Onko 7-vuotiailla pojilla joku esimurrosikä?
Tuntuu, että koko joulu on mennyt huonotuulista ja tahallaan huonosti käyttäytyvää poikaa ojentaessa.
Kommentit (9)
mut meillä on kyllä menny koko syksy sellaisen kanssa ja poika on todellakin vasta seitsemän?!?!?!?
mutta kotona on nyt koko joulun naama ollut näkkärillä. Kiusaa pikkuveljeään tavallistakin enemmän, murjottaa ilman syytä, pillahtelee itkuun ihan pienestä jne. Ajattelin sen johtuvan jännityksestä, vaan tuntuu edelleen jatkuvan... Nyt multa meni hermot, kun potkaisi pikkuveljeään haaruksiin. Pistin omaan huoneeseensa kiukuttelemaan ja aion antaa olla siellä koko loppuillan, jos ei itse tajua tulla pyytämään anteeksi käytöstään. Olen kyllä kauniisti puhunut asiasta jo koko joululoman ajan. Tuntuu, että leikkiminen ei lähde lainkaan käyntiin, ainoastaa dvd:t ja tietokonepelit kiinnostaisivat, mutta niissä meillä on aika tiukat aikarajat. Ulos meneminen on taistelun takana ja ruokailut samoin...
keskinäistä nokittelua ja uhoamista on paljon ja se näkyy myös kotona.
Meillä ainakin poika 7v. on välillä niin olevinaan ja just tahallaan ärsyttää ja vetkuttelee ja tekee kaikkea mitä ei saisi..arg!!
vaan ns eskariuhmis. Kuuluu asiaan tuossa 6-7v:nä. Iloisista ja leppoisista muksuista tulee uhmaavia "jätkiä", joiden kanssa etenkin äitien pitää katsoa kuka määrää talossa ja sanoo kaapin paikan. Jostain syystä poikien pitää säännöollisesti tarkistaa äitien kanssa kodin komentosuhteet ja kun äiti voitaa nämä taistelut niin homma taas pyörii.
T: kahden pojan äiti
ikää hiukan alle 7vee...ja varsinkin äitiä ja äidin määräilyä koetellaan, isäpuolta kyllä tottelee eikä väitä vastaan joka asiassa. aargh..
Välillä väännetään ihan pienestä ja ihan periaatteesta ja välillä menee pikkuisen helpommin.
Mua huvittaa, kun muut ihmiset kokee niin vaikeaksi sen, ettei kaikki menekään heti niin kuin aikuinen sanoo. Sekin on huvittavaa, kun vanhempia syyllistetään, mikäli lapsi on haastavampi.
Mulla on kaksi lasta: helppo ja vaativa. Helpon uhmavaiheet ovat ihan vitsejä vaativamman lapsen normaaliin elämään verrattuna. Ei se kaikki johdu vanhemmista, vaan lasten luonteista.
Näyttää kuitenkin olevan niin, että molemmilla on tarve testata rajojaan säännöllisin väliajoin.