu vaan autismia niin se saatiin peruttua. Ja tarina on ihan tosi.

Sitä paitsi, diagnooseja ei muuteta sen perusteella, että mamma ei tykkää siitä. Diagnoosihan on lapsen sairauden analyysi, lasta itseään varten.



SIIHEN äiti voi tietysti vaikuttaa, pannaanko lapsi esim. erityisluokalle vai ei. Eli diagnoosista seuraavat erityistoimet ovat osin vanhempien valittavissa, mutta ei täysin nekään.



-2-

Aikuisia diagnosoidaan jos asperger aiheuttaa heille (kuten lapsillekin) HUOMATTAVIA vaikeuksia USEAMMALLA kuin yhdellä elämänalueella. Useimmat aikuiset ovat oppineet tavalla tai toisella tulemaan toimeen ongelmiensa kanssa ja siksi aikuisilla on vähemmän dg-tarvetta kuin lapsilla. Pääkaupunkiseudulla aikuisia diagnosoi rahasta neuromental, ainakin Pirkanmaalla tutkimuksia tekee TAYS niin lapsille kuin aikuisillekin ja yksityisellä rahalla muutama TAYSin psykiatri, jotka pitävät yksityisvastaanottoja (mehiläisessä tai koskiklinikalla, lähinnä)



Hoidon saaminen riippu aika monesta. Kela voi kustantaa kuntoutusta, jos pääsee kuntoutusjonoon. Jonotus voi kuitenkin kestää.



Lapseni kävi neuropsykologisessa ryhmäkuntoutuksessa, josa oli siis 4 samanikäisen ja assipojan (tai no, yhdellä oli lisäksi adhd ja yhdellä dg oli virallisesti hfa, mutta oireet aika lailla samat) ryhmä. RYhmässä he opettelivat niitä taitoja, mitä joukkiolta puuttui. Siinä on just noita ohjattuja leikkejä, siirtymistä tilanteesta toiseen, kohteliaisuutta, itsensä ilmaisemista, miten ilmaistaan kiinnostusta toisen juttuihin, miten ilmaistaan myötätuntoa, miten ilmaistaan omaa surua tai iloa, miten jätetään joku asia kesken ja siirrytään seuraavaan jne. Idea oli paitsi harjoitella ko taitoja, myöskin siinä, että se tehdään ryhmässä niin että kaikilla on mukavaa ja siten nämä sosiaalisest erityvät lapset saavat MUKAVIA sosiaalisia kokemuksiakin ja rohkaistuvat yrittämään myös "oikeassa elämässä".



Lisäksi siellä keskusteltiin ja kirjoitettiin kirjoitelmia, piirrettiin sarjakuvia ja tehtiin videoita siitä kuka minä olen, mikä tämä asperger on, miten se minuun vaikuttaa ja mitä minä siitä ajattelen ja miten minä sen kanssa pärjään. Nämä pojat olivat 10-12-vuotiaita. Mitä vanhemmiksi kuntoutuksessa olevat ihmiset tulevat, sitä enemmän tämän "ajatustyön" eli keskustelun ja kirjoittamisen/muun vastaavan osuus kasvaa. Aikuisten ryhmät ovat usein jostain annetusta aiheesta keskusteluja. Tämä on oikeasti aika rankkaa. Kuntoutus ei ole kaikilta osin "kivaa" eikä helppoa, vaan siinä on kohtia joissa joutuu kohtaamaan omat ongelmansa ja vaillinaisuutensa, myöntämään ne, hyväksymään ne, ottamaan vastuun niistä ja lopulta sitten pärjäämään niiden kanssa. Kuntoutuksen rankkuuden takia olen myös monilla vertaisfoorumeilla tavannut ihmisiä, jotka ovat jättäneet kuntoutuksen kesken ja katkeroituneet siitä entisestään. Mun lapselleni 2-vuotisesta viikottaisesta kuntoutuksesta kyllä oli hyötyä ja vaikka se välillä väsytti ja vaikka lapsi oli ihant tyytyväinen kun jakso loppui, hän muistelee hyvällä ja tavallaan myös kaipaa sitä nyt kun se on ohi.

oikeassa diagnoosissa tutkitaan paljon enemmän. Munkin lapseni sai dg:n ja tein itse sen nettitestin vain nähdäkseni, miten menee. Mäkin sain jonkun lähes 140 pistettä, mutta en todellakaan ole diagnoosin tarpeessa ja vaikka sosiaalisia suhteita on aika vähän, se on just niin kuin haluankin.