Ovatko päiväkoti- ja kotihoidetut lapset erilaisia?

Onko paikalla opettajia, mitä sanotte?

päiväkodin puolelle, vetää siellä myös kerhoa. Hänen mielestä ero on selvä.



Kotonahoidetut itkevät enemmän vanhempiensa perään, heidän kanssaan on helpompi keskustella ja lapset keskustelevat ja pohtivat asioita enemmän.



Pk-lapset ovat reippaampia ja oma-aloitteisempia leikeissä ja itsehoidollisissa asioissa, mutta kaipaavat kovasti aikuisen läsnäoloa ja syliä. Heille ei mene "sana perille", vaan heidät täytyy aina komentaa/ hakea.

Kotona hoidetuilla on enemmän puhehäiriöitä

- > luultavasti johtuu siitä että kotona heitä ymmärretään helpommin ja päiväkodissa asiaan puututaan ja lapsikin joutuu skarppaamaan että vieraammat ymmärtävät



Päiväkotilapset tottuneempia ryhmiin, itsestäänselvää toki, mutta näkyy siis kaikessa toiminnassa. joskus hyvässä (osaavat odottaa vuoroa, toimia isoissa ryhmissä, osaavat ison joukon leikkejä) joskus huonossa (oppineet huutamaan että saavat suunvuoroa).



Jos kotona hoidettu lapsi on kovi ujo, hän jää helposti jalkoihin. Ujompi päiväkodissa ollut on oppinut jotenkin saamaan asiansa läpi.



Taidoissa (siis esim. kynänkäyttö, sanavarasto, värien tunnistus, motoriset taidot) en oo huomannut eroa, jotkut kotilapset ovat heikompia taidoiltaan, mutta siihen yleensä muita syitä kuin kotihoito (maahanmuuttotausta (josta voi seurata huonoa kielitaitoa tai vanhempien kulttuurissa ei lasta samalla tavalla harjoiteta ja leikitetä kuin Suomessa), huonot kotiolot (alkoholi ym.).



Kotilapsilla usein sellainen itsetunto, josta näkee, että he ovat olleet koko maailman keskuksia.

Täällä on jatkuvasti joku joka haluaa palstalle hirveitä kädenvääntöjä. Ei vastailla tälläisiin ketjuihin niin tää touhu loppuu.

Vauvapalstoilla nyt kolutaan aina samoja aiheita imetyksestä päivähoitoon, jos et kestä mene muille palstoille.

Sellaiset lapset, jotka ovat olleet kotona koulun alkamiseen saakka ovat aika usein hankaluuksissa ainakin pari ensimmäistä vuotta kaverisuhteiden takia. He eivät yksinkertaisesti osaa hankkia ystäviä.

en halua tästä mitään riitaa. Kai ihmisillä voi olla erilaisiakin kokemuksia ilman että toinen on automaattisesti oikeassa ja toinen väärässä? Olin utelias kuulemaan ihmisten omia havaintoja ja kiitän mielenkiintoisista vastauksista. Ainoa riitaa haastava kommentti taisi olla se, jossa kiellettiin haastamasta riitaa ;) Jutellaan sovussa!



ap

Kotihoidetut ovat itsekkäitä omaan napaan tuijottajia, jotka eivät osaa esim. jakaa mitään! Ovat tottuneet siihen, ettei mitään tartte odottaa ja palvelu pelaa heti.



Pk-lapset osaavat toimia ryhmässä, jakaa tavaroitaan, odottaa vuoroaan yms. Osaavat leikkiä kaikenlaisten lapsien kanssa.

että olen huomannut samaa. Esim. meidän leikkipuistossa käy eräs kotiäiti jonka vanhin lapsi on jo koulussa. Tyttö on ihan ulkona ikäistensä kuvioista ja leikkiikin usein pikkulasten seassa puistossa kun ei saa oman ikäisiä ystäviä.



Kerhoissa ei useinkaan ole vapaata leikkiaikaa ja kerhokavereita pitäisi tavata vapaa-aikanakin jotta sosiaaliset taidot kehittyisivät kunnolla.

olivat sitä mieltä, että kotonahoidetut ovat eskarissa alussa vähän jäljessä taidoissa, mutta saavat äkkiä kiinni muut. Tekevät tehtäviä innoissaan, koska päiväkotilapset ovat jo kyllästyneet niihin tehtyään ohjattua toimintaa koko ikänsä.



Koulussa taas kotonakasvatetut on rauhallisempia, heitä ei tarvitse viihdyttää koko aikaa, tottelevat paremmin.



Tämä on kuitenkin vain kahden alan ammatti-ihmisen mielipide.

...kotona hoidettujen lasten vanhemmille tämä aihe on kuin punainen vaate, kun alan asiantuntijat oikeasti löytävät paljon myönteisiä asioita päivähoidosta. Itse vanhempana näkisisin, että kaikenmaailman räkätautien kotiin tuleminen on se ainoa huono puoli päivähoidossa, muuten ei mitään valittamista yli yksi-vuotiaankaan kohdalla, nopeasti kuitenkin pienet tottuvat, jopa niin, että vanhemman saattaa olla vaikea myöntää itselleen, että lapsi oikeasti nauttii hoitopäivistä. Näin ainakin meillä 2- ja 4-vuotiaiden kanssa, jotka ovat kolmesti viikossa hoidossa, vaikka ei edes periaatteessa tarvisi...

Kotona hoidetut eivät huuda- pk-lapset huutavat. Mutta raja menee kolmessa lapsessa, eli jos on suurperhe, niin silloin kotonakin hoidetut huutavat.

edelliselle :) meillä kolme lasta ja huuto sen mukaista. Yksi lapsistani puhuu aina huutaen, liekö äitiin tullut?

Jos jokainen äiti näkisi kaiken minkälaista pk:ssa saattaa olla, minkälaista henkilökuntaa saattaa olla, jne, virikelapset vähenis kummasti...

Usein on niin kiire ja henkilökuntapula, että siinä on kehittävät virikkeet kaukana arjesta.

Moni pk-ryhmä on jatkuvassa poikkeustilassa esim. juuri henkilökuntavajeen takia.

Ja kyllä, puolustan kotihoitoa henkeen ja vereen!:)

ja päiväkodissa ja eroa ei ole ollut.



Lapset ovat jo sen verran isoja, osa jo yläasteella, että palautetta olisi tullut jos olisi ongelmia ollut.

kun olivat alkaneet päiväkodissa. Siis ei rähisemään tms. mutta äänen volyymi kasvoi.



Samaten kaipaavat koko ajan jotain tekemistä ja actionia, eivätkä notku itse keksimässä sitä, kuten ennen.



Toisaalta ottavat enemmän kontaktia muihin lapsiin ihan joka paikassa, lomilla puistoissa ja matkoilla jne. mikä on hyvä juttu.

mutta heissäkin mm. sellaisia, jotka sanovat toiselle mm. - Ei leikitä ton kaa.



Päiväkodissa lapset saattavat varata jotain oikein haluttua tavaraa niin, ettei kaveri sitä saa. Esim. eräässä pk:ssa oli sellainen lipas, jossa jotain merkityksellistä, jolloin eräs lapsi oli laittanut sen aina piiloon leikkinsä jälkeen ja sama muksu sai leikittyä sillä heti aamusta alkaen, ei muut. Sijaisena aloin kiinnittää huomiota ja sain kun sainkin sen "piilotettua" niin että vuoroon muutkin saisivat sitä päiväkodin tavaraa käyttää.



Joku ulkona käytetty lapio on ollut myös sellainen erikoinen ja hyvä, että toisessa sijaispaikassani eräs muksu piilotti sen ja sai aina ulosmentäessä sen "parhaan" lapparin, muut vain kyttäsivät vierellä jos saisivat edes joskus. Puutuin tähän, sillä ei ole oikeudenmukaista antaa jonkun tuolla tyylillä hallita pk:n tavaraa. Eli pk-lapset oppivat pitämään puoliaan näinkin, vaikkei ihan toivotulla tavalla, vähän kieroilua noissa omimishaluissa.



Kantelijoita on myöskin , -Toi teki sitä ja toi teki tätä...



Kilpailu on kovaa kaikessa. Kuka on ensimmäisenä pukenut, riisunut, vessassa jne. Jonoihin "ryysätään" ja yritetään etuilla tuuppaamalla ja tönimällä.



On aikuisen suosion hakua, kilpaillaan aikuisen suosiosta, osa ainakin mitä olen nähnyt. Aikuinen vastapuolena usein sitten onkin oikein herttainen ja kaveri, kuka saa melkein aina viedä ruokakärryn tai otetaan mukaan hakemaan, kuka valitsee satukirjan, kuka mitäkin saa ensimmäisenä. Oppivat lapset tällaistakin kun on enemmän lapsia eikä aika riitä aina kaikille. No, täydellistä hoitomuotoa ei varmaan olekaan kotona tai päiväkodissa, isossa laumassa vain pystyy kikkailemaan jotain omia juttujaan paremmin kuin kotihoidossa. Näin uskoisin kokemuksellani, myös usean lapsen äitinä.

mutta heissäkin mm. sellaisia, jotka sanovat toiselle mm. - Ei leikitä ton kaa. Päiväkodissa lapset saattavat varata jotain oikein haluttua tavaraa niin, ettei kaveri sitä saa. Esim. eräässä pk:ssa oli sellainen lipas, jossa jotain merkityksellistä, jolloin eräs lapsi oli laittanut sen aina piiloon leikkinsä jälkeen ja sama muksu sai leikittyä sillä heti aamusta alkaen, ei muut. Sijaisena aloin kiinnittää huomiota ja sain kun sainkin sen "piilotettua" niin että vuoroon muutkin saisivat sitä päiväkodin tavaraa käyttää. Joku ulkona käytetty lapio on ollut myös sellainen erikoinen ja hyvä, että toisessa sijaispaikassani eräs muksu piilotti sen ja sai aina ulosmentäessä sen "parhaan" lapparin, muut vain kyttäsivät vierellä jos saisivat edes joskus. Puutuin tähän, sillä ei ole oikeudenmukaista antaa jonkun tuolla tyylillä hallita pk:n tavaraa. Eli pk-lapset oppivat pitämään puoliaan näinkin, vaikkei ihan toivotulla tavalla, vähän kieroilua noissa omimishaluissa. Kantelijoita on myöskin , -Toi teki sitä ja toi teki tätä... Kilpailu on kovaa kaikessa. Kuka on ensimmäisenä pukenut, riisunut, vessassa jne. Jonoihin "ryysätään" ja yritetään etuilla tuuppaamalla ja tönimällä. On aikuisen suosion hakua, kilpaillaan aikuisen suosiosta, osa ainakin mitä olen nähnyt. Aikuinen vastapuolena usein sitten onkin oikein herttainen ja kaveri, kuka saa melkein aina viedä ruokakärryn tai otetaan mukaan hakemaan, kuka valitsee satukirjan, kuka mitäkin saa ensimmäisenä. Oppivat lapset tällaistakin kun on enemmän lapsia eikä aika riitä aina kaikille. No, täydellistä hoitomuotoa ei varmaan olekaan kotona tai päiväkodissa, isossa laumassa vain pystyy kikkailemaan jotain omia juttujaan paremmin kuin kotihoidossa. Näin uskoisin kokemuksellani, myös usean lapsen äitinä.

Johtuu tosin siitä, että päiväkodin henkilökunta juoruaa keskenään pihalla sillä aikaa kun lapset mätkivät toisiaan. Lapset saavat itse pitää puoliaan tai tulla hakemaan aikuiselta turvaa, jolloin saa näköjään kantelijan leiman henkilökunnalta.

Kiva kuulla!

terveisin ope itsekin (yläkoulun), joka toivoo, että oppilaat tulevat kertomaan jos kiusataan.

Oma poika on aina ollut kotihoidossa ja kaverin tyttö olut 1 vuotiaasta päiväkodissa. Lapset ovat nyt 3. Kaverin tyttö on hieman rohkeampi ja uskaltaa ottaa kontaktia vieraisiin ihmisiin paremmin. Oma poikani on ujompi ja hitaasti lämpenevää sorttia. Tykkää kyllä uusista paikoista/ihmisistä kun saa rauhassa tutustua.



Vuoron odottaminen onnistuu kummaltakin. Tyttö kaipaa selvästi koko ajan tekemistä, jonkun pitäisi ohjata hänet tekemään jotain. Poikani kykenee paremmin "vain olemaan".



Puolensa kummallakin hoitomuodolla. Meillä nyt mennään kotihoidolla ainakin vuosi vielä. Tämä on meidän valinta. Eikä meidän poikakaan ainokainen ole, että ei taatusti saa kaikkea tahtomaansa läpi eikä kaikkea huomiota!

Aineisto, jolla eroja voi todistaa, täytyy mielestäni olla sellaista 100 lapsen luokkaa. Siinä ehkä voi jo löytää oikeasti jotain yleistettävää.



Itse sanoisin työkokemukseni (useita satoja lapsia) pohjalta, että kotona hoidetuilla lapsilla on eskariin tullessa enemmän harjaantumattomuutta esim. kynän käytössä. Varsinkin pojilla. Kaikki vanhemmat eivät ohjaa lapsiaan tietoisesti johonkin toimintaan, vaan antavat lasten aina leikkiä vapaasti. No, eihän se haittaa, jos sitten jaksaa 6-vuotiaana ryhtyä puurtamaan, että saa kaverit kiinni. Eskari tasoittaa toisaalta näitä eroja, toisaalta se kasvattaa eroja nopeasti oppivien ja hitaammin oppivien lasten välillä. Yli puolet koulutulokkaista lukee nykyään, vaikkei eskarissa varsinaisesti opeteta lukemaan.



Kaikki hoitomuodot voivat olla hyviä tai huonoja riippuen siitä, miten ne palvelevat lapsen tarpeita. Ja toisekseen, karut olosuhteet kasvattavat sietämään karuja olosuhteita. Kukaan meistä ei voi tehdä lapselleen ongelmatonta elämää ikuisiksi ajoiksi, joten vähäisempi huomio päiväkodissa saattaa auttaa sietämään sitä, ettei myöhemmin saa jatkuvaa huomiota. Mutta kohtuus kaikessa tietenkin.