Yksin synnyttämään

... kokemusta.



Mutta, onko niin, että lähipiirissäsi ei ole ketään, jota voisit pyytää mukaan?



Minulla mukana oli isosiskoni. Ja ystävälläni oli oma isänsä.

doulaa!! Ellei siis ole siskoa, äitiä tms. ketä pyytää! Mä muuten joskus olen harkinnut tuota doulaksi ryhtymistä! Itse olen kolme lasta synnyttänyt melkein luomusti ;)

ajatellut doulaksi ryhtymistä. Omassa synnytyksessä oli oma äitini mukana. :)

halusin miehen jäävän kotiin esikoisen kanssa ettei joudu "hylätyksi". Kätilöopiskelija piti seuraa mulle koko yön. toki oli jo toinen lapsi, mutta olen vahvasti sitä mieltä ettei miestä synnytyksessä tarvita.

Minäkin synnytin kolmannen lapseni sattuneesta syystä ihan yksikseni. Mieheni oli silloin työmatkalla Kiinassa. Tiesin jo odottaessani vauvaa että näin tulee käymään. Hieman jännitti jopa pelotti yksin mennä mutta kaikki meni todella hyvin enkä edes kaivannut miestäni sinne tukemaan. Tosin synnytyskin oli nopea ettei aika käynyt pitkäks. Ja henkilökunta oli todella ihanaa! Kiitos siitä heille!

Pitkään pohdimme tätä järjestelyä mieheni kanssa ja päädyimme siihen, että mies jää esikoisen kanssa kotiin ja äiti synnyttää ilman miestä. Molemmat olisimme halunneet kokea seuraavankin syntymän yhdessä, mutta kuitenkin esikoista ajatellen parempi, että isä jää kotiin.



Tukiverkostoa ei juurikaan ole lähettyvillä. Melko mahdotonta järjestää ketään toiselta puolelta Suomea synnytykseen mukaan, varsinkin, kun ihmisillä on töitä tehtävänä ja omia perheitä hoidettavana.



Doulaa olen pohtinut, jotta olisi joku, joka kannustaisi ja olisi tukena. Minä nimittäin koin mieheni mukana olon esikoisen synnytyksessä todella tärkeäksi ja merkittäväksi asiaksi. Hän sai minut jaksamaan, kun teki jo mieli luovuttaa. Yksin olo ajatuksena on melko ahdistava.



Miten muuten tämä vauvan hoito välittömästi syntymän jälkeen, kun äiti menee suihkuun? Jääkö joku hoitaja vauvan kanssa synnytyssaliin vai viedäänkö vauva "pois" siksi aikaa, että äiti palaa suihkusta?



ap

koska mieheni oli työmatkalla ulkomailla ja aina tiettyyn aikaan päivästä tehtaalla, jossa ei kännykkä toiminut vaan meni suoraan vastaajaan. Olin tosi peloissani ja hädissäni kun en tavoittanut häntä kun tajusin että nyt tulee lähtö. Vauva syntyi siis vähän yli 2 viikkoa ennen laskettua aikaa ja todella nopeasti.



Koska synnytys oli niin nopea (3 h) en ehtinyt edes kaivata ketään siihen. Mulla oli siinä koko ajan harjoittelija, joka kyllä oli ihan ensikertalaisia myös, koska ei tajunnut synnytyksen etenevän tosi nopeasti ja vauva meinasi syntyä valmisteluhuoneeseen. En kyllä usko että miehestä olisi tuossa tilanteessa ollut apua, koska en itsekään ensikertalaisena tajunnut tilannettani.



Käydessäni suihkussa samainen harjoittelija oli vauvan kanssa, joka kyllä oli ihan sikiunessa koko toimituksen ajan :) Oli ihanaa kun mieheni sitten soitti synnytyssalin puhelimeen kun oli saanut soitto soitolta yhä hätääntyneemmät viestini ja alkanut soitella pitkin ja poikin ensin vanhemmilleni (jotka myös olivat autuaan tietämättömiä tilanteestani) ja sitten sairaalaan josta minut lopulta "löydettiin" :)



Kaikista ikävintä yksinolo oli sitten osastolla, koska kesti seuraavaan päivään ennen kuin omat vanhempani ehtivät toiselta paikkakunnalta minua ja vauvaa katsomaan ja vielä hiukan pidempään ennen kuin mieheni oli kauhean sumplimisen jälkeen saanut sumplittua lentonsa niin että pääsi kotiin.

Tai siis kahta en synnyttänyt, kun mulle tehtiin suunniteltu sektio, mutta mies ei ollut mukana seuraamassa yhdenkään lapsen syntymistä. En kaivannut muutakaan seuraa, vaan halusin olla synnytyssalissa yksin niin paljon kuin mahdollista. Jouduin jopa lähettämään kätilöopiskelijat aina pois, kun ei huvittanut seurustella heidän kanssaan. Niin mä olisin varmaan tehnyt miehellekin, jos se olisi ollut mukana.

mun kakkonen syntyi päivällä ja sairaalaan vain puolen tunnin matka. Ehti isi ja sisko hoitamaan vauvaa ennen kuin edes pystyin suihkuun.

oon kanssa sanonu miehelle että jos neljäs saadaan meen yksin synnyttää.Mies tulee sit isompien kanssa kattomaan meitä sairaalaan kun vauva syntyny=)

että olen kieltänyt sitä tulemasta mukaan toisen lapsemme synnytykseen, joka on 6 vk:n sisällä. Miehestä on enemmän hyötyä kotona, kun hoitaa esikoista ja minä saan synnyttää rauhassa.

kun mies ehti paikalle vasta viime tipassa. Enpä juuri kaivannut seuraa siinä tilassa mutta oli kiva että mies oli vauvan synnyttyä paikalla huolehtimassa pikkuisesta kun minä vuodin verta ja istuin suihkun lattialla.

Olen sitä mieltä, että jso mies on laulle lapsen pannut, niin vähintä mitä hän voi tehdä on synnytykseen osallistuminen! Ja tukihenkilöstä on todella apua! Mielestäni kauhein vaihe on juuri ennen ponnistusvaiheen alkua, muistan sen tunteen lopun ikääni. Kolmesti olen synnyttänyt.

Meillä on pitkä matka synnytyssairaalaan enkä ole aivan varma, onko miehen viisasta lähteä edes katsomaan vastasyntynyttä laitokselle esikoisen kanssa. Toki se olisi mukavaa, mutta jos se kolme päivää laitoksella riittää, mies luultavasti odottaa nyytin näkemistä siihen, kunnes tulee hakemaan meidät.



Miten muuten te, jotka olette yksin menneet synnyttämään... Oletteko kulkeneet matkat taksilla, onko mies kuitenkin vienyt teidät vai...?



ap

Yhden kerran vei mun veli, kun mies oli matkoilla. Silloin mies näki vauvan vasta, kun tuli hakemaan mut sairaalasta.