Lue keskustelun säännöt.
synnytyspelko.
21.11.2009 |
Olen viikolla 20+3. odotan ensimmäistä lastani. kärsin aivan kauheasta synnytyspelosta. se on viikkojen edetessä vain vahvistunut. Haluaisin nyt tietää löytyykö mulle ihmisiä kertomaan että jos on itse kyseisestä asiasta kärsinyt niin miten pääsi asiasta yli? ja millaisia kivunlievityksiä on käyttänyt vai ehtikö käyttää mitään?
En haluaisi kuulla mitään kauhutarinoita koska ne vain pahentavat pelkoani.
asiaani vielä pahentavat erittäin alhainen kipukynnykseni ja erittäin paha neulakammoni (epiduraalia ajatellen)..
Olisin kiitollinen jos edes joku kertoisi kokemuksistaan.
p.s. en kaipaa kuulla mitään "olisit miettinyt asiaa ennen ko hankkiuduit raskaaksi" juttuja..olen yhden tälläisen saanut jo kuulla ja se riitti.
Kommentit (7)
minä podin todella kovaa synnytyspelkoa muutama vuosi ENNEN kun tulin raskaaksi. Näin jopa unia siitä miten saan tietää odottavani ja 12 viikkoa ovat jo ohi, eli aborttia ei voi tehdä. Unessa sitten mietin kaikkia mahdollisia tapoja, miten raskauden voi keskeyttää (tippua rappusista ym.) Eli mulla oli menny toi pelko jo ihan käsittämättömäksi. Kai se mitä eniten pelkäsin oli se tuleva kipu.
Sitten reilu vuosi sitten sain tietää että haikara tulee kylään. En ollut enää pitkään aikaan s.pelosta kärsinyt, mutta silloin pelkäsin että miten pystyn hallitsemaan itseni jos pelko nuosee jonkin kulman takaa.
Se ei noussut. En olisi koskaan muutama vuosi sitten uskonut, että meikäläinen menee niin rauhallisin mielin synnärille ja ottaa epiduraalin (pelkään myös piikkejä). Ainut asia mitä jännitin koko synnytyksessä oli tuon neulan laitto, mutta ei tuntunut missään!
Ajattele asiaa, että se on luonnollisin tilanne mitä naisen elämän käännekohdissa tapahtuu. Ja suuri halu suojata lasta sekä tämän menettäminen lähensi jokaisen ponnistuksen mielekkäämmäksi -äkkiä se lapsi tänne äidin isin syliin.
Tämä on nyt hieman vierestä kirjoitettua, mutta toivottavasti saat siitä edes vähän lohtua.
Minä olen pieni kooltani ja alatiesynnytys meni hyvin. Jäi todella hyvä mieli siitä niin kuin raskaudestakin.
Joskus voi olla niinkin, että itse synnytyksen kokeminen vie pelon lopulta pois. Jälkeen päin ajattelee, että eihän siinä mitään kamalaa ollut.
Itse ajattelen synnytystä myös niin, että meni hyvin tai vähän huonommin, kesti kauan taikka lapsi voi aluksi huonosti NIIN loppujen lopuksi se on "pieni" ponnistus siitä että tämä lapsi on tullut tähän elämään jatkamaan sukua ja katsomaan minua vanhainkotiin. :)
Sori kirj.virheet. Onnea synnärille, se menee varmasti hyvin. Mene sinne avoimin mielin, niin ei tule pettymyksiäkään (yhden ystäväni viime käden neuvo, josta sain lähtö yönä paljon lisä varmuutta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä sen esikoisen synnyttäminen kestää niiiiin piiiitkään, että sä ehdit kyllä ihan varmasti saada puudutteesi. Eli turha sun on stressata ainakaan liian nopeasta synnytyksestä.
Ja kun ne kivut on sitten päällä, sellanen neulan nipsaisu ei kyllä siinä vaiheessa tunnu missään. Kipu kun on niin suhteellista. Kyllä sulla ne poltot varmasti peittävät sen neulan piston alleen. Lupaan.
"poltotkin" nyt on vaan niin yksilöllisiä, ei ne siinä koko ajaa välttämättä tunnu. Itekin mietin, että miten ne supistukset pystyy kestämään niin kyllä ne kesti. Kipuja on niin erillaista (esim luu katki, palaminen, hammassärky ym) että kyllä mä sanoisin tämän synnytyskipujen olevan niitä luonnollisempia. Aluksi imetyskin voi sattua melkein yhtä paljon, kuin synnytyksen kipu. Mulle kävi näin.
Ain niin mulle tehtiin se välilihanleikkaus eikä mitään kammoa tullu.
Selviät hyvin siitä. Lupaan.
Odotan neljättäni ja pelottaa synnytys. Silti siinä on jotain NIIIIIIIN kaunista ja ihanaa ettei mitkään kivut ole este, tai edes hidaste.
Synnytyksen kuuluukin sattua. Mutta kannattaa opetella rentoutumista viimeistään tossa vaiheessa raskautta, kun supistuksen jälkeen oikein hyvin rentouttaa itseään niin sujuu nopeammin.
Ja piikin ottaminen poltoissa on minusta vaan positiivinen, kahdessa ekassa synnytyksessä otin paracervikaalin, epiduraalin ja spinaalin. Kaasun lisäksi.
Saatat yllättyäkin synnytyksessä: piikkikammonen saattaa haluta kaikki lääkkeet (ja ehtii ne saamaan) tai huomaat ettei kipulääkettä tarvita!
Itselläni on pari lävistystä ja tatuointi mutta en siedä synnytyskipua..
Kaveri jolla alhanen kipukynnys taas meni miltei luomuna!
Ei kannata etukäteen murehtia ja pelätä, vaan miettiä keinoja joilla päästä yli.
Minusta synnytys on kamalaa, mutta ei sitä mikään voita maailmassa. ;)
suuri kiitos teille jotka jaoitte kokemuksianne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos vaikka olisi vielä lisää tarinoita kerrottavina..
Pyydä neuvolasta päästä keskustelemaan asiasta mieluusti nyt jo varhain. ON tosi kurjaa viettää koko raskausaika peläten.
Joka tapauksessa jossain vaiheessa pääset pelkopolille, jossa tkeskustellaan, ja tehdään sulle synnytyssuunnitelma.
Sitten omalta osalta voisin sulle suositella esim. mammajoogaa jollain osaavalla opettajalla, ja itselläni auttoi myös "synnytä rentoutuneena"-cd. Se auttoi mua muuttamaan asennettani synnytystä ja synnytyskipua kohtaan. Se kun on kuitenkin niin erilaista kuin mikään muu. Se ei vahingoita elimistöäsi, eikä ole merkki siitä, että jotain on pielessä. Lisäksi siihen voi itsekin todella paljon vaikuttaa juuri opettelemalla hyviä rentoutus- ja hengitystekniikoita.
Mä olen myös piikkikammoinen, mulla on alhainen kipukynnys ( törkeä hammaslääkäripelko, kyyneleet silmissä jo kulmakarvoja nyppiessä9, ja niin vaan on kolme lasta tähän maailmaan tullut ilman puudutteita, ilokaasun voimalla, ja kaikki olleet todella hyviä kokemuksia!