5-vuotias kuin murrosikäinen?!
Kaipaisin nyt vähän neuvoja, tai edes myötätuntoa, jos ei muuta.
Meillä on 5½-vuotias tyttö ja hän on mennyt aivan mahdottomaksi minua kohtaan!
On aina ollut tulinen, kärsimätön ja temperamenttinen, uhmaakin on ollut, mutta nyt hänen käytöksensä on jo pahansuopaa! Käyttäytyy ihan todella kuin pahimmassa murrosiässä oleva lapsi ja erityisesti minua kohtaan. Jos sanon hänelle, etä ruoka on valmista, tule syömään, niin hän ei edes katsettaan käännä, kuin olisin ilmaa. Paiskoo ovia, huutaa ja saattaa jopa sanoa, että "en usko sinua". Isälleen on suhtkoht normaali, mitä nyt hieman uhmaa, mutta ei muuta.
Mistä tämä äitiä vastaan kapinointi johtuu ja mikä siihen auttaisi? On kestänyt jo yli kolme kuukautta, eikä helpottanut yhtään, päinvastoin. :(
Kommentit (38)
Saattaa hyvinkin sinun lapsellasi olla sitä.
jos se on asiaankuuluvaa!
Onkohan sekin ihan normaalia, että se kohdistuu nimenomaa minuun? Miestä vastaan ei siis todellakaan kapinoi samalla tavalla!
Ap
jos se on asiaankuuluvaa!
Onkohan sekin ihan normaalia, että se kohdistuu nimenomaa minuun? Miestä vastaan ei siis todellakaan kapinoi samalla tavalla!
Ap
ja nimen omaan minuun kohdistuu voimakkaampana kuin isäänsä. Kauhulla odotan murrosikää..
sitä kohtaan, jonka kanssa on enemmän. Tavallaan se on hyväkin merkki, että lapsi uskaltaa uhmata silloin kun on siihen kuuluva aika. Hänellä on turvallinen olo. Hän kuitenkin toivoo ja odottaa, että vanhempi laittaa rajat ja sanoo miten tehdään. Kouluun mennessä uhma alkaa helpottaa ja tulee oppimisen aika. Koita jaksaa.
"Ihanaa" kuulla että tämä onkin ihan normaalia käyttäytymistä. Tulin jo nettiin etsimään apua kun hermot ei kestä tuon esikoisen kanssa.
Tästä ketjusta sain kummasti taas voimia kestää paremmin tätä kaikkea!
huh, jatkuuko tämä kiukku vielä 6-v asti. Meillä 4-v poika ja olen hänen kanssaan ihmeissään. Kova on pää. Jää välillä paitsi herkuista ja on iltakotiarestissa kun mikään ei suju. Hetken muistaa kuinka kurjaa arestissa on, mutta sitten taas mennään. Ollaan ihan neuvottomia mieheni kanssa vaikka yritetään olla johdonmukaisia rajojen asettamisessa. Poika on aivan puurokorva. Vaatteiden laitosta aloitetaan heti aamulla riidat. Olen aivan loppu tähän huutoon ja mylvintään. Ihanaa kuulla että muilla sentään suht samanlaista...
Välillä tytön kanssa on oikeesti kivaa, kun voi oikeesti jutella asioista jne jne. Mut sit ku elämä menee vaikeeksi niin sit se menee. Viime talvena oli lisäksi kamalan itkuinen ja IHAN joka asiasta veti poron nokkaan, parkui, ettei kukaan välitä, kaikki vihaa mua ja ikinä ei saa sitä tai tätä... Nyt se on sentäs jo helpottanut...
Voitte varmaan kuvitella kuinka kivaa meillä on kotona, kun samaan aikaan pikkuveli vetää 3-vuotiaan tarmolla raivareita joka hemmetin asiasta... Ja isosisko jaksaa härnätä ihan tahallaankin...
4-vuotiailla on muuten myös ihan oma uhmakautensa ja käytös ainakin mun tuttavapiirissä on ollut jokseenkin kammottavaa MYÖS sen ikäisillä. Väliin saattaa mahtua sellainen hetkellinen seesteinen vaihe, mutta ei huolta, se menee ohi just eskari-ikään mennessä XD
Meillä on tenavilla ikäeroa 3 vuotta, nuorin on siis nyt vasta 5kk ja kyl on niin hemmetin kivaa, kun odotettavissa on ainakin seuraavat 15 vuotta, ettei tässä huushollissa eletä ehkä päivääkään ilman, että JOKU noista elää jonkinsortin murros tai uhmaikää... :roll:
Ja meiltä löytyy molemmat!
On 5-v murkku ja on 12-v uhmis, vai miten päin se nyt menikään?? =)
Ja molemmat ihan normaaleja. Ja kaipa nuo vaiheet kuuluvat kehitykseen. Koitetaan kestää!
Ja meiltä löytyy molemmat! On 5-v murkku ja on 12-v uhmis, vai miten päin se nyt menikään?? =) Ja molemmat ihan normaaleja. Ja kaipa nuo vaiheet kuuluvat kehitykseen. Koitetaan kestää!
ovat vielä jakaneet vuorot jotenkin niin, että vahingossakaan ei ole sellaista päivää jolloin kaikilla olisi mukavaa ja/tai hyvä olla. eläintarhassa asuva äiti kärsii!
Tämä "kapinointikausi" tulee kai usein vasta 6-vuotiaana. Eskarissa sanoivat, että eskarikeväänä ryhmä on normaalisti täynnä näitä murkkuikäisiä. Oma poikani - nyt 6,5 v - on ollut joitain kuukausia aivan mahdoton. Siis juuri ap:n tytön kaltainen. Ei noteeraa minua, ei usko mitä sanotaan, käyttäytyy erittäin ylimielisesti ja uhmakkaasti ja on koko ajan pahalla päällä. Lisäksi kiusaa pikkusisartaan aivan mahdottoman paljon. Toisaalta poika on myös pelokas, on ruvennut tarkistamaan, missä isä ja äiti kulloinkin on, eikä halua kotona olla eri kerroksessa kuin muu perhe. On jotenkin ristiriitaista, että ensin poika uhoo ja meuhkaa kuin iso murkkuikäinen ja hetkessä muuttuu pelokkaaksi pikkupojaksi. On ollut tosi vaikea suhtautua näihin pelkohin, kun on hetkeä aikaisemmin saanut kuulla, miten tyhmä äiti olen. Meilläkin suurimmat uhmat saa äiti osakseen, isälle poika on lauhkeampi.
Vaikka tämä vaihe tuntuu aika rankalta, niin tieto siitä että se kuuluu ikään, helpottaa.
Että meidänkin perheestä löytyy 3-vuotias uhmailija, joten perhe-elämä on välillä ihan yhtä riitaa ja huutamista. Tsemppiä vaan kaikille!!
Tämä "kapinointikausi" tulee kai usein vasta 6-vuotiaana. Eskarissa sanoivat, että eskarikeväänä ryhmä on normaalisti täynnä näitä murkkuikäisiä. Oma poikani - nyt 6,5 v - on ollut joitain kuukausia aivan mahdoton. Siis juuri ap:n tytön kaltainen. Ei noteeraa minua, ei usko mitä sanotaan, käyttäytyy erittäin ylimielisesti ja uhmakkaasti ja on koko ajan pahalla päällä. Lisäksi kiusaa pikkusisartaan aivan mahdottoman paljon. Toisaalta poika on myös pelokas, on ruvennut tarkistamaan, missä isä ja äiti kulloinkin on, eikä halua kotona olla eri kerroksessa kuin muu perhe. On jotenkin ristiriitaista, että ensin poika uhoo ja meuhkaa kuin iso murkkuikäinen ja hetkessä muuttuu pelokkaaksi pikkupojaksi. On ollut tosi vaikea suhtautua näihin pelkohin, kun on hetkeä aikaisemmin saanut kuulla, miten tyhmä äiti olen. Meilläkin suurimmat uhmat saa äiti osakseen, isälle poika on lauhkeampi. Vaikka tämä vaihe tuntuu aika rankalta, niin tieto siitä että se kuuluu ikään, helpottaa.
Meillä oli esikoisella aivan hirveä kausi viisivuotiaana. Sitten meni ohi ja nyt kun koulu alkoi, on hieman samanlaista käytöstä.
Lapsi kasvaa, on paineita kaveriporukassa jne. joten ne sitten puretaan siihen aikuiseen, johon eniten luottaa. Yleensä se taitaa olla äiti.
Meillä lapsi kiukkuaa myös isälleen, muttei samassa mitassa.
Kannattaa ostaa!
Siinä on loru joka menee näin: Dorikselta pinna katkee, pelipöksyt rikki ratkee, kuppi nurin kierähtää, herne nenään vierähtää.
Kirjan lueskelu iltaisin ja erilaisista tunteista keskustelu kaikessa rauhassa tasoittaa kummasti elämää! Samaten jos sanoo sille riehuvalle lapselle ihan suoraan, että "sulla on nyt selkeesti paha olla, tuntuu pahalta, vai mitä? Semmoinen olo voi tulla jne." on meillä rauhoittanut ihan sitä itse tilannetta.
kanssa hankala 5-6-vuotis kausi rahoittui eskari vuoden aikana ihan yhtä-äkkiä=)lapsi täyttää marraskuussa 7 ja on nyt ihan eri lapsi kun vuosi sitten.Esim.meillä kun oli ruoka huusin syömään,niin lapsi vastasi aina miiiinäää en syö mitään.Sanoin vaan et ok,en sua huutanukkaan kun tiedän ettet syö mutta me muut syödään=)välinpitämättömyys toimi ja kohta lapsi istui muitten mukana kiltisti pöydässä ja söi.
Mä oon yrittänyt otta sen linjan etten lähde lapsen juttuihin mukaan ollenkaan,puutun vasta kun käy esim.sisaruksiin käsiksi yms..rikkoo jotain
Kohtalotoveita näemmä löytyy. Mulla on oikein suru, mihin se iloinen ja eläväinen lapsi katosi? Muutamassa yössä?
Jätti tilalle murjottavan, huutavan, haukkuvan, kinaavan, ovia paiskovan ja tottelemattoman salamasilmän.
Miten te rankaisette kuusivuotiaita? Jäähypenkki oli käytössä 2-3 vuotiaana...
Meilläkin paiskotaan ovia, mikään ei kelpaa, kaikki on typerää jne. 5-v osaa KAIKEN eikä kestä minkäänlaisia epäonnistumisia tai kritiikkiä. Inttää vastaan ja pyörittelee silmiä ja huokailee.
Ja tällä lapsella ei ole koskaan ennen ollut kunnon uhmaa, nyt taidetaan tuuletella senkin edestä.
Rankaisuna meillä käytetään namipäivän perumista ja kotiarestia.
on kuin murrosikäinen?
Edellisin uhma hänellä oli 5-vuotiaana. 8-vuotiaana käytös alkoi taas käydä rasittavaksi. Eli 6-7 -vuotiaana hän on toistaiseksi ollut rauhallisimmillaan.
meillä 5½ vuotias tyttö on aivan samanlainen.
Kiukkuaa, raivoaa ja muljauttelee silmiään.
"kiva" kuulla etten ole yksin.
Kyllä se helpottaa ajan kanssa.
silmiään, nakkelee niskojaan ja viljelee "eksä tajuu?" -lausahduksia teinityyliin. Itseäni lähinnä huvittaa tuo oikuttelu, mutta isänsä on välillä pinna kireällä tytön kiukuttelun vuoksi.
6-vuotiaat ovat monesti kuin murkkuja.