Onko muita yli 30-vuotiaita, joiden työelämäkuviot edelleen ihan auki?
Täällä yksi ahdistunut 34-vuotias, joka edelleen miettii, miksi ryhtyä "isona". Opinnot lopahtivat aikanaan kiinnostuksen puutteessa ja kun töitä tarjoutui. Sitten tuli perustettua perhe jne. Monenlaisia pätkätöitä on takana, osa ihan fiksujakin, mutta tuntuu, ettei omaa alaa ole löytynyt. Nykyisen pätkän jälkeen aion tehdä vihdoin opinnot valmiiksi, kun uutta paikkaa on tässä taloustilanteessa varmaan aika hankala löytää. Tuleva tutkinto on aika yleispätevä. Jotenkin tuntuu, ettei minusta ole oikein mihinkään työhön :(
Kommentit (6)
Työhistoriani on kuitenkin levoton: on iso kasa erilaisia freetöitä (olen viestintäalalla), lyhyitä pätkiä töissä (vakituisissa paikoissa, mutta välillä perhevapailla), Suomea, ulkomaita. Ikää on saman verran kuin sinulla.
Ei työpaikan löytyminen silti ole ollut vaikeaa. Aina on löytynyt max. 3 kuukaudessa, ja ihan hyvin olen viihtynytkin. Ollaan muutettu miehen työn perässä, siksi olen jättänyt jo monta paikkaa taakseni. Mutta ei nämä ole työhaastattelussa näköjään haitanneet.
Vuoden päästä on taas työpaikan vaihto edessä ja varmaan samaan saumaan kokeilen taas jotain uutta ja erilaista. Tällainen sopii mulle ihan hyvin, en ehkä haluakaan edetä johtotehtäviin (ainakaan pienten lasten äitinä) vaan liikun samantasoisista tehtävistä toisiin.
39v ja tothtorintukinto ja kolme lasta ja pohdin mitähän lkais opiskella, että jaksais tehdä sitä työtä eläkeikään
että oon löytänyt sen työn, mitä haluan tehdä ja valmistunutkin MUTTAmutta vakipaikkaa en saa varmaan ikänä ja ikää on jo 35v
Tykkään työstäni ja työkavereistani ,en ole katunut vaikka en ole ammattikoulua kummosempaa koulutusta saanut, tienaan vuodessa noin 42000e. Minulla on paljon ystäviä jotka opiskelee vieläkin, hekin miettivät juuri noita asioita että miksikä ruveta isona ja millaista se työn hakeminen tulee sitten olemaan varsinkin tälläsenä aikana... Tsemppii kaikille teille jotka aloitatte työelämää:)
kyllä asiat aikanaan loksahtavat paikoilleen. Minä tosin sinuna koettaisin pungertaa sen tutkinnon valmiiksi. Itse lähdin vielä kolmekymppisenä huitelemaan maailmalle. Kun halusin palata Suomeen, sain ihan saman tien töitä. Kyllästyin hommaan ja vaihdoin määräaikaiseen duuniin ja toiseenkin määräaikaiseen ja sitten olin pari vuotta kotona lapsen kanssa ja kun halusin takaisin työelämään, niin heti sain töitä. Ja sitten ihmeen kaupalla törmäsin hommaan, jossa kaikki tuntuu vihdoin olevan kohdallaan. Työsuhteeni on tosin määräaikainen, mutta silti olen tyytyväinen, koska mullakin on välillä ollut sellainen olo, etten ihan tiedä, mitä tahdon. Varsinkin kun tuo FM koulutus ei pätevöitä oikeastaan mihinkään :-).
Nyt on hyvä aika opiskella, kun ajat ovat huonot, joten tartupa toimeen...
Ikää täällä saman verran, opinnot kesken ja melkein kymmeneen vuoteen en oo ollu missään töissä.