Lue keskustelun säännöt.
Että mua ärsyttää hiljaiset ihmiset!!
10.04.2009 |
Itsekin olen ujohko, mutta yritän kuitenkin sen verran ryhdistäytyä ihmisten parissa, etteivät ne muutamat puheliaat /velvollisuudentuntoiset raukat joudu huolehtimaan koko keskustelusta yksin. On todella rasittavaa istua jossain lounaalla, kun pöytään sattuu vain lautastaan tuijottavia tuppisuita.
Kommentit (33)
äitini on usein kertonut, että isässäni häntä viehätti isän salaperäisyys: isältä sai joka sanan kaivaa irti kuin veitsellä. Siis seurusteluaikana. Avioliitossa isä olikin ihan erilainen...
Olen näitä "maan hiljaisia". Osaksi se voi johtua kotikasvatuksesta: kotona aina sanottiin, että pitää ajatella, mitä sanoo, ennen kuin sanoo, eikä pidä kysellä tyhmiä, koska tyhmään kysymykseen saa tyhmän vastauksen. Niinpä en kylässä käydessämmekään puhunut yleensä paljon. Sekään ei tietenkään ollut hyvä: isän mielestä olin epäkohtelias ja taitamaton tuppisuu, ja äitiä hän haukkui taas liian suulaaksi.
Olen kyllä huomannut, että itsekritiikkiä ei joillakin ihmisillä taida olla ollenkaan. Puhutaan, mitä sylki suuhun tuo. Mutta yleensä minäkin kuuntelen muita ihan hyväntahtoisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvään käytökseen kuuluu kyky keskustella epäkiinnostavienkin ihmisten kanssa.
valikoidusti hiljainen, jos paikalla olevat ihmiset vaikuttavat äärimmäisen epäkiinnostavilta niin en edes jaksa yrittää olla sosiaalinen, vaan vajoan omiin ajatuksiini. Koska nuo ihmiset eivät kiinnosta minua, ei haittaa, vaikka he pitäisivät minua kuinka ärsyttävänä.
tahallaan. En usko, että kovin moni kynttiläänsä vakan alla mielellään pitää,mutta jos on kasvanut siihen tai on vaan sen luonteinen, niin minkäs teet. Hiljaiset ihmiset kokevat myös itse joskus niin, että mukavinta seuraa ovat puheliaat, kun ei itse tarvitse koko ajan puhua. Harmillista, jos on sitten itse taakka toiselle. Eihän siitä tule muuta kuin minä tykkään-sinä et -tilanne.
Luulen kyllä, että hiljaiset ovat oppineet olla myös vaatimatta ja odottamatta liikoja mistään, edes ihmissuhteiltaan. Eli, hiljainen kyllä ymmärtää, jos joku ei jaksa ja lähtee. Toiset jaksavat odottaa sitä avautumista ja siitä voi sitten jotain syntyäkin. Ei ap:kaan oleta, että hiljaiset olisivat hiljaisia koko ajan ja kaikkialla.
Hyvään käytökseen kuuluu kyky keskustella epäkiinnostavienkin ihmisten kanssa.
ei minua haittaa olla tässä asiassa huonokäytöksinen.
Ihan yhtä ärsyttäviä ja moukkamaisia ovat ne jotka ovat koko ajan äänessä kuin ne jotka istuvat hipihiljaa kuin olisivat tehneet jonkun lupauksen olla vaiti hautaan asti.
Small talkista taas, mikä siinä on vaikeaa, en ihan oikeasti ymmärrä, olen vissiin aika epäsuomalainen tässä asiassa :) Aina voi jutella vaikka siitä säästä (onpas ihanaa kun tuli lunta/aurinkoista/lämmintä), ajankohtaisista tapahtumista/elokuvista/telkkariohjelmista, harrastuksesta (siis jos sen parissa vaikka tapaa) tai vaikka siellä kerhoissa lasten kanssa siitä että onko teillä ollut sitä ja tätä lapseen liittyvää juttua jne jne. En siis tarkoita että jokaisen vastaantulija, bussikuskin tms kanssa pitäisi jäädä turisemaan, vaan ihan noin yleisellä tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täytyy välttämättä olla äänessä, jos ei ole mitään sanottavaa (small talk)? Miksi pitää jutella säästä, jos osapuolilla ei ole mitään oikeaa, molempia oikeasti kiinnostava juteltavaa keskenään? Mikä hiljaisuudessa on ahdistavaa?
Mun mielestä on niiin niin moukkamaista olla jäpittää puhumatta sanaakaan esim. kerhoissa tms. paikoissa. Möllötetään vaan, ja katsellaan alta kulmien, eikä osallistuta keskusteluun. Kotona sitten päivitellään, miten se ja se sanoi sitä ja tätä, eikä ite uskalleta pistää itteään likoon ilmaisemalla yhtään ainukaista mielipidettä.
Parhaimmat vielä tekee lapsistaan samanlaisia pitämällä niitä tiukalla otteella sylissä, niin että niistäkin tulee saman laisia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritäppä alkaa totutella ajatukseen että ihmisiä on erilaisia ja kukin taaplaa tavallaan.
Onko se jotenkin sulta pois jos joku on hiljainen tms. ?
Ja saman laisia on muuten yhdyssana.
istua ruokapöydässä tunti puhumatta mitään. Mä siinä sitten pidän keskustelua yllä ja kyselen muilta ja kukaan muu ei tee aloitetta, eikä kysy multa mitään.
Argh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aika moni inhoaa nitä, jotka ovat KOKO AJAN äänessä (=ap). ja toiset ymmärtävät ja hyväksyvät molemmat.
istua ruokapöydässä tunti puhumatta mitään. Mä siinä sitten pidän keskustelua yllä ja kyselen muilta ja kukaan muu ei tee aloitetta, eikä kysy multa mitään.
Argh.
Miksi sinun on väkisin pidettävä keskustelua yllä jos toisista on kerta luonnollista olla hiljaa? Oletpa itsekäs jos vielä harmistut moisesta. Onko muiden aina mentävä sinun muukasi?
Omassa suvussani puhutaa paljon ruokapöydässä ja vielä toisten päälle. Mieheni suvussa istutaan hiljaa ja syödään rauhassa. Heillä kyse on rauhallisesta yhteisestä hetkestä. Se ei häiritse minua eikä varsinkaan ärsytä. Kyse on heille luonnollisesta tavasta eikä siitä ettei olisimitään sanottavaa, miksi loukkaantuisin siitä ja yrittäisin muuttaa heidän tapojaan? Kotonani ja oman sukuni parissa saan pälättää ihan riittävästi.
Oletkos ajatellut että miehesi suku voi pitää sinua epäkohteliaana ja ärsyttävänä kun väkisin pidät yllä (tehdyn teennäistä) keskustelua vaikka he haluaisivat vain nauttia aterista Rauhassa perheen kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rauhassa ja hiljaisuudessa? Voihan sitä jurnuttaa oman perheen kesken, jos ei kiinnosta vieraalta edes kuulumisia kysyä.
se kertoo ihmisestä, joka niin ahdistuu hiljaisuudesta, että yrittää täyttää joka välin puhumalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tavalla ärsyttää kun ukon vanhempien luona ollaan aina tuppisuita vaikka tiedän että se on heidän tapansa olla ja möllöttää.
Mutta ihmisiä ei voi muuttaa joten kai se on sopeuduttava ja möllötettävä siellä aina.
Mulla kans nousee karvat pystyyn seurassa, jossa saa itse olla aina alottamassa keskustelun. Miksi sitten kutsutaan kylään, jos ei osata keskustella vieraittensa kanssa? Enpä minäkään siis ole ihan heti kutsumassa tällaisia tuppisuita meille kylään.
Mies menköön lasten kanssa ja minä vietän sen ajan omaa aikaa. Itse koen, että jos ei mitään kerta puhuta, niin paskaako sillä väliä, onko siellä paikalla vai ei.
nro 12 on tehnyt ratkaisun mitä olen itsekin miettinyt.
Ja nro 13: eikö sitten ole vähän niinkuin kummassakin osapuolessa "vikaa" jos toinen ei kestä möllöttämistä ja toiset ei sellaista normaalia kanssakäymistä..?!
Mies menköön lasten kanssa ja minä vietän sen ajan omaa aikaa. Itse koen, että jos ei mitään kerta puhuta, niin paskaako sillä väliä, onko siellä paikalla vai ei.
tuomitse ketään vaan innostuneena kuuntelin muidenkin juttuja vaikken näyttänyt intoani ulospäin.
Jälkikäteen olen tajunnut että se on varmasti monen mielestä ollut ärsyttävää. Nuorempana usein jopa "tuijotin" ihmisiä uteliaana ja tuppisuuna, ihan hyväntahtoisesti tosin.
Elämä on opettanut ja nyt minäkin yritän jutella jonkin verran ihan vaan tavan vuoksi. Tervehdin tutut ja en jää kuuntelemaan tai katselemaan muiden touhuja vaikka kiinnostaisikin.
sellainen kuin on. Minulla on parempaakin tekemistä, kuin ärsyyntyä toisten tavoista olla. Se ärsyttää, jos joku puhuu päälle tai jos joku ei koskaan sano mitään, eikä yritä edes vastata mitään koskaan takaisin. Meitä on moneksi, sen kuitenkin ymmärrän enkä jaksa vauhkoontua siitä sen enempää...