Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko oikeasti ihmisiä jotka elää pikkusievän elämän vailla kummempia vastoinkäymisiä?
11.04.2009 |
Jos niitä tulee niin tulee, mutta onko jotenkin toivottavaa että niitä tulee?
Ja miten ihmiset kokee vastoinkäymiset, jäädäänkö niillä murehtimaan ja kaivetaanko ne joka tilanteissa esiin?
Kommentit (8)
Pinnallista ja kepeää alusta loppuun? Siltä ainakin vaikuttaisi?
Mitä ihmettä sun päässäsi liikkuu jos luulet että ihminen joka ei ole kokenut vaikeuksia on automaattisesti pinnallinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
60-v. Elämän suurin kriisi oli silloin kun jätti omanikäisen vaimonsa nuoremman takia. Omat yli 80-v. vanhemmat vielä elossa jne.
Ei koskaan ole ollut rahasta tai ammatillisesta menestyksestä puutetta tmv.
vaikka ulkoisesti kaikki näyttäisi kevyeltä.
Uskon että kaikella on tarkoituksensa, niin kummalliselta kuin se vaikuttaakin. Mutta jotku tarvitsee niitä vasoinkäymisiä enemmän voidakseen tulla joksikin miksi on tarkoitus tulla. Vastoinkäymiset muuttaa ihmistä...
taas ollut nyt niin paljon vastoinkäymisiä että mietin koska helpottaa. tuntuuhan se julmalta että kaiki paska kaatuu yhden perheen niskaan ja jotkut elää ainaisessa vaaleanpunaisessa unelmassaan kuvitellen etteihän nyt meidän perheen koti voi palaa, eihän nyt meidän suvussa voi olla pedofiiliä joka käyttäisi suvun lasta hyväkseen jne..
tuo ja paljon muuta raskasta läpi käyty, nyt alkaisi riittämään
En nyt tiedä, voiko sellaista elämää kutsua pikkusieväksi. Kyllä minun käsittääkseni monetkin elävät ihan tavallisen kivan elämän ilman pahoja vastoinkäymisiä. Sattumaahan se vain on. Miksei silti voisi ajatella tai toimia "syvällisesti" (pinnallisen vastakohtana)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kurjuus periytyy siten että päihdeongelmaisia ja väkivaltaisia persoonallisuushäriöitä sekä niihin liittyvää työelämästä syrjäytymistä ja köyhtymistä kuhisevassa suvussa ihmiset omalla huonolla vanhemmuudellaan tuottaa niitä lisää ja lisää lapsilleen
että osa ei halua ajatella vastoinkäymisiään tai haluavat pitää yllä sellaisia kulisseja, että kaikki on aina hyvin ja onnellista, vaikkei olisikaan. Tuntuisi omituiselta, että olisi ketään, jolle ei yhtään vastoinkäymistä osuisi. Toisaalta taas voi tietysti ajatella kuten kaverini, että kaikki vastoinkäymiset johtavat lopulta hyvään lopputulokseen ainakin hänen, jos ei sitten muiden ihmisten, kannalta. Esim. isänsä vuosia sitten tapahtuneen kuoleman hän pystyi selittämään onnekkaaksi tapahtumaksi raha-asioiden takia.
Alue: Aihe vapaa
Pinnallista ja kepeää alusta loppuun? Siltä ainakin vaikuttaisi?