olenko ihan tyhmä vai onko tämä muidenkin mielestä väärin?

Itse otin eron miehestä osa syynä juuri se, että saanpahan sitten omaa aikaa joka toinen viikonloppu mutta...... Viimeiseen kahteentoista vuoteen isä ei ole edes nähnyt poikaansa ja sitä ennen oli kerran isän luonna yötä ja pari kertaa näkivät ihan pikaisesti.



Päätös oli joka tapauksessa oikea vaikka en sitä omaa aikaa saanutkaan..... ja uusi nainen hänellä oli kuvioissa.

Mieheni käy töissä, minä olen kotona. Mies käy töiden lisäksi 1-2kertaa viikossa vapaa-ajalla jossain yksin ILMAN lapsia. Jos minä haluan mennä, pitää lapset ottaa mukaan koska miehellä on NIIN paljon tekemistä juuri silloin eikä voi katsoa lapsia. Mulla ei ole ollut omaa aikaa kuin viimeksi tammikuussa pari tuntia, sitä ennen ties milloin. Tänään mies taas lähti kavereiden kanssa vaikka kotona on ties mitä tekemistä ja oli sovittu että ne tehdään tänään. Mies lähti silti ja sanoi viipyvänsä 2 tuntia. Nyt on mennyt 3 tuntia ja kun soitin äsken että missä viipyy niin sain epämääräisen vastuksen että tulee "kohta". eli joskus parin tunnin päästä ja kaikki sovitut jutut on tekemättä ja luultavasti jääkin tekemättä.

Onko väärin että hermostun tästä?



Ihan oikeesti rakastan miestäni ja lapsiani mutta haluaisin että saisin edes kerran viikossa saisin vaikka mennä tunniksi kävelemään tai kauppaan tai johonkin. Olen pari kertaa miettinyt avioeroa ihan sen takia että saisin edes sen joka toinen viikonloppu olla ihan rauhassa ja tehdä mitä ikinä itse haluan.

Nyt neuvonpitoa miehen kanssa ja sovitte, että sinulla on viikossa yksi tai useampi ilta, jolloin olet muutaman tunnin harrastamassa, ystävien kanssa tms.



Vaikka sinulla ei juuri tuona iltana olisi menoa, niin älä tingi omasta ajastasi. Mene vaikka kirjastoon lukemaan lehtiä, kävelylle, kahville. Säännölliset ajat ja mieskin siihen oppii sopeutumaan.

Pakkaa jumppakassi jo valmiiks tai mene kaverille kahville. ilmoitat asiasta miehelle, vedät takin niskaan ja häivyt. Jos soittaa, niin sanot, että tulen kohta, eli tunnin kahden tai kolmen päästä, miten nyt huvittaa.



Ole tiukkana, sähän oot ihan tossun alla ja mies pyörittää sua mielin määrin. Oikeus se on sinullaki vapaa-aikaan ihan niinku hänelläki. Menet vaan, vaikkei puhuis sulle pariin viikkoon sanaakaan. Ja tyhmä se sun miehes on jos ei tajua, että sullakin on elämä perheen ulkopuolella ihan niinku hänelläki.

Nyt neuvonpitoa miehen kanssa ja sovitte, että sinulla on viikossa yksi tai useampi ilta, jolloin olet muutaman tunnin harrastamassa, ystävien kanssa tms.

Vaikka sinulla ei juuri tuona iltana olisi menoa, niin älä tingi omasta ajastasi. Mene vaikka kirjastoon lukemaan lehtiä, kävelylle, kahville. Säännölliset ajat ja mieskin siihen oppii sopeutumaan.

Se, että joutuu soittelemaan perään, todennäköisesti ahdistaa vaan miestä enemmän ja kotiin tulo viivästyy entisestään. Eli etukäteen sovitut ajat kun sulla on vapaata, niin että mies ehtii niihin henkisesti varautumaan. (Meillä tämä on joskus kääntynyt päin vastoin ja tiedän kokemuksesta, että töissä voi yhtäkkiä ilmaantua jotain akuuttia jos tietää että kotona odottaa kaaos ja nalkuttava puoliso...)

kuin minulla. Se sanoo että "muistathan että mulla on tiistai-iltana menoa, pitää käydä hoitamassa asioita", siinä missä mä kysyisin että "käviskö sulle mitenkään että ihan nopeasti kävisin tiistai-iltana hoitamassa asioita?" Jos kysyn että mitä ne hoidettavat asiat ihan tarkalleen ovat niin eivät välttämättä ole mitään tärkeää tai kiireellistä, yleensä jotain sen harrastuksiin liittyviä täysin vapaaehtoisia juttuja (siis tyyliin kaverilla on uusi moottoripyörä jota olisi kiva käydä katsomassa).



Ihan samaan en pysty itse, mutta mäkin olen yrittänyt tietoisesti vähän vaihtaa käyttämiäni sanoja. Sen sijaan että alkaisin selitellä kuinka hankalaa on mennä lasten kanssa tekemään ostoksia ja kuinka paljon mieluummin menisin yksin, yritän muistaa sanoa että "ehditkö kotiin puoli kuudeksi, sun pitäisi katsoa lapsia pari tuntia kun mä menen kaupunkiin".



Oletko ap kokeillut tätä taktiikkaa?

kiva huomata etten sittenkään ole niin vainoharhainen kun kuitenkin mies käy vain tuon 1-2 kertaa viikossa.

Täytyy koittaa tällä viikolla tuota että kun mies tulee kotiin, minä lähden johonkin ja sanon vaan että tulen parin tunnin päästä. Kyllä nuo lapset ovat ihania mutta varmasti jokainen vanhempi tarvitsee sitä omaa aikaa mitä minulla ei ole yhtään.



ap

Meillä taitaa mennä myös niin, että mies ilmoittaa, että tämä ja tämä asia on nyt hoidettava, olen varannut sen ja sen jne. Minä taas kyselen, voisinko käväistä äkkiä ostamassa Sannille kumpparit kun vanhat pn liian pienet. Ja sekin vielä että mun asiat on Sannin saappaat.

niin äiti luopuu KAIKISTA menoistaan lapsen parhaaksi, mutta mies ei luovu edes yhdestä. Vain naisen täytyy tehdä uhrauksia lasten takia, miehen ei tarvitse... koskaan.

Tää on niin tätä meidänkin elämää, että kohta heitän ton miehen pihalle.

Meillä vapaailtoja on suunnilleen yhtä paljon. Minä olen kotona ja mies töissä. Keskustelimme tästä jo ennen kuin saimme lapsen. Muuhun järjestelyyn en suostuisi.



Keskustele vakavasti miehesi kanssa ja mieti vaihtoehtoja.

Mä en todellakaan kysele mieheltä, että voinko mennä ostamaan sallille saappaat! Isommista menoista sovitaan etukäteen ja ex- tempore -menoihin kysytään, että sopiiko toiselle. Kumpikaan ei sooloile, ja voimme myös hyvin sanoa toiselle, jos menee omasta mielestä liikaa.

Tuo asetelma on varmaan syntynyt siinä vaiheessa, kun olet imettänyt etkä ole ehkä halunnutkaan lähteä minnekään. Nyt sun täytyy ilmoittaa, että tämä peli ei enää vetele.



Meillä auttoi mosiin ongelmiin se, että mies oli vähän aikaa koti-isänä. Hän sai vähän perspektiiviä.. ;-) Nykyään ei ole ongelmaa ollenkaan - eikä kumpikaan meistä ole enää kotona, vaan työelämässä. Kumpikin ilmoittaa menonsa tasa-arvoisesti samaan tyyliin ja äkillisistä menoista kysytään onnistuuko. Ja kyllä mun mielestä ap:n mies voisi ottaa ainakin yhden lapsen mukaan sitä miehen kaverin moottoripyörää katsomaan... (vai oliko se ap:n mies vai kenen - anyway!)

ennen lapsen saantia, että miten nämä asiat hoidetaan?

niin äiti luopuu KAIKISTA menoistaan lapsen parhaaksi, mutta mies ei luovu edes yhdestä. Vain naisen täytyy tehdä uhrauksia lasten takia, miehen ei tarvitse... koskaan.

Tää on niin tätä meidänkin elämää, että kohta heitän ton miehen pihalle.

miten pahalta sinusta tuntuu! Just tällaisten asioiden vuoksi Suomi on pullollaan miehiä, jotka ovat tulleet jätetyksi. Naisilla on ollut vuosia paha olo, mutta eivät ole sitten saaneet sanotuksi asiaa riittävän selvästi. Miehille pitää sanoa SUORAAN. Ei ne muuten tajua. Jos ei tajua sittenkään, niin sitten kannattaa miettiä sitä eroakin...

Olen pari kertaa miettinyt avioeroa ihan sen takia että saisin edes sen joka toinen viikonloppu olla ihan rauhassa ja tehdä mitä ikinä itse haluan.

miettiä. mies kävi kotona, pakkasi kamat, jätti avaimet, sanoi että lapsilla ei ole enää isää ja lähti. :(



ap

ihan itsestään tuo ongelma. Kai nyt elatusmaksut maksaa silti?

Ei ole hänestä sitten miestä ottamaan vastuuta lapsistaan..

Tsemppiä ap!!

no eipä tarvii enää tätäkään asiaa

miettiä. mies kävi kotona, pakkasi kamat, jätti avaimet, sanoi että lapsilla ei ole enää isää ja lähti. :(

ap

miettiä. mies kävi kotona, pakkasi kamat, jätti avaimet, sanoi että lapsilla ei ole enää isää ja lähti. :(

ap

kaipa se sitten pitää paikkaansa. enpä itseni vuoksi edes niin paljon sure vaan lasten takia. :( mistäköhän vitusta mä nyt maksan ruuan ja laskut?



ap

lastenhoitoon, minkäverran? Ajattelin vain tuota kun oli sanonut ettei lapsilla ole enää isää. Lapsilleko se sitten kostaa sinun "nalkutuksesi"?



Vaikuttaa aika keskenkasvuiselta mieheltä. Ei millään pahalla, mutta tulipa semmoinenkin mieleen ettei vain olisi löytänyt toista. kuulosti paljon olevan kotoa pois...