Harmittaa kun en voi koskaan puuhata mitään 8v esikoisen kanssa.

Jos lähden kauppaan ja jätän pienimmän isän kanssa, koko aika on vain huutoa..

JÄTÄT SEN PIENIMMÄN SILTI ISÄLLEEN. Kyllä se siitä selviää. Se on oikeasti oikein teidän kaikkien kannalta, esikoisen, pienimmän, isän ja sinun. Ja todennäköisesti myös sen keskimmäisen kannalta.

Älä ihmeessä jä pelkästään harmittelemaan tuommoista asiaa, kun itsekin tiedät sen olevan väärin.

Eikö senikäisen vielä voisi antaa roikkua äidissä, en kuitenkaan palaa töihin vielä puoleen vuoteen..

Eikö senikäisen vielä voisi antaa roikkua äidissä, en kuitenkaan palaa töihin vielä puoleen vuoteen..

Mutta minusta hänen voisi jo hyvin antaa välillä roikkua myös isässä. Kysehän ei kuitenkaan ole yksin jättämisestä, vaan toisen vanhemman _tilaisuudesta_ hoitaa lasta ja luoda häneen omaa suhdetta - voihan sitä katsoa myös niin...

En tuosta itsenäistymisestä alle 1v oikein osaa sanoa. Meillä on lapset olleet niin isäänsä kuin äitiinsäkin kiintyneitä ihan pienestä asti, että omakohtaista kokemusta ei ole. Nyt siis auon päätäni vain mututuntumalta...



Minusta alle 1v on kyllä siinä iässä, että "saa itse päättää". Jos kokee olevansa aivan äidissä kiinni niin siinähän on. Meilläkin on jokaisen lapsen kanssa ollut sellainen vaihe siinä 10-12kk, äiti on paras, äiti on ykkönen - isi haisee. En ole sen kummemmin siihen reagoinut, antanut vain lapsen olla kiinni itsessäni, koska kotona kerran olen ollut vielä pitkään sen jälkeenkin.



Että vaikka meillä jokainen lapsi on ollut yhtälailla isän lapsi kuin äidinkin, on ollut vaiheita, joissa vain toinen kelpaa. Myöhemmin isompien lapsien kanssa toisenkin on kelvattava, mutta siinä vauvaiässä en vielä kasvata lasta väkisin irti äidistä. Uskon, että lapsi irrottautuu parhaiten silloin, kun hän on kokenut olevansa täydellisesti turvassa äidin/isän luona.



Eikös vierastaminen tule samoihin aikoihin, tuossa 10kk jälkeen? Ja silloin kehotetaan ammattikasvattajien puolesta, että lapsen annetaan vierastaa. Sama pätee omasta mielestäni myös tuohon roikkumistarpeeseen.



Onko teillä 11kk vanha jo kovakin liikkumaan? Ajattelin vain, että voisi olla tyytyväinen äidin sylissä, esim. kantoliinassa, ja äidillä jäisi kädet vapaaksi tehdä esikoisen kanssa jotakin? Meillä esikoinen meni kantoliinaan ensimmäisen kerran vasta 1v3kk ja hyvin viihtyi vaikka moni sanoikin, että ei siinä iässä lapsi enää opi liinailemaan. Itse uskon, että roikkuva ja sylissä viihtyvä lapsi viihtyy liinassakin vanhempanakin.



Mutta toisaalta.. Kyllähän nämä vaiheet menevät nopeasti ohitse ja kohta sinulla on taas aikaa esikoiselle.

Tota, mitähän haet tällä avauksella? Synninpäästöä, että "ihan on normaalia ja ei haittaa ja plää, plää"? Jos haluat kuulla totuuden, niin joo, varmaan esikoisesi kärsiikin huomionpuutteesta, jos tilanne on kuvaamasi. Jokainen lapsi haluaa vanhemman jakamatonta huomiota, vaikka vaan pienen hetken ja vaikka olis vauva talossa.



Koeta nyt vaan huolehtia myös suhteestasi siihen esikoiseen. Joku sanoi, että "pianhan vaihe tuo vaihe on ohi". Lapsen elämässä puoli vuottakin on jo pitkä aika ja 8 vuotias on jo sen ikäinen, että jos alkaa kokea, että vaan pienemmät on tärkeitä, niin kohtapa ei äiti enää saakaan kunnon kontaktia. Sitä paitsi kohta on sitten taas pienten uhmaiät ja sitä ja tätä, miksi ei muka ehdi ja voi panostaa esikoiseen ja sitten hups, esikoinen onkin jo murrosiässä ja on joiltain osin myöhäistä.



Ap, jos sinulle kaikki lapset on tärkeitä, niin huolehdit siitä, että kaikille myös aikaa. Itselläni on neljä lasta ja todellakaan ei elämä pyöri vaan niitten taaperoitten pillin ja rytmien mukaan. Isossa perheessä kaikki joustaa - ikänsä mukaan.



Ja ei 11 kuukauden ikänen vauva todellakaan vaurioidu siitä, jos äiti lähtee vaikka pari kertaa viikossa 8 v. kanssa kauppaa, uimaan tai pyöräilemään tunniksi tai pariksi. Vaikkei edes isä hoitaisi vaan kumminkaima. Sun vauvallas on perusturva varmasti kunnossa, koska olet häntä huolella hoitanut ja vaikka huutais kaksi tuntia putkeen, jos kuitenkin on turvallinen aikuinen häntä hoitamassa, niin siinä ei käy kuinkaan.



Sen sijaan, jos sössit suhteesi esikoiseen sillä varjolla, että "pienet vie ajan", sillä on voi olla kauaskantoiset esikoisesi elämään ja sinun ja hänen suhteeseen. Ja kotitöitä kantsii myös opetella tekemään vauvan/taaperon kanssa - anna huutaa jalan vieressä ja teet hommat. Kuopus on nyt vauva, mutta helposti se "vauvan" rooli jää päälle myös ja taaperona jo lapsi tajuaa, että saa huudoillaan ja takertumisillaan "omittua" äidin kaiken huomion.

Tota, mitähän haet tällä avauksella? Synninpäästöä, että "ihan on normaalia ja ei haittaa ja plää, plää"? .

Sä oot ihan oikeassa, asia ei ole noin.. Pakko vaan jättää pienempiä isälleen ilmeisesti. Ongelma on, että isä ei halua jäädä pienemmän kanssa, koska ei ole saanut siihen kunnon kontaktia. Pitää kai "pakottaa" oleman tyttärensä kanssa, ja läheä vaikka keilailemaan esikoisen kanssa kaksin.

että isä ei halua jäädä pienemmän kanssa, koska ei ole saanut siihen kunnon kontaktia.

vauva nukkuu päiväunet. Koti on sekaisin, kotityöt tehtävä jotenkin joskus, mutta silti olen niin päättänyt että päiväuniaikana on luettava tai pelattava jotain isomman kanssa.