Mitä tykkäätte, jos vieras komentaa lapsianne jostain ei-niin-merkittävästä asiasta?

kyllä mä sanoisin että jahtaa vaan puluja muru :)

riippuu tietty sanojasta... jätän ehkä huomioimatta tai sanon oman mielipiteeni...

ei oikein kehtaa kulkea sen kanssa mistään, kun se puuttuu kaikkeen. Ei mua haittaa jos joku komentaa mun lapsia, opetan mielelläni lapsille sen, että välillä voi niellä vastalauseet. Mä olisin hiljaa, ja myöhemmin sanoisin että ette te niitä puluja kiusanneet, mutta koska tätiä harmitti, katsellaan niitä sitten seuraavalla kerralla.

Ei mua haittaisi ainakaan tuon ap:n esimerkin mukainen asia ollenkaan. Päinvastoin: pulut on kuitenkin eläimiä eikä niitä saa jahdata. Toisekseen kyllä mä pelkäisin, että on pulun kakat kohta niskassa jos lapseni niitä häiritsevät.



Jos sitten joku huomauttelisi koko ajan jostain aivan triviaalista (ei saa laittaa kiviä taskuun, tai kaataa itsensä päälle hiekkaa hiekkalaatikolla tms.), niin kyllä mä saattaisin sitten jotain sanoa.

tiukasti että jospa minä hoitaisin komentamisen. En tykkää, että vieras komentaa lastani (vaikka aiheestakin) jostakin sinänsä mitättömästä asiasta kuten nenän kaivaminen, kynsien pureskelu jne.



Ihan oikeasti haitallisesta saa ilman muuta komentaa. Esim. kivien heittäminen, töniminen...

3 ja 5 vuotiaat kävelevät pulujen perässä, pulut kävelevät poispäin. Ei siis jahtaamista vaan uteliaisuutta.. juuri kävelemään oppinut saattoi kyllä ottaa muutaman kömpelön juoksuaskeleen..

olen monesti sanonut meillä vieraileville lapseni kavereille (poikia), että eivät kaivaisi nenää ja sohisi niillä räkäkäsilä joka paikkaa ja käskenyt/pyytänyt pesemään kädet ennen ruokailua ja vessassa käynnin jälkeen ym. kieltänyt juoksemasta ja huutamasta jne. mutta se on meillä tai meidän pihalla. tuolla ulkomaailmassa lähestulkoon aivan sama mihin räkäkätensä laittavat...

enkä tykkää että tuolla ulkona kukaan muukaan puuttuu omien lasten kasvatukseen tai käytökseen jos ei ole todellakin aihetta.

eräs tuttuni on aina kieltämässä poikaani, varsinkin jos itse olen ensin kieltänyt niin hän sitten papukaijana neuvoo/kieltää perässä ja se ärsyttää. jos sanon esim. älä laita multaisia käsiä suuhun, niin se sanoo heti "joo ei saa laittaa likaisia käsiä suuhun kun tulee matoja" tai kaupassa jos kiellän koskemasta johonkin, niin hänkin heti "ei kannata koskea, kun voi mennä rikki"... ymym

lääkärille pääsyä ja lapseni leikki leluilla lattialla. Lähellä istui ukko, jolle tuli joku tutuntuttu juttelemaan. Ukko ärähti lapselleni, että älä rymmyytä niitä leluja että kuulee jotakin.

Tuumasin ukolle, että lapsi saa leikkiä, aikuiset joutavat mennä syrjemmälle jos kuulo on niin huono että joutavia ei kuule. Meni ukko hiljaiseksi.

Jees, kaikkein karseimpia on ne vetelät äidit jotka viis veisaavat mitä ne omat kullannuppu kakarat tekee tai jättää tekemättä. Komentaa ei saa. Siitä tulee lapselle vähintään estoja.



Juuri hyvä esimerkki oli jonkun teksti siitä se kuinka pentu piti terveyskeskuksessa ärsyttävää meteliä niin ettei toiset kuule edes puhua. Kotonahan jokainen voi mekastaa miten tahtoo, mutta ehkä sille lapselle voisi opettaa jonkunlaisia KÄYTÖSTAPOJA.



Ja todella epämiellyttäviä on kylään tulevat nenänsä kaivavat mukulat jotka juuri niillä räkäisillä käsillään koskevat esim. kahvipöydässä kaikkeen. Tai lähtevät juoksentelemaan kesken syömisen pullat tai suklaat käsissä pitkin kämppää sotkien ovenpielet ja sohvat.

Meillä niin ei tee omat lapset ja varmasti komennan jos kylään tulevat sitä tekee. Ei tarvitse sanoa rumasti vaan ihan nätisti se on mennyt perille lapsille. Jos vanhemmat vetää herneet nenään siitä, ettei lapsi saa sotkea meillä sohvia suklaaseen niin eipä voi mitään.



Olen itsekin kolmen lapsen äiti. Lapseni ovat lapsia, välillä mekastavat ja sotkevat, mutta kyllä niille on pienestä alkaen opetettu että yleisillä paikoilla tai kylässä käyttäydytään eri tavalla kuin kotona.