Äitini käytös

Se oli mun ratkaisu. Äitini tosin haukkui mua (en olisi saanut erota) eikä omaa elämäänsä mutta puhelinsoitot olivat aina ikäviä ja niitä oli paljon. Muutaman vuoden olin vastaamatta kun ei keskusteluista tullut mitään. Oikeasti yritin mutta taisi olla sukupolvien välinen kuilu (plus kulttuuri- ja persoonallisuuserot) liian suuri. Nyt sitten lapsen myötä olen alkanut pitää hieman yhteyttä hampaat irvessä mutta jos alkais entinen valitus niin sais mieheni ja lapseni olla ainoat joihin se sais ottaa yhteyttä.

ettei soita tai vastaa puheluun. Vielä kun tunnetasolla pääsisi siihen pisteeseen, että oivaltaisi ettei äidillä ole oikeus manipuloida minua, eikä syyllistää yms. Etten minä ole äitini onnen seppä.



ap

Äitini on kutakuinkin sitä mieltä, että isäni ja tämän suku ja lisäksi jotkut hänen omat sukulaisensa ovat pilanneet hänen elämänsä. Äitini saattoi sanoa ystävälleenkin, kuinka tämä tyttökin tässä inhoaa isäänsä jne. Isässäni oli paljon vikaa, mutta ei äidilläni silti olisi ollut oikeutta kaataa asioita mun niskaan. No, isäni on nyt kuollut. Mutta nythän pahiksia ovatkin jo minun mieheni ja hänen sukunsa. Kun ihminen haluaa olla katkera, syyllinen löytyy aina.

Itse valitin eilen täällä palstalla omasta, hankalasta äidistäni.



Tuo on yksi hänenkin piirteistään, eli haukkuu muita ihmisiä minulle, myös isää. En jaksaisi. Ihan kuin olisi minun vikani, että äiti on valinnut isän miehekseen? Isä on oma lukunsa ja vaatisi omat analyysinsa, mutta se että äiti on yhä isän kanssa yhdessä ei todellakaan ole mitenkään minun syytäni. Ei meidän lasten takia todellakaan tarvitsisi enää olla yhdessä, nuorin sisaruksistakin on jo 25-vuotias.



Sitä jatkuvaa riitelyä ja räpätystä ei ole jaksanut enää vuosiin kuunnella.

että muitakin kohtalontovereita löytyy. Eipä minunkaan äitini tarvitsisi miehen kanssa yhdessä olla. Mutta aina löytyy joku syy, miksei voi lähteä. Yhteinen talo yms. En kertakaikkiaan jaksa. Ja vaikka olen ravannut terapiassakin tämän asian takia, tuntuu, että äitin valta elämääni on rajaton.



ap

Mä en välillä vaan jaksa kuunnella. Vuodesta toiseen sitä samaa juttua ja jahkailua. Alussa ymmärsin ja jaksoin antaa sympatiaa, nyt ei enää kiinosta.