Lue keskustelun säännöt.
G: Kuvaile painajaismaisin työkaveri!
Kommentit (20)
Sairastaisikin työpaikallaan. Painajaismaisin työkaveri, johon minä olen törmännyt on seuraavanlainen:
- Haalii itselleen paljon (liikaa) hommia
- Ei jaa tietoa muille, tekee itsestään korvaamattoman
- Tärkeän homman deadlinen ollessa jo melkein päällä iskee äkillinen "selkäsärky", "pitkittynyt flunssa", "masennus", siis ihan mikä vain, jonka varjolla voi jäädä kotiin. Ja tämä ei ole tapahtunut kerran tai kaksi, vaan on ennemminkin sääntö kuin poikkeus.
Seurauksena koko työyhteisö kärsii kun deadline painaa jo päälle, kellään ei ole tietoa missä vaiheessa projekti on, tarvittavat tiedot on tällä työkaverilla kotona/salasanan takana tms. jolloin muut eivät pysty hommaa jatkamaan. Sitten selitellään asiakkaalle miksi homma vähän viivästyy... ARGH! Mielummin teen itse 2 ihmisen työt, kun annan tämän työkaverin ottaa mitään vastuuta yhtään mistään! Hänellä on aina asiallinen lääkärintodistus, joten pomokin on aika aseeton, vaikka tajuaa tilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellainen viittäkymppiä lähestyvä matami, joka toi kaikki yksityisasiansa työpaikalle ts. ei osannut erottaa työ- ja yksityiselämää toisistaan. Lisäksi hän pyöritti "ompeluseuraa" työpaikalla, mihin suurin osa hänen työajastaan menikin. Niissä vähissä töissä, mitä hän sai aikaiseksi työn laatu oli surkeaa. Onneksi hänestä päästiin eroon!
" Työkaveri joka utelee yksityisasioita, tekee omia johtopäätöksiään ja kertoo totena tietona eteenpäin.. tosi pelottava ja ahdistava tilanne. "
Tuo oli siis lainaus tuosta linkin jutusta.
ihminen syystä tai toisesta käsittää kirjoitetun tekstin (sähköpostin) vittuiluksi, menettää malttinsa ja tulee työpisteeseeni räyhäämään ja käyttäytyy niin uhkaavasti, että pelkään hänen lyövän.
Todellisuudessa hän ei itse ymmärtänyt asian taustoja, joita aloin kirjallisesti "rautalangasta" vääntämään. Virhe, ilmiselvästi, koska minuutin-parin päästä pelkäsin fyysistä atakkia.
Tämän kun on kokenut, niin kuka tahansa marisija tai lusmuilija kelpaa mulle työkaveriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis sellaiset, joilla ei ole mitään suodatinta asioille, joita ei ehkä tarvitse ottaa aivan kirjaimellisesti. Esim. joidenkin ihmisten kanssa pitää olla todella tarkkana ohjeistuksen kanssa, etteivät käytä aikaansa ihan joutavuuksiin kun omaa arvostelukykyä ei ole. Samoin arviointien kanssa pitää olla supertarkka ettei tule sanottua liian pahasti tai toisaalta kehuttua liikaa kun joillekin ihmisille tuntuu olevan maailmanloppu jos jokin asia on vähän kärkevästi esitetty. Ja jos kehuu liikaa, eivät seuraavalla kerralla yritä enää ollenkaan vaan ovat niin "korvaamattomia ammattilaisia" että.
ne yhtäkkiset yskökset ovat aivan järkyttäviä. :D Meinaan aina lentää pelästyksestä persiilleni. Noh, sille hän ei välttämättä voi mitään. Mutta sille nousevalle äänen volyymilleen kyllä voisi kun puhuu eli huutaa puhelimeen. Aivan uskomattoman lujaa voikin ihmiset puhua normaaleista asioista.
Ärsyttäviä ovat olleet myös kyllä./ei. -tyyliin sähköposteja kirjoittelevat. Eli, irti ei saa yhtään mitään vaikka kysyisikin. Toiset taas jaarittelevat ja todellakin vittuilevat meileissään hymiöillä ja kvg-ilmaisuilla. :O
Yksi työkaveri puhuu niin hiljaa, että kukaan ei saa siitä selvää ja jos jonkun pitäisi sille soittaa alkaa vääntö, että kuka sen joutuu tekemään. Se on vieläpä mies ja esimies-asemassa. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ilkeät vittuilijat, jotka kuvittelevat olevansa korvaamattomia, juoruilevat selän takana perättömiä, eivät perehdytä uusia töihinsä tai tekevät sen huonosti, savustavat ulos jengiä työpaikalta jos persoona ei miellytä, levittelevät perättömiä juoruja toisen yksityiselämästä ja elämäntavoista, haukkuvat tyhmiksi yksittäisten asioiden perusteella. Eikö jokainen joskus ole tyhmä jossain asiassa?!
Sitten sellaiset, jotka kuvittelevat omistavansa maailman, ovat aina itsestään kertomassa ja aina äänessä.
jonka koko elämä pyörii vain ja ainoastaan lapsessa. Ei osaa keskustella mistään muusta. Käydään joka päivä vakiporukalla syömässä, mukana äitejä (kuten minä itse) ja niitä, joilla lapset jo muuttaneet kotoa ja niitä, joilla ei edes ole lapsia. Tämä työkaveri kertoo joka päivä ruokapöydässä kaikille, miten heidän pottaharjoittelunsa edistyy, onko eilen tullut lapselle pissat housuun, jos tuli, missä ja miten, sekä myös sen, millä leluilla lapsi eilen leikki, kiukutteliko hän, jos kiukutteli, niin yksityiskohtainen kuvaus mistä ja miten, sekä myös kuvaus, miten yö nukuttiin, monelta herättiin jne. Yhtenä päivänä huipentuma oli kakan tulon yksityiskohtainen kuvaus (ruokapöydässä!). Joku aina kääntää keskustelun johonkin muuhun asiaan, mutta tämä yksi aloittaa aina hetken päästä lapsestaan puhumisen. Itselläni on suunnilleen saman ikäinen, joten ihan kiva joskus puhua lapsi asiaakin, mutta rajansa kaikella. Lisäksi niitä, joilla ei ole edes lapsia, ei varmaan asiat kiinnostaa pätkääkään. Eikö jotkut äidit ymmärrä, että heidän kullannuppunsa ei ole kaikkien maailman ihmisten elämän keskipiste????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palasin äippälomalta syksyllä töihin, eikä uudet tiimikaverit edelleenkään paljoa mulle puhu.. Kouluttaakin heidän piti aikanaan, se jätettiin tekemättä. Esimies ei sitä vieläkään usko. Haluaisin vaihtaa työtehtäviä tai työpaikkaa..
He ehtivät saada paljon sekasotkua aikaan. Kyllä sen töissä huomaa niin havainnollisesti, kenelle on annettu lusikalla ja kenelle kauhalla. Joiltakin ei työt vaan suju millään vaikka kuinka kädestä pitäen näyttäisi ja selostaisi. Siinä ei pitkäkään kokemus aina auta, kun ymmärrys vain ei riitä.
Nämä samat sitten usein vertaavat itseään muihin, valittavat jos jotakuta heidn mielestään suositaan ja vaativat samanlaista kohtelua, vaikka työpanos on huomattavasti heikompi kuin naapureilla. Ymmärrys ei riitä kertomaan sitäkään, että toisten työ voi ola laadukkaampaa kuin oma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[i Kyllä sen töissä huomaa niin havainnollisesti, kenelle on annettu lusikalla ja kenelle kauhalla. Joiltakin ei työt vaan suju millään vaikka kuinka kädestä pitäen näyttäisi ja selostaisi. Siinä ei pitkäkään kokemus aina auta, kun ymmärrys vain ei riitä.
He ehtivät saada paljon sekasotkua aikaan. Kyllä sen töissä huomaa niin havainnollisesti, kenelle on annettu lusikalla ja kenelle kauhalla. Joiltakin ei työt vaan suju millään vaikka kuinka kädestä pitäen näyttäisi ja selostaisi. Siinä ei pitkäkään kokemus aina auta, kun ymmärrys vain ei riitä.
Nämä samat sitten usein vertaavat itseään muihin, valittavat jos jotakuta heidn mielestään suositaan ja vaativat samanlaista kohtelua, vaikka työpanos on huomattavasti heikompi kuin naapureilla. Ymmärrys ei riitä kertomaan sitäkään, että toisten työ voi ola laadukkaampaa kuin oma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että jos kahdella ihmisellä on sama koulutus ja toinen on tyhmä ja toinen taas ei, niin heitä pitäisi kohdella samalla tavalla, vaikka meriittien perusteella tilanne olisi aivan toinen. Moni varsinkin niistä vähän vähempilahjaisista elää lisäksi siinä harhaluulossa, että koska heillä on sama koulutus kuin jollain välkymmällä työtoverillaan, he todella ovat samanarvoisia työnantajalle. Siinä on diplomaatin kyvyt koetuksella kun yrittää ylennyksiä selitellä.
Itsekin tiedän tilanteen, jossa samalla koulutuksella on kaksi ihmistä, joilla myös sama toimenkuva. Toinen on huomattavasti motivoituneempi kehittymään ja pystyisi vaativampiinkin hommiin, toiselle tekee tiukkaa selvitä nykyisistä hommista. Jostain syystä esimies ajattelee, että toimenkuvien on ikuisesti pysyttävä samoina ja jos toiselle tulee joku vaativampi juttu, toinen pitää myös perehdyttää siihen. Rasittavaa kaikille osapuolille ja firma todennäköisesti tuolla menettää sen parhaan osaajan!
* Menee tupakalle.. sitten onkin jo kahvitauko.. ja kun työpisteeseen vihdoin pääsee, niin pitää juosta vessaan.. sitten onkin taas tupakan vuoro. Töitä tekee 8h:sta ehkä tunnin tai kaksi.
* Juoruakat.. valivalivalittajat..
* Ja sitten pahimpana sellainen kiusaaja, joka kääntyy pois, kun kysyn häneltä jotain. Puhuu kahvipöydässä minusta "tuo tyttö", niin kuin minua ei olisikaan.. Levittelee perättömiä huhuja.. valehtelee, että olisin puhunut jostakin toisesta pahaa selän takana. Onneksi hän jäi eläkkeelle.
oli vielä silloin lapseton. Minulla oli tyttö ja joka ikisessä käänteessä hän mainitsi, ettei tykkää tytöistä vaan haluaa joskus yhden lapsen ja vain pojan.
Toisekseen oli omasta mielestä kaikessa paras ja sai pomonkin uskomaan tätä. Oli tietenkin pomon kanssa hyvää pataa ja mielisteli mennen tullen tätä.
Oli äärettömän tosikko ja otti tosissaan kaiken leikinlaskun, jota muu porukka keskenään heitteli, henkilökohtaisena vittuiluna ja ilmoitti kiusaamisesta joka käänteessä pomolle, hyvälle ystävälleen. Sitten pomo tuli meille huutamaan ja oltiin ihan äimän käkenä, että anteeksi mistä puhut?
Sitten aina aamulla suorastaan pekäsi joutuvansa tämän kanssa samaan aikaan henkilökunnan huoneeseen. Joku aamu oli hyvällä päällä ja toisena aamuna ei sanonut huomenta, ei mitään. Sinä päivänä arvasi, että pomon sähköpostiin paukkuu taas viestejä.
Koskaan ei suostunut auttamaan muita työkavereita vaan nautti siitä, että homman meni pieleen ja työkaveri oli epäonnistunut.
Ja ihan oikeasti tämä sama ihminen oli työpaikalla ystäväni kanssa n. 4 vuotta (itse olin vain n. vuoden). Tämän 4 vuoden aikana hyvin järjestelmällisesti kiusasi ja nälvi ystävääni. Loppujen lopuksi ystäväni joutui sairaslomalle uupumuksen vuoksi. Ei itsekään enää tajunnut, kuinka väsynyt oli siihen henkilöön ja hänen kanssaan työskentelemiseen. Aluksi oli kaikenlaista muuta outoa oiretta, joille ei meinannut löytyä mitään järkevä syytä. Loppujen lopuksi lääkäri tajusi ystäväni kohdalla täydellisen työuupumisen.
Itse taas en jaksa tuollaista kukkoilua katsella vaan annan hyvin suoraa, mutta asiallista kommentteja. Sain tämän hirmupirkon monestikin hyvin hiljaiseksi, mutta tuskin koskaan huomasi mitään vikaa itsessään.
Pakko silti myöntää, että pientä vahingoniloa tunsin, kun kulin tämän hirmupirkon saaneen lapsen ja tytön. Oli vielä lapsen saadessaan sen verran vanha, ettei enää toista ehdi saamaan.
Onneksi ei tarvitse olla ko henkilön kanssa missään tekemisessä. Oli muuten pomon ilme kuulemma ollut näkemisen arvoinen, kun tämä hirmupirkko oli saanut lapsen ja yrittänyt saada porukkaa mukaan lahjaporukkaan. Kukaan työkavereista ei halunnut osallistua....heh.
Mitää ei puhunut, samassa tilassa tehtiin töitä.
Onneksi olkoon! Olette onnekkaita.
Oman kammotustyökaverini ominaisuuksia:
- kaikki on AINA huonosti
- hänellä on AINA huonommin kuin muilla
- hän on töistä poissa ainoastaan 40 asteen kuumeessa, muut sairaudet hän sairastaa työpaikallaan
- hän korostaa aina miten sairas / väsynyt / ylikuormitettu hän on ja miten joutuu kaiken tekemään (vaikka voisi sairastaa ihan laillisesti kotona eikä hänen tarvitsisi ottaa kaikkia töitä itselleen)
- hän korostaa miten monta tutkintoa ja pätevyyttä hänellä on
- jos hänelle sattuu mainitsemaan, että ei itselläkään aina niin helppoa ole, hän ilmoittaa vähintään puolihuutoa miten paljon pahemmin asiat hänellä on
- hän kertoo mielellään sairaskertomuksiaan
- hän on mieluiten väärinkohdellun uhrin asemassa
- hän ei ikinä kysy mitä jollekin toiselle kuuluu
.. listaa voisi vielä jatkaa..
- kaikki naiset, jotka joka saamrin päivä aloittavat lounastunnilla valituksen ruoasta: kylmää,mautonta,liikaa suolaa/mausteita/valkosipulia,liian vetelää liian sitä tätä ja tuota. Meinaa mennä hermo!! Miksi eivät tee omia eväitään, jos muiden tuotokset ei kelpaa!! Ärsyttää katsella aikuisia ihmisiä nenä nyrpässä valittamassa ruoasta!!
- eräs 40v rouva, joka kertoo joka päivä mitä hänen kullannuppu-poikanssa olvat edellispäivänä/viikonloppuna tehneet, sanoneet,syöneet ja juoneet...Ja ketään ei kiinnosta