Lue keskustelun säännöt.
Meidän äidillä, sota-ajan lapsella, oli kotivaraa...
25.07.2009 |
kellarit, pakastimet ja kaapit olivat täpötäynnä kaiken maailman sapuskaa säilöttynä ja pakastettuna, umpioituna ja kuivattuna. Säännöllisesti pidettiin sitten pakastimentyhjennystalkoot tai säilykkeiden syöntitalkoot, kun vanha sato piti tuhota uuden tieltä. Olen yhden kesän syönyt mm. kalakukkoa seurauksena yhdestä oikein tuottoisasta kalareissusta, josta vanhemmat palasivat viiden kassillisen ahvenia kanssa. Sen koommin en ole kalakukkoon koskenut. Enkä suolakurkkuihin. Enkä suolattuihin rouskuihin. Enkä pakastettuihin viinimarjoihin.
Kommentit (4)
Mutta ei todellakaan mitään 20 kilon haukia ja hirvenpuolikkaita ja 10 kilon jauhosäkkejä ja perunalaareja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sentään, niin kuin sanoit, kohtuus kaikessa :)
Tietysti - jos on iso perhe ja asuu kaukana kaupoista niin eihän tuokaan kaukana kohtuudesta silloin ole ;)
Meillä on aina kaapissa sellaista ruokaa, jota ei varsinaisesti tarvitse alkaa tekemään. Esim. puuroa on aina, samaten pari purkkia hernekeittoa, ananasta, tonnikalaa, pakkasessa valmispitsoja tms. Kyllä me elettäisi kevyesti muutama päivä, jos hätä tulisi.
onpa ollut tosi hienoa kun ei millään ole jaksanut lähteä kauppaan, ottaa kaapista ruokaa ja huokaista helpotuksesta. Ei sen pelkästään tarvi olla influenssan tai sodan varalta, sitä voi pitää ihan "pahan päivän" varallekin. Ja säilykkeet ja kuivamuonat tulee kyllä syötyä. Meidän 5v tyttö tykkää vielä yhdestä "pikkulasten purkkiruoasta" ja sitäkös on helppo ostaa kaappiin just tällasia uupumus-päiviä varten.