Oletko mielestäsi hyvä miniä?

en tule toimeen anoppini kanssa, mutta en silti hauku sitä. Miehen äitihän se on.

En esim. koskaan käy siellä kylässä, mies käy lasten kanssa.

Minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa anopistani ja tiedän olevani varsin mieleinen miniä. Tulemme hyvin toimeen ja olemme samalla aaltopituudella, jopa niin, että miehen sisko ei sitten tykkääkään kun tulen niin hyvin juttuun hänen äitinsä kanssa.

mutta anoppi ei ole niin hyvä. Kyllä meillä menee hyvin yksiin, mutta ei kyllä joka päivä haluta nähä sitä. En arvosta kauheasti anoppiani, näen hänen lävitseen monissa asioissa. Puhuu paljon, mutta ei saa mitään aikaiseksi.



Mutta tuskin parempaakaan anoppia olisin saanut.

mutta anoppi ei sitä tiedä.. :D



Eli pidän mölyt mahassani tai mölyän muille, kuten miehelleni tai ystävilleni. Käymme hänen luonaan kylässä ja teemme juttuja yhdessä silloin tällöin myös ilman miestä.



Anoppi on ihana mummo lapsilleni (aina silloin kun jaksaa olla läsnä..), joten siksi yritän tulla toimeen, vaikka välillä tekisi mieli haistattaa paskat koko akalle.

Inhoan anoppia, johtuu hänen järkyttävästä käytöksestä minua kohtaan aikaisemmin. En ole antanut anteeksi enkä anna. Hän ei varmasti pidä minusta eikä ymmärrä miten pahasti on minua loukannut. Tästä syystä hänen lapsenlapsensakin ovat hänelle etäisempiä kuin hän toivoisi ja siitä hän syyttää minua. Ihan sama mitä hän minusta ajattelee. Odotan hänen hautajaisiaan jo malttamattomana.

Jos mittarina on se, että olen synnyttänyt anopilleni kolme hänen kauan kaipaamaansa lastenlasta (muita ei ole). Tai että pidän hyvän huolen kodistamme, miehestäni, lapsistamme, laitan hyvää ja tarveellistä ruokaa heille, muistan anopin ja apen synttärit ja nimpparit ja kutsun heitä tasaisin ajoin meille syömään (jouluisinkin), annan lapsia anopille aina kun hän toivoo, en käytä häntä hoitoapuna kuin hätätilanteessa, niin silloin varmasti olen loistominiä.



Mutta jos kyseessä on se, mitä tunnen anoppia kohtaan, olen surkea. En tykkää yhtään, vaikka yritän oppia ymmärtämään. 19 vuotta kulunut, enkä ole päässyt puusta pitkälle, joten en taida päästäkään. Välimme ovat viileät.

Minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa anopistani ja tiedän olevani varsin mieleinen miniä. Tulemme hyvin toimeen ja olemme samalla aaltopituudella, jopa niin, että miehen sisko ei sitten tykkääkään kun tulen niin hyvin juttuun hänen äitinsä kanssa.

Tosin miehen siskonkin kanssa olen hyvissä väleissä. Anoppi joskus salaa sanoo että minun kanssani on paljon helpompaa tulla toimeen kuin oman tyttärensä.

Minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa anopistani ja tiedän olevani varsin mieleinen miniä. Tulemme hyvin toimeen ja olemme samalla aaltopituudella,

ole itselleni järin tärkeitä, enkä niitä pohdiskele, mutta toki haluan lasteni tulevan tutuiksi isovanhempiensa kanssa.

Mulla on niin paska anoppi, joka päästelee suustaan sellaisia sammakoita, että olen käytännössä lopettanut yhteydenpidon häneen. Mies voi käydä lasten kanssa...

anoppi on ainakin tehnyt selväksi että olen täysin epäkelpo äiti ja vaimo joten tuskin olen hyvä miniäkään.

puolia. Kuten anopissakin.