Lue keskustelun säännöt.
Oli sitten lääkäri ihan sievästi muotoillut kun lähes kilahdin sille.
24.07.2009 |
Kävin tiistaina lekurissa ja olin jo henkisesti valmistautunut siihen että pääsen synnytyksen käynnistykseen. No, paskat tohtori ei suostunut ja seuraava tilaisuus viikon päästä. Tein sitten tohtorille selväksi että lapseni ei selviä synnytyksestä hengissä ja itse synnytys tulee olemaan katastrofi kaikkien kannalta (en kiroillut enkä huutanut). Tänään tuli sanelu kotiin ja siinä oli asia muotoiltu näin " vointi alkaa olla tukala ja odottaja varsin painokkaasti toivoo synnytyksen käynnistystä". No, ei pahasti sanottu ollenkaan.
Kommentit (24)
mulle luvattiin ettei taas tarvitse 4-kiloista synnyttää, mutta toisin kävi. Katastrofi tulee synnytys olemaan ja vauva tuskin hyvävointinen senkään takia. Aivan sama vaikka ei vielä maanantainakaan käynnistettäisi. Tervettä lasta sairaalasta ei lähde mukaani vaikka mitä tekisin ja vammaista taas en ota mukaani ollenkaan. Mutta sepä siitä, on sitä tässä tullut jo jauhettua en jaksa enää välittää vaikka olis tulossa 5-kiloinen joka juuttuu kiinni ja vammautuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onko sinulla ahdas lantio vai miksi olet varma että iso lapsi vammautuu synnytyksessä?
Minulle oli joskus muotoiltu "suhtautuu raskaasti keskenmenoon, vaikka raskaus ei ollut toivottu" kun hajosin ihan kympillä kuullessani, että sikiö on kuollut ja muistaakseni siinä itku-ulinan seassa sanoin jotakin sellaista, että miten tässä voi näin käydä, kun koko lapsi oli vahinko ja sitten siitä tuli maailman tärkein...
sama ääliö linjoilla. Jokos ne verikokeet otettiin? Vai jätitkö todella menemättä, että saat vetää neuvolan oikeuteen?
Tee lapselle palvelus ja jätä sinne sairaalaan vaikka olisi tervekin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samana päivänä äitipolikäynti. Kätilö tilasi jotkut veret valmiiksi eikä mun tarvinnut käydä missään vasta-ainekokeissa. En usko hetkeäkään että syntyy terveenä tai että edes mahtuu tulemaan, samapa tuo kun on leikkausveretkin jo valmiina. Harmi vaan että huonosti mennyt synnytys ei ainakaan auta siihen vauvaan kiintymisessä, näki sen jo esikoisen kohdalla. Esikoisen synnytys meni päin vittua ja meni varmaan vuosi etten uskaltanut kiintyä vauvaan kun näin silmissäni sen velton ja sinisenmustan vauvan joka vietiin heti elvytettäväksi. Aivan sama vaikka laittaisivat vielä 3 viikoksi kotiin odottamaan.
Minä olen tällainen 50-kiloinen tirppana jonka lantion ulkoympärysmitta n. 80 cm ja kummasti olen pykännyt ulos kaksi 4,2-kiloista vauvaa eikä ollut mitään ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuvailee kaikki reaktiot niin potilaat suuttuvat uudestaan jo kerran rauhoituttuaan, kun lukevat sen tekstin. Tulee olo, että mähän kuulostan ihan raivohullulta tässä, ei tätä voi jättää pysyviin tietoihin. Sitten vaaditaan kirjoittamaan uusiksi teksti tai todistus ja niin joskus tehdäänkin.
mutta minä olen myös synnyttänyt isot lapset ilman ongelmia alateitse. Toinen oli viisikiloinen. Tämä on tarkoitettu rohkaisuksi.
Onko sinulla synnytyspelko vai mistä tuo masentunut ja paniikinomainen asenne johtuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta edellisen synnytyksen jäljiltä lekuri ompeli ainakin mun alapään niin tiukaksi ettei imukupin aiheuttamaa 2-asteen repeämää edes huomaa. Ja jos taas menee imukupiksi, niin ei kiva. Eikä istukka irronnut viimeksikään ennenkuin oli nukutettu ja verta mennyt 2500ml. Mutta ihan sama mulle.
Miten sulla on aikaa vääntää tästä samasta asiasta kymmenen aloitusta päivässä jo puolen vuoden ajan?
Olet selittänyt miten haluat tarjota esikoisellesi laatuaikaa, ja siksi et aio vauvaa pahemmin noteerata. Mikset sitten vietä sitä laatuaikaa sen sijaan että roikut päivät pitkät koneella?
Kitiset ja ruikutat että vauva ei liiku ja tarkistukseen pitäisi päästä. Käynnistääkin pitäisi kun vauva on niin iso. Ja sitten heti perään että ihan sama vaikka kuolisi, ei mitään väliä, ja sokerirasitukseen ei jaksa mennä ja plaa plaa.
Luettuani noin tuhat ruikutustasi viimeisen puolen vuoden ajalta olen vakuuttunut että sinulla täytyy olla PAHA mielenterveysongelma. Oletko harkinut avun hakemista psykiatriselta puolelta? Se toisi esikoisellesikin varmasti enemmän laatua elämään kuin nykyinen "laatuaika" kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei millään pahalla, mutta kannattaisi varmaan mennä jutteleen jollekin ammattiauttajalle. Ajattele lapsiasi ja heidän tulevaisuuttaan. Kyllä sä pääset yli tästä, kun vaan yrität etkä päästä ongelmia liian isoiksi.
arvioida, mahtuuko vauva tulemaan. Ei se, että ensimmäinen synnytys on ollut vaikea, tarkoita, että tämäkin on. Itse asiassa toinen synnytys on usein helpompi. Yritä nyt rauhoittua ja luota lääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nukkuukin parhaillaan ja mt-ongelmasta on ihan diagnoosikin, sitä ei tartte enää lähteä erikseen hakemaan. Ei ole vaan vielä tarpeeksi paha ongelma että näin säästökuurin aikana mitään apua väkisin kotiin tarjottaisi. Ja jos eka synnytys meni ihan vituiksi, ei mikään takaa etteikö toinen olisi kahta kauheampi katastrofi. Mutta ei sillä enää ole mitään väliä...
siitä synnytyksestä mahdollisimman hyvin enkä vaivu entistä syvempään masennukseen vituiksi menneen synnytyksen takia tai siksi että olen section jälkeen niin kipeä etten pysty mitään tekemään. Veikkaan että jos eka synnytys olis ollut ok, olisin varmaan rakastanut esikoista jo sen vauvavuotena enkä vasta nyt kun alan uskoa että se jää henkiin vaikka olikin ihan veltto ja sinisenmusta ja sai vain 2 pistettä.
kun kaikki on yhtä vittua ja marinaa? Entä jos muuttaisit asennetta ja ajattelisit positiivisesti välillä? Se voisi kummasti auttaa myös vauvaan kiintymisessä!
hankkiutumaan raskaaksi toistamiseen? Surullista, että joku ei pysty rakastamaan lasta, joka on syntynyt vaikeasti ja joka on sairas :((
ehkäistä. Ja abortti on murha ja kaikki lapset otetaan, jotka annetaan (no vammaista en varmaankaan ota). En sanonute ettenkö pysty lastani rakastamaan mutta sen velton vauvan näkemisen jälkeen en halunnut, säästin itseäni kiintymiseltä ettei olis niin paljon menetettävää.
Ja se etten mennyt verikokeeseen tai sokerirasitukseen johtuu siitä että olen oppinut pois turhasta tunnollisuudesta. Miksi mennä sokerirasitukseen jos on jo muutenkin menossa diabeteshoitajalle ja hoitosuunnitelma tehty sen varalle että raskausdiabetes on? Ja miksi hypätä aamuyöllä neuvolaan verikokeeseen jos on samana päivänä menossa äitipolille jossa verikokeen saa myös otettua ja tuloksen paljon nopeammin? Ei tule uupumusta kun ei hypi turhan tunnollisesti toteuttamassa "oikean äidin" mallia.
puhunu neuvolassa tuosta sun olotilasta? Tyhmempikin tajuaa teksteistäsi, että et oo ilmeisesti saanu purettua/päässy yli siitä pelosta/masennuksesta, minkä eka synnytys aiheutti. Jos oot puhunu, niin sitten vika on jo kyllä neuvolantädissä ettei laita sua neuvolapsykologin juttusille.
Harmittaa lastesi ja myös itsesi puolesta, ettet uskalla kiintyä tulevaan lapseen ja olet noin varma epäonnistuneesta synnytyksestä.
Onko vauva suurikokoinen?
On hyvä muistaa, että vauvan täytyy olla valmis syntymään, jos liian aikaisin väkisin käynistetään saattaa olla sen vuoksi varsin itkuinen alkuun. Lisäksi maidon erityksen kannalta tärkeää ettei liian aikaisin synnytä vain mukavuussyistä.