Miksi totuudenpuhujista ei pidetä??

Vaikka sen tekeekin rakentavassa hengessä ja kohteliaasti, voihan olla että olet saanut sellaisen maineen, että tarkkailet toisten tekemisiä ja arvioit niitä ja annat sitten suoraa palautetta, kenties kysymättä.

Saman palautteen kun voi antaa niin kovin monella eri tapaa.



Totuudenpuhuminen ei tarkoita sitä, että asia heitetään vastaanottajan kasvoille kuin ämpärillinen likaista vettä vaan se sanotaan kuin ruusua ojennettaisiin.

että toivottavasti muistat jakaa avokätisesti positiivista palautetta ja arvioida rehellisesti ja ääneen toisten kuullen myös omaa toimintaasi.

Eli jos jokin asia tehdään huonosti, niin totuuden torvi yleensä on sanoo sen ajattelemassa onko asia todella huono, mistä se johtuu, ja voisiko "valittamisen" sijasta rakentavasti nostaa keskustelua siitä miten asian voisi hoitaa muulla tavoin.



Monilla totuuden torvilla on myös se ongelma, etteivät he aina näe metsää puolta, eli epäkohdat kyllä nostetaan pöydälle, mutta ei mietitä miten ne voitaisiin korjata.



On myös erilaisia tapoja tuoda se totuus julki; voi olla agressiivinen ja hyökkäävä, tai hoitaa homma ystävällisesti ja vaivihkaa.

selän takana. Mutta yleensä kysyn kolmannelta ristiriitatilanteissa neuvoa esim, että olenkohan ymmärtänyt väärin toisen tarkoitusperät. Yleensä on ollut parempi tapa, sillä se kolmas osapuoli on esim kertonut, että nyt sillä toisella on vaikeaa, todella vaikeaa ja ehdottanut, että antaisin asian olla. Ja sitten myöhemmin on henkilö itse tullut pahoittelemaan esim tulistumistaan ja kertonut luottamuksellisesti, että äiti kuoli, lapsella syöpä, jonka saivat kuulla juuri eilen tms todella vakavaa. Kyllä olisi hävettänyt, jos olisin nostanut kissan pöydälle ja puhunut totta kaikkien kuullen.

Ensinnäkin totuuden torvi saattaa olla tyyliltään liian röyhkeä, suorastaan luotaantyöntävä. Asiat voi sanoa monella tavalla. Suora puhe on arvostettavaa, JOS sen tekee rakentavasti ja kunnioittaen. Sanoit, ettet ikinä puhuisi paskaa selän takana. Onko sinusta sitten ok puhua paskaa päin naamaa?



Toisekseen totuudentorvet vain luulevat joskus tietävänsä totuuden. :) He siis toitottavat omia näkökantojaan ja kuvittelevat muiden nöyrtyvän totuuden alla. Oikeasti he saattavat puhua puuta heinää. Kunhan vain luulevat vahvojen mielipiteidensä olevan totta.

Älkää nyt jaksako väittää, etteikö näin olisi melkein kaikissa työpaikoissa! Ainakin useimmissa virastoissa porskuttavat parhaiten ne, jotka osaavat "kahvipöytäpolitiikan". Sellaista, joka ei juoruile, pidetään jotenkin lapsellisena tai epäsosiaalisena hyypiönä. Kaipa sen takia, että tämä henkilö muistuttaa olemassaolollaan muita heidän epätäydellisyydestään. ;)

Paitsi matematiikan kaavoissa.



Ehkä muut kykenevät tuoman epäkohdat hieman hienotunteisemmin esille?



Kyllä minäkin arvostan enemmän avoimuutta kuin selän takana paskan jauhamista, mutta kannattaa muistaa hienon hieno ero rehellisyyden ja epäkohteliaisuuden välillä.



Kukaan ei ole koskaan saanut ystäviä sillä, että laukoo joka paikassa suoria sanoa. On tilanteita, joissa hieman vähemmän suora puhe tuottaa parempaa tulosta.

Nyt tuli taas virheellinen kuva :). Siis nämä asiat mitä otan puheeksi ovat ihan duunin arjen perusjuttua :)...siis tyyppisesti ehdottanut, että samalla kun keitämme kahvia, niin voisiko laittaa vedenkeittimen päälle :). (tästä meillä oli moni jupissut puoliääneen ja sitten palaverissa otin asian puheeksi). Toisella kertaa pidin ihan parin tyypin puolia sen suhteen, että joutuvat tekemään ihan turhaa ylimääräistä työtä. Että olisiko reilua jakaa hommia.



No silloin kun duunikaveri yritti laittaa minua hoitamaan hommiaan, niin sanoin kyllä, että "tämä ei ole minun hommani, vaan sinun".



Tässä nyt muutamia esimerkkejä. Ehkä totuudenpuhuja on väärä ilmaisu :)...

totuudenpuhujat puhuvat paskaa päin naamaa.

Luulevat että heidän mielipiteensä on joku absoluuttinen totuus joka täytyy kuuluttaa kaikille riippumatta siitä kuinka pahasti sillä loukkaa muita ihmisiä.



Oletko ap koskaan ajatellut semmoista vaihtoehtoa että paskaa ei ole pakko puhua päin naamaa eikä selän takana.



Toimii ainakin minulla.

Toisinaan sorrun valehtelemaan. Esim. kaverin/tuttavan uutta kampausta en koskaan sano rumaksi, vaikka se mielestäni olisi kammottava.

Siis en todellakaan arvostele kenekään henkilökohtaisia ominaisuuksia, ulkonäköä päin naamaa :)).

Sinun päässäsi totuudellasi voi olla isokin arvo, mutta kun se saavuttaa vastaanottajan, se onkin "plääh-ymmärretty taas väärin!" joten se on menettänyt merkityksensä.



Sellainen viestintä menee perille, joka annetaan samalta tasolta, asettuen kuulijan asemaan. Totuudenpuhujat yleensä toitottavat ylempää, totuutensa suojista, ja tämä nostaa muilla niskavillat pystyyn. Vaikka totuudenpuhuja olisi oikeassakin, ainakin minulle tulee hillitön himo olla toista mieltä ihan periaatteesta.