Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miten eroon huono äiti tunteesta?

Vierailija
24.10.2009 |

Meillä on kaksi lasta (kolmas enkelilapsi), esikoinen 4v ja kuopus vasta 2,5kk. Keskimmäinen lapsemme sairastui ja menehtyi muutama kuukausi ennen kuopuksen syntymää.



Minä olen nyt reilun kuukauden ajan käynyt 2-3kertaa viikossa lenkillä, kaverilla tmv, koska jatkuva kotona olo ahdistaa liikaa. Tuon ajan lapset ovat joko isänsä kanssa tai sitten on jomman kumman lapsen kummi heidän kanssaan. Tiedän, ettei lapsilla ole hätää ja että ilman noita ns. taukoja arjesta en jaksaisi vaan pää hajoaisi. Silti tunnen jonkinlaista syyllisyyttä kun jätän noin pienen muulle hoitoon. Vanhemmat lapset kun olivat ekaa kertaa jonkun muun kun minun hoidossa esikoinen 1v iässä ja keskimmäinen 6kk iässä.



Vinkkejä miten päästä eroon tästä tunteesta, tiedän, ettei tässä ole mitään järkeä, koska lapset on hyvässä hoidossa poissa ollessani.

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
24.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä oon kotona koko ajan eikä ahdista yhtään.

Vierailija
2/9 |
24.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ajattele sitä niin, että se on heidän keskinäistä aikaansa ja tarpeellista miehellesi. Eli enemmän hyvä kuin paha, että ovat välillä keskenään. Pois tuollainen huono äiti -tunne. (Huom. kirjoitustapa: huono äiti -tunne.)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
24.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun menetimme lapsemme niin sen jälkeen jaksaminen on välillä ollut rankkaa, surutyö on vielä kesken... Vauvan synnyttyä kun olin noin kuukauden ollut kotona niin alkoi tuntua, etten jaksa arkea, ellen välillä saa jotain muuta ajateltavaa/tekemistä ja nyt kun oon käynyt muutaman kerran viikossa lenkillä tai kaverilla niin kotona olokin on helpompaa.

ap

Mä oon kotona koko ajan eikä ahdista yhtään.

Vierailija
4/9 |
24.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä sinun kuuluukin sitä surra eikä mikään ihme että masennut. Koita käsitellä asiaa vaikkapa terapian avulla.

Vierailija
5/9 |
24.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

elämäntilanne ei ole samanlainen. Ap menettänyt lapsensa, ei ihme että ahdistaa.

Olen samoilla linjoilla oliko kolmonen kun kirjotti, että yritä ajatella niin, että lapset saavat laatuaikaa isänsä kanssa kun sinä olet poissa. Et todellakaan ole huono äiti vaan hyvä, koska huolehdit omasta jaksamisestasi.

Mistähän se ahdistus johtuu? Mä oon kotona koko ajan eikä ahdista yhtään.

Vierailija
6/9 |
24.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä oon kotona koko ajan eikä ahdista yhtään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
24.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja poissaolo taas lisää syyllisyyden tunnetta. Huono neuvoa kun ei ole kokemusta vastaavasta, jatkuvasta huolissaan olosta ja syyllisyydestä kumminkin.

Koeta lisätä omaa erilläänolon sietokykyäsi vaikka 5min kerrallaan.

Vierailija
8/9 |
24.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Piiskaat itseäsi ajatuksella että olisit jotenkin voinut estää hänen sairastumisensa "jos olisit parempi äiti"? Kuten itsekin totesit, surutyö on sinulla kesken ja tulee jollain tapaa jatkumaan läpi elämäsi. Yritä oppia antamaan itsellesi lupa tunteisiisi, mitä ikinä ne minäkin päivänä ovat; vihaa, kiukkua, iloa, onnea tai sitä syyllisyyttä. Kun siihen pystyt ja sallit tunteet niin itsellesi kuin lapsillesi; pääset monella tapaa eteenpäin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
25.10.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

idiootti, jonka kommentti on sen mukainen. Tämäkin kirjottaja vois miettiä, ettei lastaan menetä joka päivä ym.

Mä oon kotona koko ajan eikä ahdista yhtään.