Lue keskustelun säännöt.
Lopen uupuuneena synnyttämään?
28.06.2009 |
Odotan esikoistani, ja olen tässä hieman huvittuneenakin lueskellut kätilöltä saamaani opasta ja muitakin raskauskirjoja. Kun niissä sanotaan, että "käytä tämä viimeinen kuukausi lepäilyyn. Tämä on omaa aikaasi. Kerää voimia ja nuku, kun nukuttaa, tee pitkiä kävelyretkiä jne."
Ihan idyllistä, mutta oma tilanteeni ei ole kirjoista. Olen tässä samalla joutunut sellaiseen omaishoitaja-tilanteeseen, hetkellisesti, mutta kuitenkin synnytykseen asti näillä korteilla mennään. Eli hoidan vanhoja vanhempiani ja heidän pientä maatilaansa. Oma mies on sairastunut, eikä voi tehdä nyt fyysisiä töitä.
Tunnen olevani jaksamisen äärirajoilla. Teen normaalistikin fyysistä työtä (olen maatalouslomittaja), joten kenties olen aika hyvässä kunnossa, mutta silti tämä tuntuu raskaalta. Pääsen petiin iltaisin kahdentoista aikaan ja aamulla kuudelta ylös. Yritän samalla remontoida asuntoamme vauvaa varten (nämäkin pakollisia, miehen sairastumisen vuoksi kesken jääneitä asioita).
En hae sääliä, vaan vertaistukea: onko tilanteeni ihan toivoton synnytystä ajatellen? Olen joskus lukenut, että fyysiseltä vaativuudeltaan synnytys on maratonjuoksuun verrattavissa. Maratonejakin juosseena tiedän, että ennen sitä pitää ainakin pari viikkoa huilia.
Onko täällä muita loppuun asti huhkineita? Itselläni laskettu aika on jo käsillä, periaatteessa ihan koska vain synnytän. Siskoni tulee länsinaapurista kyllä hätiin, kun aika on, mutta hänkään ei oikein voi aloittaa kesälomaansa työstään ennen aikojaan.
Kommentit (23)
Kiitos kannustuksesta. Olen koettanut kyllä järjestää asiat niin, että kunhan h-hetki koettaa, saan olla rauhassa. Tosin siinä tapauksessa h-hetki ei saa tulla tänään (laskettu aika 10.7.). Ja pare tietty toivoa myös, etten joudu sektioon ja tulisi tätä ongelmaa, etten saisi nostella mitään pitkään aikaan. Miehellä kun jalka ja käsi paketissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän siinä synnytyksessä välttämättä tarvitse tehdä juuri minkäänlaista fyysistä työtä. Kohtuhan hoitaa periaatteessa itsekseen kaiken työn. Itselleni ei edes tullut hiki missään vaiheessa, en hengästynyt tms. (2 synnytystä). Ehkä jos olisi vaikea ponnistusvaihe, voi olla että siinä sitten väsyisi.
Unenpuute on tietty asia erikseen, sitä kai kertyy lähes kaikille ennen synnytystä. Itsekin olin nukkunut edellisten vuorokausien aikana max 3 h yössä mm. epäsäännöllisten supistusten vuoksi.
Juu minä odotan tosiaan ensimmäistä, eli en osaa sanoa maraton-vertauksen sopivuudesta juuta tai jaata. Sen sijaan juuri nyt olo on kuin maratonin jälkeen. Nimittäin jalkapohjat ja jalat särkevät juuri niin kovin kuin asvalttimaratonista seuraavana päivänä.
Unenpuute minuakin vaivaa, heräilen öisin pari kertaa suonenvetoihin tai ennakoiviin supistuksiin. Olen tosin näillä helteillä koettanut nokostaa sisätiloissa puolisen tuntia päivässä (kun saan mummon ja papan ruokittua...). Se vähän piristää.
Siis apua, en minä jaksaisi mitään maratonia juosta :-)
Mutta se synnytys, olihan se rankkaa mutta tajuttomat eläimelliset voimat sitä itsestään löytää h-hetken tullen :-). Synnytykseni ovat menneet aina hyvin. Vaikka yhteen synnytykseeni kiirehdin suoraan töistä ;).
Mutta miten se sinun synnytyksen jälkeinen aika? Onko sinulla silloin turvaverkkoa?
Ja jos vauvasi valvottaa ja on kovin vaativa, niin kyllä jotain lepoa sinun olisi hyvä nyt saada, vähän etukäteen. Vauvan tullen se levon saaminen on vähäsen vaikeampaa..
ja vertaus on ihan ääliömäinen.
Maraton on helppo nakki ja siinä ei mene kuin alle 4 tuntia. Mutta synnytys on ihan toista.
Se on joku mies taatusti, joka on keksinyt tuon vertauksen. Joku paskahousu, joka on lähtenyt hellemaralle niin, että on juossut alun liian nopeaa ja lopussa hoippuu nestehukassa, jalat krampeissa maaliin ja sieltä suoraan lääkintätelttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka hoitaa vanhempiasi/ tilaa kun menet synnyttämään? Miksei hän tule jo nyt apuun?
Itse siivoisin talon vain pölyttömäksi (siis remonttipölyttömäksi), mutta muuten jättäisin remontin puolitiehen, ei se vauva tartte kun äidin sylin tullessaan kotiin.
Ja myöskin yrittäisin järjestää vanhempien ja maatilan hoitamisen toisella tavalla, mistä edes tiedät syntyykö vauva lähellä laskettua aikaa? Jos joku voi joustaa jos lapsi syntyisi, niin kyllä taatusti se sama voi joustaa jo nytkin!
Itsekin synnytin 3 kk sitten tilanteessa, jossa olin todella kiireinen kaiken muun työn (kuin ansiotyön) ja oman isäni hoitamisen kanssa. Mulla oli hirveä univelka ennen synnytystä. Synnytys menikin niin, että kun en ollut aiemmin ehtinyt oikein nukkua, todella nautin, kun vihdoin sain epiduraalin ja sain nukkua ensin 2 tuntia ja sitten toisen epiduraalin jälkeen vielä toiset 2 tuntia. Toisen heräämisen jälkeen oli suoraan ponnistusvaihe. Ei se ollut rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten käy imetyksen kun kehosi on ylirasittunut ja itse olet stressaantunut?
Olitko todella ajatellut, että kun vauvasi on kuukauden ja siskosi lähtee takaisin ruotsiin lomansa jälkeen, niin sinä aloitat tuon saman rumban uudestaan? Ei kauhean realistista! Jos vanhemmat on noin huonossa kunnossa, niin osta sillä omaishoidontuella mahdollisimman paljon kotiapua!
Valvonut käytännössä miltei kaksi vuorokautta. Hyvin meni silti. Sellainen adrenaliini- tai mikä lie kicks, että oksat pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ethän sä voi synnäriltä käsin tai synnytyksen jälkeen raataa tuohon malliin. Kuka hoitaisi lapsen? Kunnan velvollisuus on huolehtia sairaista ja vanhuksista.
Teidän pitäisi saada apua vanhemmillesi (joko suoraan tai sitten rahallisesti, jolla voitte ostaa) ja myös miehellesi, jos hän kerran on työkyvytön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisko tulee kuukaudeksi, sitten veli toiseksi kuukaudeksi. Sen jälkeen on kunta luvannut hommata lomittajan tilalle ja hoitoapua myös vanhemmilleni. Ja jossain vaiheessa se mieskin sieltä kai paranee - tosin palaa sitten omaan ansiotyöhönsä saikun jälkeen.
En tosiaan tiedä, miten tässä silti käy. Omat veriarvoni ja muut ovat olleet ihan kunnossa, mitä nyt matala hemoglobiini. Ja raatamisen ansiosta (?) en ole kerryttänyt lisäkilojakaan kummemmin, mikä on kai hyvä asia.
Remontti on siinä mielessä "pakko" hoitaa, että meillä käy remonttimies, joka on varattu kolmeksi viikoksi. Ja tilanne on se, että kylppärin lattia on auki ja sisälle ei tule juoksevaa vettä. Olen nyt itse fillaroinut pesulle vanhemmilleni 2 km päähän, mutta eihän se vauvan tultua enää onnistu.
Ei se oikeesti ole niin paha kokemus, siis ihan oikeesti. Ei mun mielestäni ole fyysisesti niin vaativa kuin vaikka kymmenen kilsan lenkki (maratonia en oo koskaan kokeillut9. Älä siis pelkää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lopen uupuneena. Syynä kummallakin kerroilla oli se että supistukset olivat valvottaneet minua niin etten ollut nukkunut oikeasti ollenkaan kolmeen yöhön ennen synnytyksiä, enkä päivisinkään. Eli pohjalla oli 3 vuorokautta ilman unta.
Synnytykset sujuivat todella hyvin, mutta suosittelen että kerrot sairaalaan mennessä tilanteesi: olet väsynyt ja pelkäät ettet jaksa synnytystä. Ja mene sairaalaan ajoissa, tosin ensisynnyttäjillä harvoin se on ongelmana.
Itse sain kummallakin kerralla epiduraalin tosi aikaisin, ja se tehosi niin että sain nukuttua muutamia tunteja, eli pätkissä sen avautumisvaiheen ajan. Se auttoi jaksamaan. Uskon kyllä että itse synnytykseen löytyy voimia, mutta on kurjaa olla heti synnytyksen jälkeen niin väsynyt ettei muista vauvan ensitunneista mitään kun on vain itse nukkunut pois väsymystään.
Koita saada myös levättyä sairaalassa synnytyksen jälkeen. Älä lähde kotiin ennen kuin tuntuu että voimat on edes jotenkin palanneet.
Omasta mielestäni se vauvan valvottaminen on pienempi vaiva, kyllä se lapsi joskus nukkuu, silloin pitää vaan itse nukkua.
Tsemppiä!!!
en kerennyt levätä yhtään, koko raskauden rakensimme taloa ja neljä vanhempaa lasta pitivät huolen jatkuvasta ohjelmasta. Olin koko raskauden ajan hyvässä kunnossa ja synnytys sujuikin huippuhelposti. Voimia sinulle!!!
(17) Kiitos juuuri tuonsuuntaisia tsemppejä kaipasinkin. Nyt arkeni on ollut koko raskauden ajan sitä, että teen päivätyön, sitten remppaan. Nyt kun olen äitiyslomalla, kantelen kaiket päivät vanhempieni vanhanaikaisella maatilalla vettä, heinäpaaleja, lykin sontakuormia, hakkaan ja kannan halkoja, korjailen lehmälaitumia yms. aika raskasta. Välissä sitten kantelen remppajätettä taloltamme roskalavalle.
Itse asiassa päivän kevein hetki on fillarointi vanhempieni tilalle ja takaisin. :)
Joten ehkä voinkin toivoa, että se synnytys sujuu sitten myös näillä voimilla`?
Välillä kyllä pitää istahtaa kun vauva potkii ja nyt on tullut jo ennakoivia supistuksiakin pari kertaa päivässä. Senpä takia tilankin töissä menee nyt kaksinverroin enemmän aikaa, kun joudun taapertamaan niin hitahasti.
tosi ikava kuulla etta olet nyt tollasessa "pakkoraossa" ja viela viimesillaan raskaana.
ma en kylla ymmarra yhtaan etta miten synnytys vois muka olla verrattavissa maratooniin. kuinka moni nainen jaksais tuosta vaan juosta maratoonin ? en mina ainakaan eika kylla 98% kavereistakaan. silti synnytys meni hyvin. suurimman osan aikaa makoilin ?! ei siina nyt niin hirveesti tarvinnu voimia.. ponnistusvaiheessa toki mutta se nyt ei kestany kun reilu 20min ja valilla siinakin saa hengahtaa, ei sita koko aikaa pusketa. hyvin se menee!!
Eihän vanhempasi vanhuudesta enää "parane". Sinun ja sisarustesi taakka helpottaisi heti kovastikin, kun ei olisi enää tilan töitä tehtävänä. Elikot myyntiin vaan.
On isompia lapsia ja pakollisia hommia mitä pitää hoitaa. Ei siinä juuri nukuta kun nukuttaa tai tehdä pitkiä kävelylenkkejä. :) Ilmeisesti olet hyvässä fyysisessä kunnossa ja se helpottaa kyllä synnytystä ja erityisesti palautumista.
kuullosta kovin herkulliselta tuo sinn tilanteesi, mutta kyllä sä itse synnytyksessä pärjäät! Harva (no ehkä jotkut kaupunkilaiset esikoistaan odottavat) ehtivät todella hemmotella tseään ja lepäillä viimeisen kuukauden. Vrt suurperheiden äidit, ei muut lapset anna sulle kuukauden lomaa :)
Jos kerran olet noin loppusuoralla, niin ei tarvitse vauvan hyvinvoinninkaan takia topputella. Synnytyksessä niitä voimia vaan tulee jostain ja toimit kätilöiden ohjeiden ja kroppasi vinkkien mukaan, ei siinä mitään maratoonille valmistautumista tarvita! Lienet oikein hyvässä kunnossa ja enmmän mietin, että saatko toipua synnytyksestä rauhassa. Siihen menee kuitenkin oma aikansa, paikat hellänä, tissit täynnä maita, hormonit heittelee ja uusi ihana ihminen vieressä. Noita ajatellessa alkaa vauvakuume taas nostaa päätään :)
Hyvin se synnytys menee, tsemppiä ja onnittelut!