Lue keskustelun säännöt.
Ovatko päiväkoti- ja kotihoidetut lapset erilaisia?
13.07.2009 |
Ilman sarvia ja hampaita kyselen ajatuksianne ja havaintojanne siitä, ovatko kotona hoidetut lapset ja päiväkodissa hoidetut lapset jotenkin erilaisia käytökseltään ja luonteeltaan? Korostan vielä, etten itse tuomitse kumpaakaan vaihtoehtoa, mutta olisi kiva kuulla havaintojanne!
Kommentit (42)
Kaikki meidän neljä lasta osasivat lukea ennen eskariin menoa ja olivat kotihoidettuja.
Aineisto, jolla eroja voi todistaa, täytyy mielestäni olla sellaista 100 lapsen luokkaa. Siinä ehkä voi jo löytää oikeasti jotain yleistettävää.
Itse sanoisin työkokemukseni (useita satoja lapsia) pohjalta, että kotona hoidetuilla lapsilla on eskariin tullessa enemmän harjaantumattomuutta esim. kynän käytössä. Varsinkin pojilla. Kaikki vanhemmat eivät ohjaa lapsiaan tietoisesti johonkin toimintaan, vaan antavat lasten aina leikkiä vapaasti. No, eihän se haittaa, jos sitten jaksaa 6-vuotiaana ryhtyä puurtamaan, että saa kaverit kiinni. Eskari tasoittaa toisaalta näitä eroja, toisaalta se kasvattaa eroja nopeasti oppivien ja hitaammin oppivien lasten välillä. Yli puolet koulutulokkaista lukee nykyään, vaikkei eskarissa varsinaisesti opeteta lukemaan.
Kaikki hoitomuodot voivat olla hyviä tai huonoja riippuen siitä, miten ne palvelevat lapsen tarpeita. Ja toisekseen, karut olosuhteet kasvattavat sietämään karuja olosuhteita. Kukaan meistä ei voi tehdä lapselleen ongelmatonta elämää ikuisiksi ajoiksi, joten vähäisempi huomio päiväkodissa saattaa auttaa sietämään sitä, ettei myöhemmin saa jatkuvaa huomiota. Mutta kohtuus kaikessa tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on arempia ja vierastaa enemmän muita aikuisia ja lapsia, ovat enemmän oman rutiininsa ja tilansa tarpeessa kuin pkotihoidetut. Toisaalta sitten taas pkodissa päivänsä viettävä on enemmän "suuna päänä", tutustuu innokkaammin muihin ja ottaa oman tilansa vieraassakin paikassa, mutta toisaalta helposti unohtaa muiden reviirin ja puheenvuoron antamisen muillekin.
Itellä kaksi pkoti hoidettua lasta ja meille se on ollut oikea ratkaisu, vaikka tuota turhaakin touhoomista on paljon ja se välillä käykin todella hermoille.
kaverinsa pari ja joku lapsi ei suostu olemaan aikuisen valitseman parin kanssa. Olen nähnyt kuinka lapsi laittaa kädet selän taakse ettei tarvitsisi pitää paria kädestä kiinni. Hyviä jonojakin löytyy, mutta yleensä niissä ei malteta olla känntymättä, heilumatta, tökkimällä toista lasta, kutittamatta selästä edellistä, päristämätta tai huutamalla. Jalkakäytävällä kulkiessa open takana jono alkaa kummasti "vanua" toiseen laitaan joidenkin parien kohdalla, ja huudellaankin sieltä takaa että menisivät takaisin laitaan...
Kotona hoidetut kiltimpiä ja rauhallisempia. Ehkä myös leikkitoiminta ryhmässä on parempi päiväkoti lapsilla. Kotona hoidetut fiksumpia, mutta lapsellisempia.
Kaikki meidän neljä lasta osasivat lukea ennen eskariin menoa ja olivat kotihoidettuja.
En missään kohdassa sanonut, että kaikilla kotona hoidetuilla on ongelmia, vaan että harjaantumattomuutta kynänkäytössä on enemmän.
Lisäksi kirjoitin, että kaikki vanhemmat eivät ohjaa, en että kukaan vanhempi ei ohjaa.
Taisit lukea ketjua aika asenteelliselta pohjalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävivät eskarin muuten ovat olleet kotihoidossa. Opettejalta olemme saaneet todella paljon positiivistä palautetta kotihoidosta. Lapsemme ovat olleet todella kiinnostuneita, keskittymiskykyisiä ja sosiaalisia. Osaavat pitää huolta tavaroistaan ja huolehtivat tarkasti läksyistään. Osasivat lukea ja laskea jo eskarisyksynä. Opettaja sanoi että ne lapset jotka ovat olleet pitkään päivähoidossa päiväkodeissa ovat useasti keskittymiskyvyttömiä ja osittain myös häirikköjä. Ovat kyllästyneitä ohjattuun toimintaan ja haluavat sooloilla. Asiat eivät minusta ole niin mustavalkoisia. Kaikkia hoitomuotoja tarvitaan. Nykyään kotihoidossakaan ei olla neljän seinän sisällä. Löytyy kerhoja ja puistoja joissa on toimintaa ja sosiaalisia kontakteja. Jos kaikki kotona hoidetut laitettaisiin nyt päiväkotiin niin mitä siitä tulisi. Päiväkodin taso vaan laskisi entisestään mikä olisi kyllä aivan karmeaa. Olen Työskennellyt päiväkodissa ja varmasti palaan kunhan saan viimeiset lapset eskari-ikään. Joten tiedän mitä päiväkodin arki on. Kummankaan hoitomuodon ei pidä sulkea pois kumpaakaan molempia tarvitaan.
Kynän käytössä ei ollut myöskään ongelmia. Olivat myös reippaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat hyvin tottelevaisia ja käytöstavat omaavia. Itse en keksi mitään mistä lapseni olisivat jääneet paitsi ja samaa sanoi lasten opettaja.
On kai siinä eroja onko mennyt 1-v tai alle päiväkotiin vai noin 3 v, pitkän kotihoidon jälkeen?
Meillä on hoidettu 2 lasta 5 v kotona, eli toinen oli jo 5 ja toinen vähän yli 2,5 v kun menivät päiväkotiin. Isompi oli kerhossa ja puistoiltiin ahkeraan, ei siis eletty umpiossa.
Kummastakaan ei oo tullut palautetta päiväkodista, eskarista tai koulusta (toinen menee 2. luokalle syksyllä), että olisivat häiriöksi tai keskittymiskyvyttömiä tai mitään muutakaan päiväkodin haukkujien mielesträ päiväkodista seuraavaa.
Musta kummankin kehitys on mennyt suht iän mukaan, tuossa vähän ennen 4 v on kaverit tulleet hyvin tärkeäksi. Osasivat solmia ystävyyssuhteita jo ennen päiväkotia, ja keskustella aikuisten kanssa, olla huutamatta, käyttäytyä vieraissa, leikkiä ryhmässä ikätasonsa mukaan. Kumpikin oppi lukemaan 5 v, toinen juuri ennen päiväkotia, koska oli niin kiinnostunut kirjaimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella vankalla opettajakokemuksella varustettuna äitinä otan lykykäisesti kantaa asiaan. Urani alussa mitein tätä asiaa kovasti ja yritin löytää yhtäläisyyksiä kotonahoidettujen ja päiväkodissa hoidettujen välillä. Joskus jopa luulin löytäneeni joitakin yhtäläisyyksiä, mutta sitten aina joku vuosiluokka pisti pakan aivan sekaisin.
Pitkittäisvertalun "tuloksena" olen päätynyt siihen että lapsen temperamentti ja persoona ovat todella määrääviä tekijöitä. Myös lapsen saama vanhempien huomio ja läsnäolo eli se paljon puhuttu laatuaika nousevat kovasti esille. Hoitomuodolla on varmasti vaikutusta mutta mitään sen suurempaa paremmuutta tuskin on. Jokaiselle yksilölle löytyy varmasti se sopivin vaihtoehto ja väite kotonahoidettujen epäsosiaalisuudesta on mielestäni todella tuulesta temmattua.
päiväkodin puolelle, vetää siellä myös kerhoa. Hänen mielestä ero on selvä.
Kotonahoidetut itkevät enemmän vanhempiensa perään, heidän kanssaan on helpompi keskustella ja lapset keskustelevat ja pohtivat asioita enemmän.
Pk-lapset ovat reippaampia ja oma-aloitteisempia leikeissä ja itsehoidollisissa asioissa, mutta kaipaavat kovasti aikuisen läsnäoloa ja syliä. Heille ei mene "sana perille", vaan heidät täytyy aina komentaa/ hakea.
Hyvä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotihoidetut ovat itsekkäitä omaan napaan tuijottajia, jotka eivät osaa esim. jakaa mitään! Ovat tottuneet siihen, ettei mitään tartte odottaa ja palvelu pelaa heti.
Kuopus taas meni päiväkotiin vähän alle 3-vuotiaana. Kuopus oli ujo päiväkotiin mentäessä, mutta reipastui tosi äkkiä. Nykyään on todella (liiankin?) luottavainen vieraitakin aikuisia ja lapsia kohtaan. Osaa pitää puolensa todellakin hyvin. Huonoja puolia: lyöminen ja huutaminen (näitä ei esikoinen harjoittanut). Myös tosiaan se että päiväkotilapsi ei oikein osaa "olla vaan", ainakaan pitkiä aikoja. Sosiaaliset suhteet on olleet todella paljon kehittyneemmät päiväkotia käyneellä, mutkattomasti ja helposti ystävystyy ja ei tule riitaa niin helposti kuin esikoisella...
Kotihoidon hyväksi luen sellaisen pohtivuuden/sielukkuuden, jota se tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset ovat kotihoidettuja ja esikoinen tulee todennäköisesti olemaankin esikouluun asti. Kahdella ystävälläni on aivan samanikäiset lapset, jotka ovat olleet päivähoidossa useamman vuoden. Ystävieni lapset ovat selkeästi sosiaalisempia ja tuntuvat vanhemmilta kuin omani. Mutta tiedä sitten johtuuko se päivähoidosta vaiko vain yksilöllisistä eroista. Tytöllemme tekisi takuulla hyvää olla enemmän ikäistensä kanssa (on nyt 4v), mutta tällä hetkellä se ei vain ole taloudellisesti mahdollista. Joskus näinkin päin.
Mutta uskon että lapseni soputuu nopeasti esikouluun, alkuhämmennyksestä selvittyään. Täällä maalla onneksi on tiedossa varsin mukavan kokoiset ryhmäkoot, niin esikoulussa kuin koulussa.
jotenkin riehakkaampia, eivät odota vuoroaan vaan ryntäävät, ottavat tilansa, ovat tottuneet, että ryhmässä saa omansa, kun sen ottaa. Kotihoidetut rauhallisempia ja empaattisempia, ottavat toiset paremmin huomioon. Tietenkin yksilökohtaista, mutta tämä minun havaintoni.
Lisättäköön että se riehakkuus ja oman tilan ottaminen on nykymaailmassa valitettavan usein erittäin tarpeellista... ujot voidaan "jyrätä" tässä maailmassa, missä valtaosa lapsista on "päiväkotilapsia".
mutta joskus menee vähän överiksi, eli vielä 6-vuotiaallakin voi olla täysin epärealistisia käsityksiä omista kyvyistä.
Päiväkodin ryhmässä huomaa nopeasti, ettei kukaan ole kaikessa paras.
ois kyllä ihan yhtä villi ja eläväinen vaikka olis kotonakin hoidettu! huoh
Mutta kotihoidetut ovat minustakin tottelevaisempia noin yleensä.
Meillä ainakin tarharyhmässä nimenomaan puututaan kasvatukselliseen puoleenkin: ei oteta käsistä, ei rynnitä, odotetaan omaa vuoroa..
3- vuotiaamme esim. on uhmannut myös tarhassa ja on otettu pois ruokapöydästä häpeämään tuolin taakse jos ruokapöydässä koheltanut.
Nämä taas on ihan normaaleita asioita lapsen kokea: ettei kaikki sovi.
Nro 3: Oma-aloitteisia ja reippaita lapsemme on kaikki ihan luonteeltaan! Ei sitä ole saatu tarhasta. :D
Pälpätetty ja hymyilty vauvasta saakka tuntemattomille, ennen tarhaa.
Ja mitä tulee lapsen asioitten pähkäilyyn niin jälleen väitän että kiini lapsesta: meillä esikoinen on rauhallinen, jaksaa katsoa telkkaria, lukea ja selittää, seuraava taas on vilperi joka hermostuu jos joutuu kolmatta kertaa selittämään jos ei toinen ymmärrä, tykkää enempi tehdä kuin istua ja ei katsoa tekstiä tai ohjelmaa!
En tiedä millanen tarkotusperä on jos väitetään ettei tarhan käyvä tottele ilman huutamista tai tarttee ENEMPI syliä!
Naapurin kotihoidettava on ainakin semmonen jolle pitää karjua, tai pitäisi ainakin karjua (antavat periksi lapselle).
Meillä kotihoidossa kauemmin olleet ja tarhassa aikaseen käyvät lapset kiipeää kaikki syliin jollei niitä ehdi itse pyytää: ehkä se kokemus tuntuu että tarttee pitää "enempi" sylissä jos työpäivän jälkeen ei ole montaa tuntia aikaa. Näin kotiäitinä en edes pidä kirjaa miten usein sylittelee lasta kun on koko päivä aikaa!!
Ja nro 16.n kaltaset kirjottelijat nostaa verenpunan silmiin: ettäs KEHTAAT!?
Me ollaan viety lapsia tarhaan aikanaan kun palasin töihin. Silloin määrähän on ihan normi työpäivä + työmatka mitä kestää tulla tarhalle.
Meillä on vanhimmat lapset jäänyt myös tarhaan "virikepaikalle" kun eskarit oli alkamassa esikoisella. Määrä hoidossa väheni, mikäs sen "parempi" silloin lapselle kuin saada olla tutussa ryhmässä ja aikamäärä tippuu pakollisesta koko viikosta pariin päivään?
Eikä kotihoidetut ole myöskään omaannapaantuijottajia, jokka ei osaa jakaa jos pitää huolen että lapsi oppii näitä taitoja.
Naapurissa juuri käydään vääntöä 9 täyttävän maailmanomistajan kanssa kun äiti kuori perunat vielä tokaluokkalaiselle.. :(
jotenkin riehakkaampia, eivät odota vuoroaan vaan ryntäävät, ottavat tilansa, ovat tottuneet, että ryhmässä saa omansa, kun sen ottaa. Kotihoidetut rauhallisempia ja empaattisempia, ottavat toiset paremmin huomioon. Tietenkin yksilökohtaista, mutta tämä minun havaintoni.