Lue keskustelun säännöt.
Millaisia pelkoja teidän koululaisellanne on?
08.01.2010 |
Meillä lapsi pelkää lääkäriin menoa. Nyt olisi edessä hammaslääkäri (ensi viikolla), koska hänellä on reikä hampaassa. Reikä mietityttää ja pelottaa häntä suhteettoman paljon, varsinkin, kun se ilmoittelee välillä olemassaolostaan tuikkaisuna. Eilen itki asiaa, kun reiän olemassaolo pelotti. Onko tällainen pelko normaalia? On kyllä lähdössä lääkäriin vapaaehtoisesti, itse ilmoitti reiästään. Lapsemme on herkkä ja arka aistimaan kaikkia tunteita. Itselläni vain surettaa, kun hän ajattelee ja pohtii liikaa. Näistä syntyy turhia pelkoja. Milloin on syytä huoleen näin vanhempana? Millaisia pelkoja teidän kouluikäisillä lapsillanne on? Meillä kyse 4-luokkalaisesta.
Kommentit (4)
Välillä, kun asia on mielessä, lapseni aina kokeilee/ naputtaa sormellaan hammasta. Toivoo, että kipu/reikä olisi hävinnyt. Minusta tällainen naputtelu tuntuu pakko-oireelta ja se huolettaa. Kun ajatus siirtyy muuhun, unohtuu hammaskin ja sen kokeilu. Onko tällaisesta tms. 'pakko-oireesta' kokemusta? Onko teillä esiinytynyt vastaavaa? Kyllä tämä äitinä olo on välillä vaikeaa, kun sitä syyllistää itseään kykenemättömyydestä auttaa lastaan.. Tahtoo itselläkin välillä ahdistaa oma avuttomuus asian suhteen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 11-vuotias, joka on varmaan paljon "omituisempi". Näkee painajaisia ja tulee öisin äidin viereen, koska ei uskalla nukkua yksin edes valot päällä (valot on siis päällä aina nukahtaessa). Tapaa nyppiä sormiaan niin että kynnet on liian lyhyet ja iho kulunut, selvästi vähän neuroottista touhua kun ei osaa sitä millään lopettaa vaikka sattuukin. Jännittää monia asioita ihan hirveästi eikä saa unta jos edessä on jokin esitys, arviointikeskustelu, lääkäri tms.
Minusta niin kauan kun lapsi kuitenkin menee niihin jänniin paikkoihin, edes vanhemman kanssa, kaikki on hyvin. Moni aikuinenkin pelkää lääkäriä tai pimeää tai saattaa ajatuksissaan näprätä jotain. Me vaan on opittu esittämään reipasta ja selviytymään pelosta huolimatta - ja pitämään sormet pääosin kurissa julkisuudessa.
Välillä, kun asia on mielessä, lapseni aina kokeilee/ naputtaa sormellaan hammasta. Toivoo, että kipu/reikä olisi hävinnyt. Minusta tällainen naputtelu tuntuu pakko-oireelta ja se huolettaa. Kun ajatus siirtyy muuhun, unohtuu hammaskin ja sen kokeilu. Onko tällaisesta tms. 'pakko-oireesta' kokemusta? Onko teillä esiinytynyt vastaavaa? Kyllä tämä äitinä olo on välillä vaikeaa, kun sitä syyllistää itseään kykenemättömyydestä auttaa lastaan.. Tahtoo itselläkin välillä ahdistaa oma avuttomuus asian suhteen. ap
ihmettelisin jos lapsi ei tuollaista tekisi, kun teen minäkin aikuisena lähes 40-vuotiaana =) sitä voi olla ihan 'kiva' tutkimusmielessäkin kokeilla josko kipu lähtenyt
Meillä 5-luokkalainen pelkää todella paljon koiria. Häntä on kerran purrut koira ja tästä tämä kauhu on saanut alkunsa. Välillä pelko jo lieveni, kun otimme oman koiran, mutta sitten hän törmäsi irtokoiraan ja pelko roihahti uudelleen.
Mitähän sitä voisi tehdä? Itsekin olen koirien suhteen vähän arka, varsinkin noiden isojen tollojen (sorry) rotujen kanssa. Miksi kukaan haluaa pitää sellaisia "tappajarotuja", en voi käsittää. Monet kun eivät vielä osaa kouluttaa koiraansa...ja eläin on aina eläin ja arvaamaton.
Itsekin muuten pelkäsin hammaslääkäriä lapsena ja vielä aikuisenakin. Nykyään ei ole kyllä syytä pelätä, piikitkään eivät tunnu enää miltään (verratuna 20 v takaisiin) ja aina kun haluaa puudutetaaan. Uskon että lapsesi pelko helpottaa kun hän huomaa, ettei käykään kipeää ja nykyhammaslääkäritkin ovat niin mukavia!