Tasan 3v. pyytää pöydässä: "Äiti, anna! Äiti, anna nyt se!"

Saako hän sen, mitä pyytää?

Vaaditko, että tulee nätillä äänellä, "Äiti, saisinko?"

etta pyytaa natisti "Äiti, saisinko?"

mutta koska hyväksyn väsyneeltä ja nälkäiseltä mieheltäkin välillä huonompaa käytöstä, niin miksi en hyväksyisi pieneltä lapselta?

Sama anteeksipyynnön suhteen. En koskaan pakota lasta pyytämään anteeksi. Koska muutenhan lapsi oppii vaan, että anteeksipyytämällä saa tehdä kaikkea pahaa kunhan vaan huutaa sen "anteeksi" perään. Me keskustelemme siitä, että toisesta tuntuu nyt pahalta ja, että noin ei saa tehdä ja jos pyydät anteeksi, niin x:lle voi tulla parempi mieli.

pyrimme nättiin puhetyyliin ja äkkiähän lapset sen oppii. Mutta en kyllä tykännyt kun kaveripariskunnan mies ojensi poikaani, kun tämä pyysi "Saanko ....". Mies heti sanoi, että "Pyydä kauniisti, niin kuin meidän tyttö, että SaISInko". POika katsoi ihan ihmeissään, kun kerran kauniisti jo pyysi...

Saako hän sen, mitä pyytää?

vaan kysyisin, että osaatko pyytää nätisti.

saisinko..

Johon 2-vuotias: "Saisinko?"

Minä: "Saat".



Mitä tekemistä tuolla on jonkun väsymyksen kanssa?

ja korjasin aina sano nätistä "saisinko maitoa" (siis esimerkiksi), ja nyt 4-v sanoo jo luonnostaan nätimmin.

Sama anteeksipyynnön suhteen. En koskaan pakota lasta pyytämään anteeksi. Koska muutenhan lapsi oppii vaan, että anteeksipyytämällä saa tehdä kaikkea pahaa kunhan vaan huutaa sen "anteeksi" perään. Me keskustelemme siitä, että toisesta tuntuu nyt pahalta ja, että noin ei saa tehdä ja jos pyydät anteeksi, niin x:lle voi tulla parempi mieli.

Mutta jos jotain haluaa, niin silloin täytyy osata pyytää kauniisti.

ja vaadittukin: Saisinko? Tulos on nyt ekaluokkalaisen kanssa selvästi nähtävissä: pyytää aina kauniisti (saisinko maitoa?) eikä siitä tarvitse erikseen muistuttaa.

ole monena aamuna niitä kaikkein kohteliaimpia ihmisiä.

Johon 2-vuotias: "Saisinko?"

Minä: "Saat".

Mitä tekemistä tuolla on jonkun väsymyksen kanssa?

puhuu noin! :)

Tärkeämpää on miten sen painottaa? Komentaako vai puhuuko ihan tavallisesti.



Ihan naurettavaa alkaa vielä koulimaan puhetta, minusta lähinnä esikouluikäseltä voi alkaa vaatimaan siistejä sanoja.

Korkeintaan pyydän selittämään MINKÄ haluaa, vaikka olisi pöydällä olisi ainoastaan maitoa. Nöin ihan vaan puheenkehityksen vuoksi. Ei pöytätavan.

Kai sää ääneen ihmettelit?



Minusta on hiustenhalkomista jos saanko ei kelpaa vaan pitää ihan sanoa saisinko.

Minäkin "vaadin" että 3-vuotias pyytäisi nätisti, mutta kun kerran kiinnitin huomiota minun ja mieheni viestintään, sekä ystävien ja tuttavien, huomasin, että ei kukaan meistäkään ole noin kohtelias AINA tai edes LÄHES AINA. Eli enemmän kyllä aloin kiinnittämään huomiota mieheni ja minun väliseen kommunikaatioon, joka omalta osaltaan toimii esimerkkinä myös lapsellemme!



Välillä riippuen äänensävystä vaadin, että pyydetään nätisti, ja erityisesti silloin kun ollaan toisten kanssa tekemisissä. MUTTA kyllä lapsella pitää välillä olla oikeus olla ihan oma luontainen itsensä, esimerkiksi juuri silloin kun nälkä on kamalan kova tai väsyttää. Ei me aikuisetkaan jakseta silloin olla aina niin ystävällisiä!!!

Musta tuo on aika normaalia puhetta tuon ikäiselle. Korjaan toki aina että "pyydetään saisinko". Mutta en siis lähde kiristämään mitenkään niin että ruokaa tulee vasta kun pyydät nätimmin tms. Jos oikein rumasti sanoo (tahallaan, huomaan kyllä eron) niin sitten vaadin nätimpää puhetta.

Miksi aikuiset saa sanoa toisilleen "heitäs se sipuli tänne", mutta lasten pitäis käyttää kohteliasta kirjakieltä?



Meillä lapset oppivat tavallisen kohteliaan puhetavan mallista, ikinä ei ole erikseen tarvinnut opettaa. Me kyllä hyväksymme ihan normaalin puhekielen, jossa ratkaisevampaa on se kuinka puhe sopii tilanteeseen ja puheen äänensävy.



Esim. ap:n esimerkki: jos lapsi on tosi innoissaan ja hihkuu onnessaan "anna se tänne", niin miksi ihmeessä latistaisin toisen aidot onnentunteet puhekielen takia? Mutta jos se "käsky" murahdetaan vittumaiseen äänensävyyn murjottaen, niin puuttuisin asiaan. En tosin kielioppiin vaan kysyisin, että miksi lapsi on huonolla tuulella.

pyytämään anteeksi, kun siten kuvittelee opettavansa että mitä vaan voi korjata pyytämällä anteeksi =D



Te siis keskustelette että toisesta tuntui pahalta. Eikös lapsi silloin logiikallasi opi, että mitään vaan saa tehdä kun sen jälkeen juttelee että tuntui pahalta.



Anteeksi ja kiitos ovat käyttäytymistä yhteiskunnassamme.



Meidän lapset pyytävät anteeksi ja aikuiset pyytävät. Tottakai lisäksi puhutaan siitä mitä tapahtui ja miksi niin ei saa tehdä.



Yleensä opetan lasdta pyytämään nätisti, mutta joka kerta en, joskus annan kun sanoo anna. Mutta jos huutamalla yrittä saada, ei onnistu.

Mitä hyötyä siitä on?



Lapset oppivat pyytämään anteeksi ja TARKOITTAMAAN sitä ihan ilman tuollaista ulkokultaista pakottamistakin.