Opetetaanko koulussa nykyään ääntämään aakkoset "uudella" tavalla?

Erikseen ovat kirjainten nimet (siis äm) ja kirjainten äänet/äänteet (mmmm).



Meidän lasten kohdalla nuo on käyty läpi (mainittu) vanhempainillassa ekalla. Eskarilainenkin osasi kertoa että on erikseen kirjaimen ääni ja nimi.



En sitten tiedä olisiko noita kirjaimia erityisesti opetettu vanhemmille koululla kun itselleni nuo ovat niin itsestäänselvä asia että en edes tiedä milloin olen sen oppinut (vaikka koulussa käytettiin meillä niitä kirjainten nimiä 80-l alussa). Pienestä pitäen on meillä kotona lapsille opetettu heidän kysyessään molemmat tavat sanoa kirjain.

kirjainten nimet koulussa eikä mitään puhuttu erikseen äänteistä. Enkä ole vielä kauhean vanha (25v)...

Ja erittäin fiksua, että selvästi tavataan kirjain siten, kun se myös äännetään. Eihän esimerkiksi "äiti" -sanaa lausuta "äiteei" tai "maito" "ämaiteeo".



Siten siis kirjainten lausuminen tavattaessa siten, kuten ne lausutaan sanassa, helpottaa lukemaan oppimista.



En sitten ole varma, koska tuo muutos tuli, mutta minusta 90-luvun puolella. 25-vuotias on todennäköisesti 18 vuotta sitten vielä opetellut lukemaan "vanhalla" tavalla.

Ja vuosi oli 1977 eli ei toi kovin uusi asia ole..

ei ole opetettu molemmilla tavoilla, siis tuo äänteellinen on jäänyt opettamatta. Tuota ei ole minullekaan opetettu, mutta tiedän sen, koska tuli myöhemmissä opinnoissa vastaan, mutta ala-asteella ei opetettu. Jännä, miten on eroja kouluissa tai ehkä enemmänkin opettajissa. Meillä on veljeni kanssa siis ikäeroa 20v

esikoiselleni onneton menin opettamaan kirjaimet tyyliin K=koo, M=äm ja kun tenava sitten oma-aloitteisesti aloitteli lukemisen opettelua niin kyllä sieltä pitkään tuli esim. KANI=kooaaäni.



Enpä tuota virhettä toisten kanssa enää ole tehnyt. Omasta, samaten itsenäisesti, lukemaanoppimisesta en muista mitään hankaluuksia, vaikka varmaan silloin myös puhuttiin ässästä, ällästä jne.

Eli on siis mahdollista, että joku opettaa vieläkin vanhanaikaisella kirjaintavauksella. Käytännössä lähes kaikissa (ainakin hyvissä) eskareissa jo opetetaan lapsille äänteet kirjainten nimien rinnalla. Lisäksi eskarissa tehdään muutenkin niin paljon kielellisen tietoisuuden harjoituksia, että nykyään yli puolet koulun aloittajista osaa lukea.



Suosittelen vanhempia keskustelemaan opettajan kanssa lukemaan opettamisen menetelmästä, jos opettaja ei itse asiasta kerro. Olen tavannut muutamia lapsia, joiden vanhemmat ovat kotona opettaneet kirjaintavausta ja siitä on tullut isoja ongelmia, kun lapsilla on ollut muutenkin lukivaikeutta.



Mutta nopeaoppiselle lapselle opettamistavalla ei käytännössä ole merkitystä.

Kiinnostaisi tietää, jos täällä on koululaisten vanhempia, että miten heille on opetettu se ääntäminen?

Aloin jo vastata jotain, mutta sitten pysähdyin miettimään että mitä tässä nyt oikein kysytään. Siis haluaisiko ap tietää miten ne kirjaimet nykyään sanotaan (aika hankalaa kirjoittaa ääntämistä, ideana se että ei ole mitään ylimääräisiä vokaaleja lisättynä äänteeseen vaan puhdas äänne) vai miten koulussa on asiasta puhuttu (siis onko opetettu vanhempia henk. koht. miten nuo kirjaimet sanotaan) vai miten vanhemmille itselleen on kouluaikana asia opetettu (varmaankin suurimmalle osalle sillä vanhalla tyylillä).

Hieman myöhäistä on vasta koulussa puhua noista kirjainten ääntämisestä kun suurin osa lapsista opettelee kirjaimet viimeistään eskarissa. Eli eiköhän se lapsi osaa sanoa miten ne kirjaimet nykyään sanotaan ja aikuinen luottaa siihen eikä ala pullikoimaan vastaan että ei se ole "k" vaan kooooooo. Usein kuitenkin opetellaan sekä kirjainten nimet että äänet. Joitakin lapsia tämä voi sotkea, mutta suuri osa hankaa asian ihan helposti.

jo vuonna 81 tavuttaen äännemenetelmällä, siis ap:n kuvaamalla tavalla. Nykyään on kyllä käytössä useita eri menetelmiä ja opettaja voi valita sen mikä häntä miellyttää eniten tai sopii hänen persoonaansa parhaiten.