Olenko itsekäs paskiainen?

Olet itsekäs ja lapsellinen, mutta se on aika tyypillistä nuorelle ja tuoreelle äidille.



Varmaan itsekin tajuat, että perheelläsi on omaakin elämää ja ainakin veljelläsi taitaa aloituksesi perusteella olla omiakin lapsia. Et ole maailmannapa!

että muut jaksavat olla asiasta kiinnostuneita. Meiläl ei kyllä noin ole ollut, ihan sellaisella normaalilla arjella on raskaudet ja synnytykset ja vauva-ajat läpi menty. Tietysti se voi sisaruksilla olla eri asia, mutta ei meillä miehen sisko sen kummemmin ole mukana elänyt. Synttäreillä se käy kahvilla ja siinä se. Miehen vanhemmat on samaa kastia. Omat vanhemmat ovat enemmän kiinnostuneita lapsenlapsistaan ja touhuavat niiden kanssa kovasti aina kun mahdollista. Välimatkaa heihin vaan on 900km...

jeesus tätä kysymysten tulvaa. kukaan ei edes vastaa ja yks suoltaa vaan

Ehkä isovanhempien ja parhaiden ystävien voi odottaa riemastuvan ja myötäelävän odotuksessasi, mutta että veljen perheen...Hmm.

Se, millä mittakaavalla läheisesi haluavat odotusaikkaasi myötäelää ja vauvan elämään osallistua, ei mielestäni ole vakio. Jokainen tekee omat ratkaisunsa esim. oman elämäntilanteensa mukaisesti.

Eli malttia sinulle sanoisin, ettet vaatimuksillasi pelästytä läheisiäsi pois.

Kuka häntä sitten rakastaa, jos eivät perheeni jäsenet ja lähimmät ystävät?

Kiinnostaako sinua kaverin arki? Ei se raskausajan arki sen kummempaa ole! :D Tottakai minua lähtökohtaisesti kiinnostaa, jos kaverilla on raskaudessa ongelmia tai iloja / suruja, mutta mitkään "olin tänään neuvolassa, painoa on tullut 400 g, verenpaine se ja se ja kohdunpohjankorkeus oli se ja se" ei kiinnosta.



Minusta olet lievästi sanottuna itsekäs. Se raskaus ei ole samassa mittakaavassa tärkeä edes sun miehellesi, saati muulle lähipiirille. Vauvasta ehkä sitten lähipiirikin jaksaa innostua, ainakin alkuun, mutta raskaudesta vissiin aika harva. :D

veljesi lapsia ja hössötä heistä? Rakastaminen on aika vahva sana kuvaamaan sitä, miten esim. sisarusten lapsiin suhtaudutaan. Harvemmin suhde on niin jokapäiväinen ja tiivis, että se on samanlaista rakkautta kuin omiin lapsiin - ja se on täysin luonnollista.

ÄLÄ vaadi, vaan iloitse, jos ja kun läheisesti spontaanisti ovat sinusta ja lapsestasi kiinnostuneita. Rakkaus ei synny vaatimalla.

Kuka häntä sitten rakastaa, jos eivät perheeni jäsenet ja lähimmät ystävät?

Raflasin aloituksellani saadakseni vastauksia, mutta tämä on oikeasti kova paikka. Pelottaa niin paljon niin moni asia :-(



ap

Kukaan ei koskaan saa tarvita ketään, aina pitää yksin pärjätä, älkää vaan odottako keneltäkään mitään älkääkä antaako kenellekään mitään.



Onneksi pääsin Suomesta pois sellaiseen maahan, jossa sentään sukulaiset pitävät itsestäänselvyytenä sitä, että vauva syntyy aina yhteisöön, perheeseen, sukuun ja apua tulee pyytämättä.



Ap et ole itsekäs, toivot ihan normaalia asiaa joka on kaikkien oikeus!

ethän sä voi muunnella totuutta vain saadaksesi vastauksia, ei näistä vastauksista ole mitään iloa jos ne perustuvat keksittyyn aloitukseen. En minäkään sano, että "tapoin siskoni ja hautasin hänet puutarhaan, mitä mieltä", jos tarkoitan "riitelin siskoni kanssa, hän löi minulle luurin korvaan"..

he ovat varmasti todella onnellisia puolestasi, mutta et voi olettaa että he olisivat koko ajan yhtä innoissaan ja hehkuttaisivat raskaudesta kuin sinä. heillä on oma elämä elettävänä.

suoraan sanottuna oletin itse vähän samanlaista, kunnes tajusin ettei se menekkään ihan niin. ja suoraan sanottuna kun joku ystäväni/tuttuni on ollut raskaana en ole ollut koko ajan ollut riemuissani puhumassa heidän raskaudestaan. tosiaan, muista että heillä on oma elämä (vaikka tiedätkin sen:), muista kysellä myös heidän kuulumisiaan ja ole kiinostunut heidän asioistaan.

onnea raskaudesta!

Voihan siitä lapsesta olla kiinnostunut vaikkei olekaan kaivannut raskausaikana täydellistä updeittiä jokaisesta neuvolakäynnistä. Muille kuin oman lähiperheen jäsenille sikiö jää todennäköisesti aika kaukaiseksi; rakkautta voi odottaa (ehkä) sitten kun lapsi on syntynyt.



Riippuu siitä kuinka läheiset välit sulla ja sukulaisillasi on. Oletko sinä ollut täysin rinnoin innoissasi siskojen ja veljen vaimon raskauksista? Paljonko osallistut heidän lastensa elämään?

Eiväthän sinun sukulaisesi tunne raskautta, he eivät elä sitä. Vain sinä tunnet ja elät sen ja tottakai se on sinulle todella tärkeää ja ihanaa aikaa.

Mutta ihmiset varmasti rakastavat vauvaa kuhan se syntyy. On ihan eriasia rakastaa oikeata vauvaa kuin sellaista jota ei ole vielä periaatteessa olemassa.



Se nyt vain on niin että miehiä ei yleensä ottaen kiinnosta raskaus pätkääkään ja naisia vaihtelevalla menestyksellä. Jotkut tykkäävät puhua siitä ja joitain ei kiinnosta, niin se vaan on.

Kun odotan, että isovanhemmat ja molemmat sisareni, veljeni perheineen ja lähimmät ystäväni ovat innoissaan raskaudestani ja elävät mukana raskausajan arkea ja osallistuvat vauvan elämään hänen synnyttyään? OLenko liian vaativa, itsekäs, egoisti? Miten paljon voi odottaa läheisiltään?

Itsenäinen on oltava ja YKSIN pärjättävä... Höpöhöpö. Ihminen on sosiaalinen eläin.

Minä en kestäisi elää ilman jonkinlaista yhteisöä ympärilläni, omat vanhemmatkin osallistuvat Suomesta käsin skypen kautta ja kyläilemällä monta kertaa vuodessa meillä ihan innoissaan. Naapurit jaksavat kysellä raskauden edistymisestä ja apua tarjotaan päivittäin joka taholta. : ) Luojalle kiitos muista ihmisistä! Kyllä elämä olisi köyhää ilman heitä.



Ap, onnea ja tsemppiä sinne!

Varmasti kaikki haluaisivat, että lähimmäiset ovat innoissaan raskaudesta. Lapselle on hyvä asia jos sillä ympärillään paljon rakastavia ihmisiä, joten on ihan tervettä odottaa, että lapsestasi välitettäisiin.

Jos nyt sulle riittää parin kk välein "miten on mennyt" raskauden aikana ja tietysti kaikki keskustelutuki tarvittaessa. Ja sitten että läheiset on lapsen synnyttyä edes kerran pienenä kiinnostuneita sitä katsomaan jos välimatkan puolesta hyvin mahdollista.



Mulla ainakin oli mun sekä miehen vanhemmat todella innoissaan, mun sisko ja sen mies ihan yli-innoissaan, miehen sisarukset nyt raskauden aikana ei niin osanneet, mutta jotain kyselivät kuitenkin. Lapsen synnyttyä kyllä sit nekin, kuten kaikki edellisetkin. Kaverit...noh...tässä huomasi ketkä niitä kavereita OIKEASTI on. Osa hylkäsi, osaa kiinnosti.

Kaikenkaikkiaan, meidän lapsella on todella paljon rakastavia ihmisiä ympärillään. Ja niin kuuluukin olla. Ihan perseestä tää nykyajan "kaikki tulkoon toimeen omillaan, omat asiat kaiken edelle- mentaliteetti."



Ja itse myös olin äärimmäisen innoissani ystäväni raskaudesta, vaikkakin se tapahtui oman raskauden loppuaikoina plus ihan pikkuvauva-aikana, milloin nyt oli muutakin mietittävää. Tiesin silti tasan tarkkaan milloin ystäväni neuvolakäynnit oli, jne..

Samoin kyselin kuulumisia vähintään kerran viikossa kun siskoni oli raskaana, ja kun sai vauvan ja tarjosin aina tukea kun oli vaikeuksia. Vaikka omassa perheessä oli kans vaikeaa juuri sillä hetkellä.



Kurjaa kun nykyään ei yleisesti edes oleteta läheisten välittävän. :(

Onneksi mun lähipiirissä edes vielä.