Lue keskustelun säännöt.
Paha mieli!
15.12.2009 |
Tuntuu, että mies ei halua ikinä olla kotona. Hän on yleensä kaikki päivät ja illat töissä, käy ehkä kotona välillä syömässä ja valittamassa siitä, ettei koti ole tarpeeksi siisti.
Nyt olisi pitkästä aikaa ollut vapaailta, mutta mies halusi lähteä lenkille, kuten kaikkina muinakin vapaahetkinään. Minä jäin yksin siivoamaan joulua varten, vaikka olin haaveillut, että olisimme tehneet sen äkkiä yhdessä ja sitten päässeet nauttimaan yhteisestä ajasta ja rentoutumaan yhdessä.
Vaadinko liikaa, kun toivon, että perhe olisi miehelle se ykkösasia, ei työ tai omat menot? Tuntuu niin pahalta, ettei hän tunnu koskaan haluavan olla minun kanssani.
Kommentit (12)
vaikka nyt sattuu, niin etsi sisältöä omaan elämääsi. joko ukko sen huomaa ja pääsette työstämään jatkoa yhdessä tai sitten tulee ero. niin tai näin, oman tukiverkon ja kantavan voiman tarvitset..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun en itse ole kokenut noin...vaan päinvastoin; toivoisin, että saisin joskus olla yksin lasten kanssa ja joskus, edes noin kerran kolmessa kuukaudessa,aivan yksin pienen hetken. Kovin harva mies haluaa joulusiivota yhdessä, jos nyt ei tosi tuore suhde, varmana lenkkipolku kiinnostaa enemmän. Mutta yleistäen taitaa olla niin, että miehelle on annettava paljon löysää liekaa, muuten "karkaa"....
kannattaa tosiaan hankkia jotain muutakin sisältöä sille elämälle kuin vain se mies. Toisaalta ymmärrän kyllä pahoittuneen mielesi, ellette tosiaan vietä aikaa lainkaan kahdestaan. Pitäisiköhän asia ottaa esille miehesi kanssa? Toivottavasti jonkinlainen tasapaino löytyy.
Tiedän, että tämä on 1) ikävästi sanottu ja 2) ei auta mitään. Törmään kuitenkin tähän jatkuvasti tällä palstalla. On menty naimisiin miesten kanssa, joilla on itselle ei-toivottuja ominaisuuksia, ja sitten niistä kärsitään. Minulla kesti kauan etsiä sopiva puoliso ja oli raskasta jne. mutta nyt on sitten varsin hyvä elää.
Olen aina yksin heidän kanssaan, töissä tosin käyn päivällä, mutta taas kun lapset pitää hakea, minä teen sen.
En yksinkertaisesti pääse edes sinne lenkille ikinä, mistään muusta nyt puhumattakaan. Tietysti sellaisiin paikkoihin, joihin lapset voi ottaa mukaan, muualle en.
Ja sillä, kiinnostaako joulusiivous miestä, ei pitäisi olla mitään väliä. Ei se minuakaan kiinnosta, mutta jonkun se on tehtävä.
Miehen valintaa kai tosiaan olisi pitänyt harkita tarkemmin. :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli niin anoppini mieleen: lähes koko ikänsä on roikkunut (sietämättömässä) appiukossa, halunnut olla sen kanssa kuin paita ja peppu koko ajan, menee työmatkoille mukaan jne. Appi senkun yrittää ravistaa anoppia irti, on pettänyt useammankin kanssa, lehtolapsikin löytyy, viettää kaiken vapaa-aikansa töissä tai melkein missä vaan, muttei kotona... Ja anoppi elää hiukan edelleenkin sellaisessa idealisoidussa Disneyn elokuvamaailmassa jossa tosiaan "siivotaan yhdessä" ja sitten "nautitaan yhteisestä ajasta". Vasta kun anoppi repäisi ja meni tekemään (salaa mieheltään) 6-kymppisenä väitöskirjan, hankki luottamustehtäviä, ja muutenkin erotti oman hyvinvointinsa apen elämästä, hän tuli silminnähden onnellisemmaksi ihmiseksi (ja appi silminnähden kärsii, kun ei olekaan enää se menestyvämpi suhteessa). Suosittelen samaa ap:llekin, ja mieluiten alle 6-kymppisenä, mutten menee paljon elämää hukkaan ihan suotta.
että sinun kannattaisi hankkia jotain omaa iltatekemistä ja miehesi ymmärtää, että myös sinä tarvitset jotain omaa, ja hänen tulisi antaa mahdollisuus siihen. Yleensä miehet ovat itsekkäitä eivätkä huomaa kuin oman hyvän, mutta heille täytyy näyttää, mitä vaimo kenties voisi tarvita ollakseen onnellinen ja tyytyväinen. Eikö kuitenkin ole tarkoitus, että molemmat olisivat onnellisia?! Riippuu tietenkin mitä itse kaipaat elämääsi? Enenmmän yhteistä aikaa vai jotain omaa. Tietenkin on tärkeää, että myös miehesi saa tehdä sellaista, mistä tykkää.
Voit kyllä hyvin vaatia häntä olemaan enemmän läsnä kotiympyröissä, ja antamaan myös sinulle oman aikasi tasapuolisuuden nimissä! Keskustelu auttaa hyvin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
myös lapsille olisi tärkeää, että koko perhe olisi joskus yhdessä. En halua vaatia "omaa aikaa", kun sekin on poissa sitten siitä vähästä ajasta, joka meillä olisi käytössä yhdessä.
Mutta ei kai tälle tosiaan voi mitään. Jos ei halua olla itse yhtä itsekäs, pitää vain pitää päänsä kiinni ja kärsiä hiljaa.
ap
Mä olen pahoillani puolestasi! Vinkkejä en osaa antaa, itselläni on niin kovin toisenlainen tilanne, mutta lämpimiä ajatuksia lähetän sinulle ja kovasti jaksamista ja ihanaa joulun aikaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta sinun pitää ehdottomasti ottaa miehesi kanssa puheeksi tilanteenne. Kerrot rakentavassa hengessä, mitä itse toivoisit elämältäsi/elämältänne ja vastaavasti miehesi kertoo oman näkemyksensä.
Huomauta, että lapset ovat myös hänen, eivät vain sinun, joten vastuu on puolitettava. Sanot nyös miehellesi, että jos on tarkoitus yhdessä elää, niin näin ei voi jatkua, koska et koe olevasi onnellinen nykyisessä tilanteessa.
Keskustelun aloittaminen on varmasti vaikeaa, mutta olen varma, että se on sen arvoista! Tärkeää on puhua minä-kilellä, eli miltä MINUSTA tuntuu jne., ei siten, että SINÄ aina vaan teet noin ja noin...
Tsemppiä uuteen alkuun! Ole vahva!
sillä koti on yhteinen projekti, kuten perhekin. Ja lasten paras koti on hyvinvoiva parisuhde.
Perusolettamus pitäisi olla, että vapaa-aika on perheaikaa, ja sitten sovitaan yhdessä, mikä on sopiva määrä omaa aikaa. Niin se vaan on, ettei perhettä pitäisi perustaa, jos ei ymmärrä mitä se vaatii.
Meillä ainakin myös mies siivoaa, sillä en minä täällä yksin sotke tai ole lasten sotkuista vastuussa. Samoin silittää paitansa ja pesee pyykkinsä, omasta tahdostaan.
Molemmilla on oma harrastus, tosin miehen ajankäyttö meinaa mennä vähän överiksi välillä, mutta sitäkin työstetään...
Hankihan miehellesi kirja Isän kasvatusopas joululahjaksi...
nyt roikut miehessäsi ja ruikutat, kun hän ravistaa sinua pois.