Millä tavalla tukea vauvansa menettäneitä vanhempia?

Taitaa olla niin raskas asia... Voisit ainakin ehkä lähettää kukkia, kortin tai jotain, jolla osoitat että ovat mielessä...

Ei varmaan ole mitään universaalia tapaa, jokainen suree tavallaan, mutta jotenkin ajattelen, että tärkeintä olisi olla olemassa noille läheisille, ilman että kynnys pyytää apua on liian korkea.



Kummityttömme kuoli 1,5v. sitten (kätkytkuolema, 9 viikon ikäisenä). Todella vaikea paikka, kun halua auttaa ystäviämme suuri, mutta sitä tunsi itsensä niin pieneksi. Yritime pysyä lähellä, sovimme että puheluihin ei tarvitse vastata jos ei jaksa, mutta pidämme tiiviisti yhteyttä, kuunnella mitä toinen haluaa sanoa, tai vain olla läsnä ja itkeä. Jonkin verran ihan käytännön apua, mentiin tekemään ruokaa ja leikittämään muita lapsia, soitin lääkäriaikoja yms.



Ystävälleni on myös tärkeää puhua kummitytöstämme, siinä missä muistakin lapsista, hänen kuolemansa on osa elämäämme ja puhutaan siitä ihan normaalisti, ei kauhistellen vaan silloin kun jotain tulee mieleen.



Käpy ry:n sivuilta löytyy jonkin verran tietoa.

Pahinta, mitä voit tehdä, on olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ole läsnä, tarjoa apuasi arkipäivän asioihin. Muista, ettei kyse ole kenen tahansa sukulaisen kuolemasta, vaan oman lapsen kuolemasta. Meille jopa sanottiin, että kyllä se suru hautajaisten jälkeen helpottaa! Tai, että tällä varmaan oli jokin tarkoitus. Nuo ovat satuttavia sanoja, mutta varmaankin ajattelemattomuudessa sanottuja ihmisiltä, jotka ovat kohdanneet ehkä vain oman isovanhempansa kuoleman tms. Ole olkapäänä, anna aikaa, kuuntele. Muistaa voit monin tavoin, kynttilällä, enkelillä, kukilla, kortilla, tiedät itse parhaiten mikä on sinun tapasi. Ymmärrä, että tästä surusta ei toivuta, sen kanssa opitaan elämään. Jos lapsi on ensimmäinen, se tekee vanhemmista vanhemmat, äidin ja isän. Olen huomannut, että tätä eivät kaikki ihmiset ymmärrä. Olen sanonut, että meillä on yksi lapsi, pieni enkelipoika.



Ystävänä olet kultaakin kalliimpi juuri nyt, niin myös jatkossa, vaikka ehkä vanhempien ajatukset ovat kauan aikaa jossain ihan muualla.



t. poikavauvansa menettänyt

"tämä oli niin merkityksetön kuolema"? Itse ainakin ajattelen, että kaikesta surusta syntyy jotain hyvää.



Esim. meille ei olisi syntynyt tätä uutta ihanaa vauvaa, jollei edellinen olis kuollut.

itsekin odotan toista lastamme, ja juuri tuossa näen sen tarkoituksen. mutta alkuvaiheen shokissa ja surussa ei kukaan vanhempi halua noita sanoja kuulla! en usko että sinäkään olisit. t. 4