Kun laulaa täynnä olevassa kirkossa "maa on niin kaunis"

Sama fiilis tulee Hoosiannasta. Tuntuu et taivas laskeutuu hetkeksi maan päälle.

Olin joululaulukonsertissa, jossa kuoro veti viimeisenä encorena Maa on niin kaunis. Spontaanisti koko kirkollinen ihmisiä yhtyi lauluun ja viimeisen säkeistön kohdalla kaikki ponnahtivat ylös.



Oli mahtavaa. Hienoa, että näinä ristiriitojen ja lisääntyvän epätasa-arvoisuuden aikoina vielä on joitakin asioita, jotka yhdistävät näin vahvasti.



Toivottavasti lapsillemme jäävät edes nämä tietyt laulut elämään muistuttamaan kansamme aiemmasta yhteishengestä.

tätä kokemaan

syyt siihen miksi merkittävä osa vanhemmista eivät raahaa lapsiaan ko. tilaisuuksiin ovat pääsääntöisesti muualla kuin tilaisuuden kauneudessa.



Vanhemmat haluavat varmistaa että lapsella on aikuistuttuaan tasa-arvoinen mahdollisuus valita oma maailmankatsomuksensa. Osallistumalla vain yhden uskontokunnan tilaisuuksiin tätä tasa-arvoista mahdollisuutta tuskin on. Jos lapsi oikeasti haluaa ko. tilaisuuksiin niin voihan niissä silloin käydä, pääsääntöisesti kirkot ja niissä olevat tilaisuudet ovat kuitenkin lapsista tylsiä, olivat vanhemmat sitten mitä mieltä tahansa. Oletko milloin viimeksi kysynyt lapseltasi että oliko kirkossa kivaa?



Antakaa lapsillenne aito mahdollisuus päättää omasta elämästään älkääkä pakottako heitä tiettyyn muottiin. Jos lapsi haluaa aikuistuttuaan valita tietyn maailmankatsomuksen niin sitä valintaa on vanhempien hyvä kunnioittaa vaikka se ei vastaisi vanhempien omaa maailmankatsomusta.

Seurakunta tulee yleensä pappiin ja säestykseen nähden ½-1 -tahtia jäljessä, mutta se ei haittaa.

Olipa lapsellinen mielipide tuo "älkää viekö lastanne kirkkoon, valitkoon oman vakaumuksensa sitten aikuisena".



Luuletko, että pystyt kasvattamaan lapsesi täysin arvovapaasti, sitouttamatta häntä omaan tai yleensä länsimaissa vallitsevaan maailmankatsomukseen? Silloin olet todella todellisuudelle sokea.



Jos menemme kirkkoon, lapset tulevat mukaan. Ei lapsi saa tottua siihen, että aina tehdään vain jotain, mikä hänestä kivaa ja viihdyttävää. Joskus täytyy sietää tylsääkin. Ja miten siellä kirkossa oppii ikinä olemaan, jos ei pienenä jo totu? Lapsella on kirkossakin paljon katseltavaa ja kuunneltavaa. Täytyy vain opettaa lapsensa sellaiseksi havainnoivaksi ihmiseksi, joka jaksaa tarkastella esim. taidetta ja jolla on oma ajatusmaailma, ettei kaiken viihdykkeen tarvitse tulla ulkoa päin syötettynä.



Olemme ulkomailla käyneet mm. moskeijassa ja buddhalais- sekä shintotemppeleissä skeä kotimaassakin synagogassa, kuppikivillä. Olen kertonut lapselle muista uskonnoista, myös luonnonuskonnoista. Näiden uskontojen harjoittamiseen emmen kuitenkaan ole osallistuneet, sehän olisi falskia, koska emme noihin muihin uskontokuntiin kuulu.



Jos ajattelet noin, että lapsen täytyy vapaasti saada valita maailmankatsomuksensa, miksi ehdollistat hänet maalliseen, länsimaiseen arvomaailmaan? Vai käyttekö muka oikeasti läpi esim. taolaista tai afrikkalaista maailmankatsomusta ja elämäntyyliä, jotta lapsi saisi sitten vapaasti valita?

jälkeen että kirkossa oli kivaa ja kaunista musiikkia



pääsääntöisesti kirkot ja niissä olevat tilaisuudet ovat kuitenkin lapsista tylsiä, olivat vanhemmat sitten mitä mieltä tahansa. Oletko milloin viimeksi kysynyt lapseltasi että oliko kirkossa kivaa?

Mä taas ehdottomasti haluan tarjota omille lapsille sellasen vahvan arvopohjan, perustan, johon he voivat aikuistuttuaan verrata ja arvioida miten muut ihmiset uskovat. Mä itse uskon, että silloin kun on jokin vahva perusta niin pystyy oikeesti kriittisesti arvioimaan omia arvojaan muitten arvoihin.



Jos lapsi jää tyhjän päälle tässä niin joutuu myöhemmässä vaiheessa helposti ties minkä huuhaaryhmän joukkoon ja vietäväksi.



Sitä paitsi YK.n lapsen oikeuksien julistuksessa on myös kirjattuna lapsen oikeus pyhään.

Minua itkettää liikutuksesta joka kerta. Siinä hetkessä on jotakin Pyhää. Ja kun sitä laulua ovat jo sukupolvet ennen meitä laulaneet, tunnen laulaessani edesmenneiden rakkaiden läsnäolon ja muistan miten heidän kanssaan lapsena samaa lauloin.

ja niistä jäi muistoksi ihana sadunomainen joulun tunnelma jota muistelee mielellään jälkeenpäinkin. En kokenut murrosikäisenäkään joululaulutilaisuuksia uskonnolliseksi vaan suomalaistraditionaaliseksi kokemukseksi enkä missään nimessä alkanut murehtia että kyseessä olisi ollut vanhempien minulle asettama elämänkatsomuksellinen valinta. Nyt aikuisena olen ateisti joka edelleen nauttii siitä kun ihmiset laulavat jokainen omalla äänellään perinteikkäitä joululauluja. Minulle se, kuten joulu yleensäkin, merkitsee hienoa perisuomalaista kulttuuriperinnettä jossa on ripaus mystiikkaa ja olisi ollut sääli jos vanhemmat olisivat evänneet minulta nuo hienot jouluiset lapsuusmuistot. Minulla todellakin oli kirkossa kivaa. Vaikka olen aikuistuttuani tutustunut myös muihin maailmanuskontoihin, olen sitä mieltä että omassa kulttuurissa syntyneet vuodenaikajuhlien kaltaiset perinteet ovat tärkeimpiä vaalittavia pienten kulttuurien säilymisen kannalta, eikä omalla elämänkatsomuksella ole esimerkiksi jouluperinteitä vaalittaessa suurta merkitystä.

syyt siihen miksi merkittävä osa vanhemmista eivät raahaa lapsiaan ko. tilaisuuksiin ovat pääsääntöisesti muualla kuin tilaisuuden kauneudessa. Vanhemmat haluavat varmistaa että lapsella on aikuistuttuaan tasa-arvoinen mahdollisuus valita oma maailmankatsomuksensa. Osallistumalla vain yhden uskontokunnan tilaisuuksiin tätä tasa-arvoista mahdollisuutta tuskin on. Jos lapsi oikeasti haluaa ko. tilaisuuksiin niin voihan niissä silloin käydä, pääsääntöisesti kirkot ja niissä olevat tilaisuudet ovat kuitenkin lapsista tylsiä, olivat vanhemmat sitten mitä mieltä tahansa. Oletko milloin viimeksi kysynyt lapseltasi että oliko kirkossa kivaa? Antakaa lapsillenne aito mahdollisuus päättää omasta elämästään älkääkä pakottako heitä tiettyyn muottiin. Jos lapsi haluaa aikuistuttuaan valita tietyn maailmankatsomuksen niin sitä valintaa on vanhempien hyvä kunnioittaa vaikka se ei vastaisi vanhempien omaa maailmankatsomusta.

mummoni hautajaisissa :(

mitä olen menettänyt kun lapsuuskodissani käytiin kirkossa vain suvun juhlissa. kyllähän äiti olisi varmasti mielellään mennyt kirkkoon mutta isä vankkumattomana ateistina ei siellä halunnut käydä kuin noissa "pakollisissa" juhlissa eikä äidillä ollut ajokorttia :(. Nyt viemme mieheni kanssa lapsia kaikenlaisiin seurakunnan järjestämiin heille sopiviin tilaisuuksiin.

Ja kun laulaa sen kirkon pihalla jouluyönä muiden kirkossakävijöiden kanssa ennen kotimatkaa, sekin on hienoa. :)

Jo siinä, että et vie lastasi kirkkoon kuuntelemaan kauniita joululauluja, on lapsen kannalta arvovalinta jo tehty. Ja sen on tehnyt aikuinen, kuten normaalissa vanhempi-lapsi-suhteessa onkin.

täytyisi jättää lapset kotiin....

ja viimeisen säkeistön kohdalla kaikki ponnahtivat ylös. .