Lue keskustelun säännöt.
Sinä, joka huudat rumasti naapurin pienelle erityis-lapselle- mieti sitä
23.10.2009 |
että lapsi muistaa- sinulle asia ei ehkä ollut edes sanomisen arvoinen
äläkä odota, että tervehdin enää sinua kyseisen lapsen äitinä
t- äiti
Kommentit (6)
lopulta menettänyt hermoni ja huutanut yhdelle erityislapselle, joka otti tavakseen lyödä, repiä tukasta ja heittää kivillä omaa lastani, joka on 4 v nuorempi ja huomattavasti pienempi. VAikka miten erityislapsi on, ei ketään kyllä syyttä lyödä ja jos lyö, saa sitten kuunnella huudot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se onkin ratkaisu huutaa naama sinipunaisena lapselle joka ei välttämättä ymmärrä sanaakaan sinun huutaessa falsetissa. Oikeampi osoite on ottaa yhteyttä lapsen vanhempiin ja keskutella asiasta heidän kanssaan ja tarvittaessa sitten ottaa yhteyttä viranomaisiin.
Olkaa nyt ihmeessä itsestänne ylpeitä!!!
Minä ainakin ja myös hvin moni muu naapuri on ottanut melkein päivittäin yhteyttä vanhempiin. On yritetty puhua nätisti ja rakentavasti ja joskus vähemmän nätimmin. Vanhempia ei vain yksinkertaisesti kiinnostanut.
Vastaus oli aina sama: Kun se meidän "Petteri" on nyt vaan semmonen. Teidän pitää ymmärtää, että hän on erilainen.
Vuoden päivät katsoimme tätä, kunnes otimme yhteyttä lastensuojeluun.
Minä ainakin ja myös hvin moni muu naapuri on ottanut melkein päivittäin yhteyttä vanhempiin. On yritetty puhua nätisti ja rakentavasti ja joskus vähemmän nätimmin. Vanhempia ei vain yksinkertaisesti kiinnostanut. Vastaus oli aina sama: Kun se meidän "Petteri" on nyt vaan semmonen. Teidän pitää ymmärtää, että hän on erilainen. Vuoden päivät katsoimme tätä, kunnes otimme yhteyttä lastensuojeluun.
Ongelman alku ja juurihan tuntuvat olevan vanhemmat. En kuitenkaan voi hyväksyä huutamista lapselle oli hän erityinen tai ei.
Minä ainakin ja myös hvin moni muu naapuri on ottanut melkein päivittäin yhteyttä vanhempiin. On yritetty puhua nätisti ja rakentavasti ja joskus vähemmän nätimmin. Vanhempia ei vain yksinkertaisesti kiinnostanut. Vastaus oli aina sama: Kun se meidän "Petteri" on nyt vaan semmonen. Teidän pitää ymmärtää, että hän on erilainen. Vuoden päivät katsoimme tätä, kunnes otimme yhteyttä lastensuojeluun.
Ongelman alku ja juurihan tuntuvat olevan vanhemmat. En kuitenkaan voi hyväksyä huutamista lapselle oli hän erityinen tai ei.
Lapselle karjuminen ei auta mitään. Sitä lasta olisi suojeltava välinpitämättömiltä vanhemmilta.
mulla jos kyseessä on erityislapsi, niin hänen ei tule olla yksinään ulkona. Minä olen huutanut meidän pihan erityislapselle, koska ei tajua mitään sääntöjä eikä sitä miten pihalla käyttäydytään. Repii ihmisten kukkia, hyppii autojen päällä, pahoinpitelee pienempiään, hajottaa ikkunoita jne.. lista on loputon.
Vanhempia ei kiinnostanut kunnes otimme isolla porukalla yheyttä lastensuojeluun. Sen jälkeen lapsi oli sisällä useita kuukausia ja sitten taas meno jatkui.