piristystä (seksi)elämään?

Miten hypätä pois äidin roolista? Mun on tosi vaikeaa, käytännössä mahdotonta unohtaa se, että olen äiti. En harrasta mitään, en käy kodin ulkopuolella ilman lapsia, en tapaa ystäviä/kavereita ilman lapsia, en värjää hiuksia, en meikkaa, en koskaan ole mitään muuta kuin äiti. Kaikki tällainen tuntuu typerältä, turhalta ja ylimääräiseltä, koska olen äiti, lapset ovat pieniä, ja tarvitsevat äitiä, mutteivät ymmärrä mitään ripsivärin päälle (eli turha sitä on laittaa). Tällä hetkellä tämä vaikuttaa kirkkaasti eniten minun ja mieheni seksielämään, koska olen kotona lasten kanssa.



Lapsia on kaksi, 4-vuotias ja 8kk. Molempien raskausaikoina seksielämä kuoli käytännössä kokonaan, ja sen mukana ylipäänsä kaikki hellyys, läheisyys yms. Miehen mielestä olin mahani kanssa "pelottavan näköinen", eikä häntä kiinnostanut seksi eikä ylipäänsä minkäänlainen hellyys, kosketus tai lähellä olo. Ensimmäiset puoli vuotta molempien lasten syntymän jälkeen on myös ollut seksitöntä aikaa imetyksen vuoksi. Miestä ei huvittanut, koska mulla maitoa on tullut tosi runsaasti - mies sanoikin kerran (toisessa yhteydessä, huumorimielessä), että "sä olet tollanen maitoa suihkuava palkintolehmä". Miehen mukaan hänelle minkäänlainen läheisyys ei ollut luontevaa raskaus- ja imetysaikoina. Nyt kuopus on 8kk, ja vaikka imetys edelleen jatkuu, niin nyt miestä on alkanut taas kiinnostaa sekä seksi että läheisyys ylipäänsä.



No, olisiko sitten tästä syystä vai mistä, mutta mä en osaa olla kuin äiti. Harrastamme kyllä seksiä, mutta harvoin, koska lapset saattavat herätä. Jos heräävät, minä keskeytän homman välittömästi, ja kun lapset ovat taas nukkumassa, mua ei huvita eikä kiinnosta enää jatkaa. Lisäksi miehen läheisyys, lepertelyt ja huomionosoitukset tuntuvat minusta teennäisiltä, en osaa suhtautua niihin luontevasti, vaan vaivaudun. En tunne oloani seksikkääksi, vaikka oikeasti olenkin palautunut synnytyksistä ihan moitteettomasti ja nopeasti takaisin omiin mittoihini. Ylimääräisiä kiloja ei ole, ei löysää vatsanahkaa ja raskausarvetkin ovat niin pieniä, että niitä pitää etsimällä etsiä, että löytää. Ulkokuoressa ei siis ole ongelmaa, mutta mun pääni sisällä kyllä sitäkin enemmän. Mä en vaan osaa hypätä äidin roolista mihinkään vaimon ja kiihkeän rakastajattaren rooliin, en tajua, miten se pitäisi tehdä. Laittautuminen ja seksikkäät alusvaatteet yms. hepenet tuntuvat yhtä teennäisiltä ja keinotekoisilta kuin miehen kiihkeät höpötykset ja lähentelyt.



Miten ihmeessä te muut selviätte tästä roolien ristiriidasta? Tiedän, että mun pitäisi pystyä näihin molempiin rooleihin, ettei ole hyväksi lapsille eikä mulle sen enempää kuin miehelle ja parisuhteellekaan tämä, mutta kun en vaan osaa.