Olkaa onnellisia lastenne terveestä itsetunnosta!

Tokaluokkalaisellamme on itsetunto niin matalalla, että on useaan otteeseen uhkaillut tekevänsä itselleen pahaa. Ei kestä pienintäkään vastaansanomista tai kritiikkiä normaaleissakaan tilanteissa, luhistuu aivan. Välillä todella aggressiivinen. Kutsuu itseään tyhmäksi ja ettei hänestä ole mihinkään, ei ole minkään arvoinen. Iltaisin on erittäin ahdistunut, pelkää, että varkaat tulevat kidnappaamaan hänet. Kertoo, että hänellä on sama tunne kuin korkeanpaikan kammossa. Hänen on vaikea saada unta. Onneksi saa nukuttua hyvin, kun vihdoin viimein nukahtaa.



Kaiken takana on koulukiusaaminen ja osittain neurologinen poikkeavuus (asperger?). Olemme tutkimuksissa.



Miten minä jaksan hoivata, auttaa, rauhoittaa, selvitellä, pysyä tukena...Jospa tämä vain on yhtä alamäkeä. Onneksi lapsi on erittäin aurinkoinen, virkeä, lempeä, puhelias, hassuttelevainenkin päivisin eli silloin kun ilta-ahdistus ei vielä ole ehtinyt päälle. Se on auttanut jaksamaan tähän asti.