Lue keskustelun säännöt.
Asiallisia vastauksia n.1-vuotiaan KIINTYMYSSUHTEESTA kaivataan
28.12.2009 |
Myönnettäkön, että olen nuorehko ja hieman epävarma äiti, joka ehkä lukee neuvolan opasvihkoja liian tarkkaan. Meillä on siis reipas 1-vuotias lapsi, ja jonkin verran olen lukenut muiden samanikäisten lasten vanhempien kokemuksia. Kuulemma eivät pääse edes vessaan, kun lapsi saattaa itkeä vanhempansa perään, "äiti on ykkönen" eikä äitiä päästetä silmistä, hoitoon jättäminen miltei mahdotonta jne..
No, meillä lapsi ei itke minun eikä myöskään mieheni perään. Ei ole ollut vielä kertaakaan yökylässä, eikä muutenkaan kenenkään muun hoidossa yötä. Mutta päivisin on toisinaan (yht. noin 7 kertaa vuoden aikana, suurin osa nyt syksyllä) ollut n. 5 tunnin pätkiä mummon kanssa, jota on nähnyt vastasyntyneestä asti muutaman viikon välein. Kun on jäänyt päiväksi mummon kanssa, on iloisesti vain vilkuttanut äidille, ja kun palaan takaisin, on lapsi ihan tyytyväinen.
Eilen käytiin miehen kanssa saaressa paistamassa makkaraa ja lapsi jäi mummon ja papan kanssa. Vilkutti meille kun lähdettiin ja oli hyväntuulinen kun palattiin, oltiin pari tuntia pois.
Jos ollaan juhlissa, joissa on mummo ja pappa, saattaa lapsi turvautua myös mummoonsa, jos joku vieraampi ihminen ujostuttaa. Ei siis pelkästään minuun tai isäänsä. Turvautuminen siis tarkoittaa, että lapsi tulee lähelle, hymyilee ujosti vieraalle ja kääntää päänsä pois ja kohta taas katsoo vierasta, hymyilee ja kääntää päänsä pois mummoa/minua/isäänsä vasten.
Lapsi myös nykyään haluaa "paijata" mummon tai papan kanssa. Mielellään siis "halii" myös heitä ja viettää pitkiä aikoja heidän sylissä, jos on sillä tuulella.
Eli kysymys on: voiko tämä olla merkki siitä, että meidän lapsi on turvallisesti kiintynyt ja luottaa myös mummoihin ja pappaan, ja uskaltaa myös luottaa muihinkin, vai onko minun ja lapseni kiintymyssuhteessa "oltava" jokin vika, kun lapsi ei itke perääni, eikä ole takertunut minuun sen kummemmin?
Lapsi on siis kotihoidossa minun kanssani, ja silloin harvoin kun on ollut opintoihini liittyvää menoa, niin mummo on ollut hoitamassa. Ja se piti vielä sanoa, että en huomaa oikein mitään eroa minun ja lapsen isän välillä, eli siis molemmat on lapselle yhtä lailla tärkeitä. Imetin 7kk, mutta jo alusta asti isä hoiti kotona ollessaan lasta siinä missä minäkin.
Toivottavasti joku ymmärtää sepustuksestani, mitä ajan takaa :)
Kommentit (4)
kiintymyssuhteesta. Lapsi ei siis pelkää, että hänet hylätään, vaan uskoo että tulet(te) takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ymmärsi mitä ajat takaa :) Eikä tuo kuulosta ollenkaan oudolta :) Oma esikoiseni on samanlainen ollut siinä iässä. Nyt reipas 3v :)
Samallalailla on vieläkin kiintynyt mummuun ja pappaan, isi on yhtä rakas kuin äitikin :) Eikä ikinä ole roikkunut kiinni minussa kun vessaan olen mennyt :)
Joten tuskin mitään vikaa ainakaan voi olla :)
(kirjoittaminen kylläkään ei kauhean hyvin onnistu pöpperössä)
(mutta silti en ihan ymmärrä esim. tuota wc-hommaa siis ettei äiti voi poistua silmistä...)i]
jotka ovat niin kiintyneitä äitiinsä että saavat ihan hirveän itku kohtauksen. Eli joutuvat käymään vessassa ovi auki. Itkevät myös silloin äitiään vaikka on tuttuja ihmisiä ympärillä.
Mielestäni ei todellakaan mitään vikaa teidän kiintymyssuhteesta. Kuulostaa siltä, että naperolla läheiset välit isovanhempiin ja mikäs sen parempaa...
Kahden lapsen kokemuksesta voin sanoa myös senkin, että persoonallisuuseroja löytyy jo noin pienissä, eli toiset "takertuvaisempia" kuin toiset, (mutta silti en ihan ymmärrä esim. tuota wc-hommaa siis ettei äiti voi poistua silmistä...)
Kyllä se äiti ja isi on kuitenkin niitä ykkösiä vaikka mummon ja papan hoivissa viihtyy myös. Hih, eri asia, jos alkaisi paniikissa huutamaan kun äiti näköpiiriin ilmestyy ;)