Millainen ihminen ihmettelee, että jollain pienet lapset kotona eikä hoidossa?

Kukaan äiti tai isä ei ole niin taitava ja monilahjakas että osaisi itse yksin antaa lapselle kuvataidekasvatusta, musiikkikasvatusta, draamakasvatusta, mediakasvatusta, liikuntakasvatusta jne. , eikä aikuinen varsinkaan osaa eikä pysty heittäytymään vapaaseen leikkiin niin että lapsen aivot muovautuisivat sen leikin avulla suotuisaan suuntaan. Siihen tarvitaan muita lapsia.

T. Pk:ssa työskennellyt

veljeäni joka ei ole laittanut muksujaan tarhaan.

Lapset hyppii seinille, niillä ei ole järkevää puuhaa, heidän kanssa ei vanhemmat jaksa/ehdi/halua pelata jne.

Tällä asenteella äiti on kotona niin kauan kuin mahdollista..



Meillä on lapset hoidossa, menin lastensaamisen välissä.

Odotetaan neljättä ja kolmas laitettiin tarhaan koska jouduin palaamaan töihin.



Minulle on yhdentekevää miten hoidatte lastenhoidon.

En ymmärrä jos hehkutat miten "vähän" tarvitsette tarhaa ja plaa plaa.

Joku toinen tekee toisin!



En tiedä mitä muut tekee, olen jäämässä kotiin nyt pidemmäksi aikaa kunhan poksahdan: esikoinen aloittaa syksyllä eskarin joten ainoastaan kakkosen tilanne auki (jääkö esikoulun ajaksi tarhaan, vai löydänkö kerhon).

Kolmonen tulee jäämään kotiin.



Kun palaan töihin, lapsista 2 vanhinta on koulussa.



Tilanteet muuttuu ja ihmiset tekee erilaisia päätöksiä.

Tässä kaupungissa on 200 tarhaa, hoitajat päälle. Joten ihan helppoa ei ole saada kaikkia lapsia samaan tarhaan.

Meillä kolmas ei mahtunut samaan kahden isomman kanssa ja plärätään kahden tarhan välissä. Hyöty kuitenkin on se että isoimmilla olleet paikat säilynyt.

sanonut tästä valinnastani olla kotona.

Lapset on 5v2kk ja 2v7kk. Esikoisen syntymän jälkeen en töissä ole ollut.



Isompi käy 2x viikossa kerhossa ja 2x viikossa urheilu harrastuksessa.

Yleensä kerran viikossa käydään avoimessa päiväkodissa.



Kumpikin lapsista on sosiaalisia ja isommalla ei ole mitään ongelmaa isossa ryhmässä toimimisessa myöskään noissa harrastuksissa.



Pihassammeon 3 n. samanikäistä lasta oman esikoiseni kanssa ja leikkivät ulkona tai jonkun luona n. 4-5 iltana viikossa (nämä muut lapset hoidossa eikä lapseni eroa heidän käytöksestään milläänlailla).



Kesäisin ovatulkona 7 päivänä viikossa.

JOten vapaata leikkiä lasten kanssa tulee kyllä ihan tarpeeksi!



Mistä lapseni nyt sitten jäävät paitsi kun eivät ole siellä päiväkodissa?

osaa olla ryhmässä?

Oman kokemukseni mukaan olen sitä mieltä, että hyvin pärjää kotonahoidetut. Meillä 4 lasta ja menivät vasta eskariin, koska pystyimme työaikajärjestelyin hoitamaan heidät kotona.

Osa on jo yläasteella ja nuorimmat 3ja 4 luokilla.

2 lapsista luokkansa parhaita, 2 siellä parhaimmasta päästä. Kaikilla kovasti kavereita ja hyvin ovat koulussa pärjänneet. Opettajilta tullut hyvää palautetta taidoista ja sosiaalisesta kanssakäymisestä, koska ovat niin rauhallisia, eikä heidän tarvitse huutamalla hakea huomiota.

Opettajien arvion mukaan ainakin kotonahoidetut lapset ovat olleet heidän mukaansa unelmia. Sekä sosiaalisesti, että taidoiltaan.

Tuo on kuitenkin merkittävää aikaa itsetunnon kasvun kannalta.

Kerhokin on vähän toisenlainen paikka. Siellä ollaan niin lyhyt aika kerrallaan ja toiminta on pitkälle ohjattua, lapset eivät juurikaan ehdi solmimaan itsekseen ystävyyssuhteita.

jos 4-5-vuotias on erittäin epäsosiaalinen, eikä osaa lainkaan ryhmäkäyttäytymistä, että miksi tällaista lasta ei laiteta edes osa-aikaisesti päiväkotiin. Usein syynä on yksinkertaisesti raha, menetetään esim. kuntalisä. Sääli tuollaisia lapsia, kun eskarissa ovat pari vuotta kehityksessä jäljessä sosiaalisten taitojen suhteen.

No eikös se eskari ole juuri sitä(kin) varten? Kyllä ne vuodessa saa muut kiinni ja pärjäävät sitten koulussa.

eli että kaikilla yli 3-vuotiailla pitäisi olla varhaiskasvatukseen osallistumisvelvollisuus, ts. oppivelvollisuutta pitäisi pidentää niin että se olisi 3-18 v. ja jo kolmivuotiasta lähtien maksutonta.



Olen aidosti sitä mieltä että tämä olisi koko suomalaisen yhteiskunnan, ja varsinkin lapsien ja äitien etu.

erityisopettaja ja erikoistunut opinnoissani lapsiin 0-8 vuotta. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lasten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta paras paikka lapselle ainakin nelivuotiaaksi asti on kotihoito (tässä kohtaa ulkopuolelle jäävät masentuneet tai muuten ongelmaiset perheet tietenkin). Lukuisat ja lukuisat näytöt puhuvat sen puolesta, että USEIN päiväkodissa ei ole hyvä olla. Suuren kansainvälisen tutkimuksen mukaan päiväkodin melutaso nostaa suuresti lasten stressihormoneja ja nämä nousut eivät ehdi laskea illan ja yön aikana vaan ovat koko ajan koholla. Tämä lisää huomattavasti oppimisvaikeuksia, aggressiivisuutta ja vuyorovaikutuksen ongelmia. Tutkimuksen löytää googlettamalla em. hakusanoja.



Myös psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen on juolkisuudessa esitellyt uota em. tutkimusta ja muita vastaavia. Hän on korostanut, että päiväkoti ei missään nimessä ole se paikka, jossa sosiaalisia taitoja hankitaan!! Pieni lapsi ei kykene olemaan sos.vuorovaikutuksessa iästä riippuen kuin 1-6 ihmisen kanssa yhtä aikaa. Missä päiväkotiryhmässä on näin vähän lapsia aikuiset mukaan lukien?? Kaikki tämän määrän ylittävä toiminta siis nimenomaan heikentää sos.taitoja,koska lapsella ei vielä ole valmiuksia olla vuorovaikutuksessa usean ihmisen kanssa yhtä aikaa.



Välillä hörähtelen varsin huvittuneena kun vanhemmat tärkeänä kertovat virikehoidosta, jossa lapsi oppii sos.taitoja:):) Omani ovat olleet kotihoidossa (tieto lisää tuskaa, enkä milloinkaan veisi alle kolmevuotiasta hoitoon). Uskon, että etenkin kuopukseni olisi hoitokypsä vasta nelivuotiaana, mutta ikävä kyllä taloudellinen tilanne pakottaa minut työhön (rakastan tosin työtäni lasten parissa ja ammattikasvattijien kouluttajana). Nyt näyttää, että naapurimme alkaa perhepäivähoitajaksi ja kuopukseni pääsisi hänelle hoitoon, se olisi lottovoitto:)



En tuomitse vanhempia, jotka joutuvat syystä tai toisesta viemäänb lapsensa aiemmin hoitoon. Muistuttaisin vain, että 1 1/2 vuoden iässä lapsi on herkimmillään, eikä hoitoa tulisi aloittaa tällöin. Hoitakaa lapset edes lähemmäs kaksivuotiaiksi kotona. Tämäkin auttaa jo paljon lapsen näkökulmasta.

Lukuisat ja lukuisat näytöt puhuvat sen puolesta, että USEIN päiväkodissa ei ole hyvä olla.

Päiväkotihoidon tasoa pitää sitten nostaa, eikä ajatella että lapset pidetään kotona jos päiväkotihoito on kehnoa.

vaikka eivät piväkodissa olekkaan olleet. Ihan ovat ikätasollaan, sosiaalisia ja muutenkin pärjääviä.



T: 9v., 6v,. 4v ja 2v kotihoidetun lapsen äiti.

Se on jo varhaiskasvatuksessa tutkittu ja todettu asia. Alle puolitoistavuotiaan on paras olla kotona huoltajan/tutun hotajan kanssa, koska lapsen psyyke ei vielä kestä päiväkotia. Näin nuorille lapsille suositellaan päiväkotia vain, jos oman huoltajan pää ei kotona oloa/lasta kestä, tai ei ole mahdollisuutta hoitajaan. Eli päivähoidossa on parempi olla vain, jos kotona on _huono_ olla. Siitä vanhemmat lapset pärjäävät jo paremmin päiväkodissa, kun ymmärrystäkin on enemmän (äiti ei ole vain "kadonnut"). Vanhemman lapsen on suositeltavaa olla hoidossa, koska silloin lapsi saa tarvittavat virikkeet "helposti", eikä vanhemman ole välttämättä nähtävä vaivaa. Mutta olen myös niiden puolella, jotka eivät tahdo viedä lapsia jo pieninä, alle kouluikäisinä kodin ulkopuolelle hoitoon. Ehtivät ne lapset sitten heräämään aikaisin joka aamu ja lähtemään pois kotoa joka aamu kuudenkymmenen vuoden ajan.

Kokoajan lapsilta odotetaan enemmän ja enemmän..pitäisi osata sitä ja tätä.. laskea ja lukea ennen koulua..sitten ihmetellään miksi lapset suomessa voivat niin huonosti... Lapsikin on ihminen ja kehittyy omassatahdissa, vaikka kuinka tuijotetaan yleisiä käyriä..kyllä sitä epäsosiaalisuutta esiintyy lapsissa samalla tavalla, kuin aikuisissakin, vaikka vauvana vietäisiin tarhaan.. Miettikää miltä teistä itsestänne tuntuisi, kun teiltä vaadittaisiin suorituksia..kuinka hyvin suoriudut kotiaskareissa, kuinka hyvin suoriudut täyttämään vaimoille asetetut vaatimukset, kuinka hyvin olet pärjännyt työelämässä..vietätkö tarpeeksi aikaa kodin ulkopuolella..kavereitten kanssa..harrastukset..eihän sovi rupsahtaa ja jäädä yksin, vaikka sinä sillä hetkellä ehkä kaipaisitkin kotona löhöämistä. Jokainen varmasti armahtaa itseään ja antaa anteeksi pienet virheet...miksei lapsille näitä suoda..nämä pienet poikkeukset tuovat persoonallisuutemme esiin..

ja aika moni on ihmetellyt sitä, etten halunnut jatkaa lasten päiväkotihoitoa - erityisesti tuolla viisivuotiaalla.



Lapsilla oli kyllä tosi hyvä päiväkoti, siellä tehtiin retkiä viikoittain, käytiin luistelemassa ja uimassa, pidettiin muskaria (muskariope oli musiikkiopistosta), askarreltiin ja ulkoiltiin ja osallistuttiin kaikenlaisiin projekteihin - viimeisin taisi olla sellainen vuorovaikutustaitoihin keskittyvä kerho.



Olen ihan varma, etten pysty tarjoamaan lapsille noin monipuolista ohjelmaa kotona itse, eivätkä siihen pysty kerhotkaan, joissa olemme alkaneet käydä. Silti päädyimme nyt tähän, erityisesti siksi että viisivuotias itse toivoi, ettei tarvitsisi mennä päiväkotiin.

Itse palasin töihin kuopuksen ollessa vuoden vanha. Meillä molemmat tekee vuorotyötä joten hoitoa lapset tarvitsevat varsin vähän ja olemme järjestäneet niin että noina päivinä meillä hoitaja kotona lapsia hoitamassa. Eli lapset eivät ole ollenkaan päiväkodissa. Meillä nyt lapset 9v., 6v. 4v ja 2v. Ja eipä juuri muita saman ikäisiä enää puistoissa näy. Jos pienillä puistoilijoilla on isompia sisaruksia on he virikehoidossa. Itse mme ole kokeneet virikehoitoa tarpeelliseksi.

meillä esikoinen oli kotona 6-v asti. Mäkin olen tässä ohessa koko ajan tehnyt myös töitä, ja sen kaikki tietää.



Mä tosin tunnen aika paljon ihmisiä, jotka on toimineet samalla tavalla, ja kun esim. lapsemme ovat käyneet kerhossa, niin siellähän meitä samanlaisia on rampannut.



Yksi mitä mä en kyllä jaksa kuunnella on näiden virikelasten mammojen valitukset siitä, kuinka on raskasta, kun lapsi kiukuttelee hotiopäivien jälkeen ja seuraava päiväkin menee usein känkätessä... äiti kotona pienemmän kanssa. Eikö siinä ole aivan selvä viesti siltä isommalta, ettei ole vielä valmis hoitoon? Usein vanhemmat tuntuu sulkevan silmänsä kaikilta päivähoidon ongelmilta, ja sitkeästi vaan pitävän kiinni jostain virikehoidon autuaakistekevästä myytistä, vaikka lapset oireilisi miten.



Enkä siis ole mitenkään päivähoitoa vastaan, omani aloittavat vuodenvaihteessa päiväkodissa, koska työaikanai ja -määräni muuttuvat. Se vaan ihmetyttää että lapsi on pakko viedä päiväkotiin, jos vaihtoehtojakin on, varsinkin jos lapsi ei itse sinne edes halua.

jos 4-5-vuotias on erittäin epäsosiaalinen, eikä osaa lainkaan ryhmäkäyttäytymistä, että miksi tällaista lasta ei laiteta edes osa-aikaisesti päiväkotiin. Usein syynä on yksinkertaisesti raha, menetetään esim. kuntalisä. Sääli tuollaisia lapsia, kun eskarissa ovat pari vuotta kehityksessä jäljessä sosiaalisten taitojen suhteen.

Niin no miksi sä et ole jp takaisin työelämässä kunnolla ? Jos nuorinkin jo 1,5v ?

nuorimman ollessa 1v 2kk, mutta hoidossa ovat 1-2päivää viikossa, koska mies tekee aamu- ja iltavuoroja ja ollessaan iltavuorossa hoitaa lapset ja miehellä töitä ma-pe, minulla pääsääntöisesti loppuviikosta.

Jo ennen lapsia tein vain yövuoroja, monikaan ei meillä töissä suostu tekemään vain öitä, minulle tämä on ok ja näin jää enemmän aikaa lapsillekin. Ihan kokopäivätyössä olen ollut reilu 4kk.

ap

Niin no miksi sä et ole jp takaisin työelämässä kunnolla ? Jos nuorinkin jo 1,5v ?

on syy miksi ovat ihmetelleet, ettemme ole laittaneet lapsia virikehoitoon. Nyt ovat hoidossa tarvittaessa.

ap

jos 4-5-vuotias on erittäin epäsosiaalinen, eikä osaa lainkaan ryhmäkäyttäytymistä, että miksi tällaista lasta ei laiteta edes osa-aikaisesti päiväkotiin. Usein syynä on yksinkertaisesti raha, menetetään esim. kuntalisä. Sääli tuollaisia lapsia, kun eskarissa ovat pari vuotta kehityksessä jäljessä sosiaalisten taitojen suhteen.

jos 4-5-vuotias on erittäin epäsosiaalinen, eikä osaa lainkaan ryhmäkäyttäytymistä, että miksi tällaista lasta ei laiteta edes osa-aikaisesti päiväkotiin. Usein syynä on yksinkertaisesti raha, menetetään esim. kuntalisä. Sääli tuollaisia lapsia, kun eskarissa ovat pari vuotta kehityksessä jäljessä sosiaalisten taitojen suhteen.

Kyllä ne vuodessa saa muut kiinni ja pärjäävät sitten koulussa.

Meillä 3 lasta ja vanhin 5v eikä sen ikäisiä enää ole juurikaan kotihoidossa. Kurjaa sitten meidän kannaltamme kun isoimmalle ei ole kaveria aamupäivisin. Onneksi on srk kerho kaks kertaa viikossa ja sisarukset leikkivät keskenäänkin. Lisäksi käydään kyläilemässä ja meillä käy kavereita ja käydään avoimissa kerhoissa joten kyllä lapsista ihan sosiaalisia näinkin kasvaa kun aika harva varmaan pysyttelee neljän seinän sisällä koko ajan? Eskarissa sitä ehtii sitten ihan tarpeeksi tottumaan siihen touhuun ennen kouluun menoa. Aika "helpolla" pääsee meidän muksut, ajattelen. Siinä mielessä ettei tarvii olla pitkiä päiviä hoidossa eikä sitten ainakaan esikoisen tarvitse mennä ip kerhoon koulun jälkeen vaan olen silloin vielä hoitovapaalla. Kolmas joutuu sitten hoitoon 3v kun työt kutsuu mutta onneksi mullakin on vuorotyö että hoitopäivät saa järjesteltyä lyhyemmiksi.

Tuo on kuitenkin merkittävää aikaa itsetunnon kasvun kannalta.

Kerhokin on vähän toisenlainen paikka. Siellä ollaan niin lyhyt aika kerrallaan ja toiminta on pitkälle ohjattua, lapset eivät juurikaan ehdi solmimaan itsekseen ystävyyssuhteita.

jos 4-5-vuotias on erittäin epäsosiaalinen, eikä osaa lainkaan ryhmäkäyttäytymistä, että miksi tällaista lasta ei laiteta edes osa-aikaisesti päiväkotiin. Usein syynä on yksinkertaisesti raha, menetetään esim. kuntalisä. Sääli tuollaisia lapsia, kun eskarissa ovat pari vuotta kehityksessä jäljessä sosiaalisten taitojen suhteen.

No eikös se eskari ole juuri sitä(kin) varten? Kyllä ne vuodessa saa muut kiinni ja pärjäävät sitten koulussa.