"Viimeistään silloin, kun lapsi on 9 v, vanhemmat huomaavat että tämä onkin ihan tavallinen"

hänen kanssaan kun vanhemmat ensiksi näkevät kaikki kehitysvaiheet. Nuoremmat sitten "oppivat vihdoinkin" sen mitä esikoinen on osannut jo vuosikausia.

että jos vanhemmille on annettu lusikalla, todennäköisesti myös lapsi saa sen lusikallisen.



Jos vanhemmille on annettu kauhalla, lapsi saa todennäköisesti myös kauhallisen.



Ja jos on lusikalla annettu, ei tiedä paremmasta, eli silloin lusikallinen lapsi on älykkyyden huippu, vanhempien mielestä.



:)

ja on ollut tervanjuontia oikeasti hyväksyä se, että lapsi ei ole missään nimessä erityisen lahjakas tai älykäs, hyvä kun osalla alueista tavallinen.



Kaipa sitä toivoisi lapselleen vaikka minkälaista ruusuista tulevaisuutta, kauneutta, älyä...

olin lapsena todella huono koulussa, aikuisena selvisi että minulla oli lukihäiriö, nyt olen fil. lis, korkein koulutus aika vähän koulutetussa suvussani.

ongelma on todellakin juuri tuo, että meistä hyvin harva tietää, mitä se suuri kauha tarkoittaa! Tiedämme kyllä, kun tapaamme itseämme tyhmemmän, mutta sen huomaaminen on vaikeampaa, kuka on meitä älykkäämpi.

että jos vanhemmille on annettu lusikalla, todennäköisesti myös lapsi saa sen lusikallisen. Jos vanhemmille on annettu kauhalla, lapsi saa todennäköisesti myös kauhallisen. Ja jos on lusikalla annettu, ei tiedä paremmasta, eli silloin lusikallinen lapsi on älykkyyden huippu, vanhempien mielestä. :)

ja on ollut tervanjuontia oikeasti hyväksyä se, että lapsi ei ole missään nimessä erityisen lahjakas tai älykäs, hyvä kun osalla alueista tavallinen.

Kaipa sitä toivoisi lapselleen vaikka minkälaista ruusuista tulevaisuutta, kauneutta, älyä...

Muut ovat "realistisesti sitä mieltä, että oma lapsi on ihan tavallinen, vaikka neuvolan täti/naapuri/opettaja sanoikin lasta älykkääksi".

ihmelapsena, puheistaan päätellen. Ja kyllä minä keskivertoa lahjakkaampi teoreettisesti olenkin. Mutta en ihmelapsi.



Omista lapsista vanhin on toisella kymmenellä, ja kyllä pidän keskivertoa älykkäämpänä häntäkin, ainakin teoreettisesti. Sosiaalisesti ei niinkään. Mutta ei hänkään mikään ihmelapsi ole, kyllähän kaikenlaisia ihmisiä on.



Siitä olin yllättynyt, kun pääsi musiikkiopistoon aika haluttuun juttuun testien kautta. Itse en ole pitänyt koskaan itseäni musikaalisena, eikä mieskään ole ollut, joten sitä ei oikein osannut ennakoida. Mutta onneksi ei tullut liikaa latistettua lasta etukäteen...

Tämän ketjun perusteella uskon, että 99 % vanhemmista näkee lapsensa poikkeuksellisena.

Kysymys kuuluukin: romuttuuko tämä näkemys 9 vuoden iässä???

Meitä oli tätä kommenttia ennen, mitä, alle kymmenen vastaajaa, joista ainakin kaksi piti lapsiaan aika tavallisina! Miten siitä saa 1%?

Omalta osaltani sanoin, että lapseni ovat tavallisia, fiksumman puoleisia. Eivät siis mitenkään näkyvästi ja erityisen lahjakkaita missään, mutta eivät ihan puupäitäkään. Pitäisikö mun sanoa näistä lapsista, että joo, tyhmiä ja rumia ovat, ennenkuin mut otettaisiin vakavasti (että olisin Realistinen) tässä keskustelussa? ;) Se mainitsemani lapsinerohan ei siis ollut omani, vaan tutun lapsi.

5

Juu, lapsemme eivät ole vielä 9-vuotiaita ;) .



Mieheni on varmasti ollut jollain mittapuulla ihmelapsi ja nero kuulemma edelleenkin. En sitten tiedä kuinka tavallisena hänen vanhempansa häntä pitävät.

Ja kaikki ihan itse tehtyjä. Kaksi on jo yli tuon maagisen 9 v. ja tuntuvat edelleenkin nerokkailta. Parempia kuin naapurin kakarat. Ja ainakin parempi tapaisia!

"13 Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut.

14 Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen."

että lapseni ovat normaalia tyhmempiä : /

Eivät ole missään parempia kuin muut.

Mitenkä käy jos lapsi oikeasti on nero ihmelapsi?

Voisiko olla että ihmelapsiinkin tottuu ja heitä alkaa pitää ihan "normaaleina"? Eihän sitä omia saavutuksiakaan yleensä pidä mitenkään erityisen ihmeellisinä, vaikka ne jonkun muun mielestä voisivatkin olla. Muistan hyvin kun vanhempani väitöstilaisuuteni jälkeen sanoivat hyvin positiivisesti että pitivät ennen väitelleitä ihmisiä jotenkin ihmeellisinä, mutta ihan tavallinenhan minäkin olen (ja se siis oli kehu).

En ole ihmelapsi mutta testatusti (eikä millään nettitesteillä) kuitenkin huomattavasti keskimääräistä älykkäämpi. Elämässäni olen menestynyt jonkin verran - en ole maailman huipulla, mutta kuitenkin varsin hyvässä ammatissa ja myös sosiaalisesti ihan hyvässä tilanteessa.



Vanhempani ovat aina käyttäytyneet kuin pitäisivät minua jotenkin hieman vähä-älyisenä, epäilemättä koska en tule koskaan yltämään heidän sivistyneisyystasolleen.

koska sitä testattiin moneen kertaan lapsuuteni aikana, mutta tulos mitä ilmeisimminkään ei tehnyt heihin mitään vaikutusta. Heidän äo:taan en tiedä.

...muttei kukaan ihmelapsena tai nerona. Ei edes se ystäväni, jonka lapset ainakin mun mielestä oikeasti on huomattavasti keskimääräistä nerokkaampia. Mun kaveripiirissä siis 100% vanhemmista on realisteja, jotka rakastavat lapsiaan sellaisina kuin ne ovat. Enkä usko eleleväni kovin poikkeuksellisen porukan keskuudessa.

tuttavilleen että pitää lapsiaan neroina vaikka pitäisikin. Totta kuitenkin on että varmasti lapsiaan rakastaa olivat he sitten neroja tai eivät.

...muttei kukaan ihmelapsena tai nerona. ... Mun kaveripiirissä siis 100% vanhemmista on realisteja, jotka rakastavat lapsiaan sellaisina kuin ne ovat.

ja olen juuri huomannut UUDESTAAN, miten ihmeellinen se on :-))

Se ei todellakaan ole mikään nero - oppii asioita hitaammin kuin muut ikäisensä, on kömpelö jne. Mutta se on mun ihana ainutlaatuinen lapseni, eikä siis missään tapauksessa tavallinen ;-)

Missä vaiheessa nämä meidän ihmeelliset ja fiksut lapset muuttuvat taviksiksi?

tarkoitettiin 9v-kriisiä. Eli lapselle tulee hankala vaihe, vähän niin kuin esipuberteetti, hän on iso ja pieni yhtaikaa, älyllisesti jo aika pätevä, kyseenalaistaa ja kritisoi. Pikkuisesta on kasvanut aika iso ja vanhemmuus tulee haasteellisemmaksi. Oma kullannuppu ei olekaan koko ajan se nuppuinen ihanainen...vaan ihan lapsi lasten joukossa, ihana, rakas ja ärsyttävä.