Olisiko kenelläkään runoa syntymättömän lapsensa menettäneelle :' (.

Eli jos sinulle ei luonnostaan tule mieleen jotain runoa, joka puhuisi siitä, mitä aiot muutenkin sanoa, jätä runo väliin ja kirjoita lyhyt teksti korttiin tai mihin nyt aioitkaan, itse.

Jos löydän sen niin laitan. Se on todella hyvä runo, koskettava! Omalle kohdalleni sekä muutamalle ystävälle se on tuonut toivoa!

Katselen täältä kaukaa

Rakas Taivaan Isä, miksi äiti itkee?

Miksi isällä on niin raskaat askeleet?



Minäkö heille olen surua tuottanut,

kun vain katselen täältä kaukaa.

Enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,

että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.



Voitko, Taivaan Isä, äitiä lohduttaa,

pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?

Voitko isän olkaa taputtaa,

ettei niin kumarassa hän ois?



Kerro heille, Taivaan Isä,

etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.

Kerro, että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita on

luojalleen ettei heitä malttaisi millään antaa pois.



Huomaisipa äiti, kun hänen luokseen

lennän perhosena ikkunaan.

Tietäisipä isä, miten tuulen mukana

hänen poskeaan silittää saan.



Vielä joskus saan siemenenä kasvaa äidin vatsassa

ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.

Ja kun vihdoin kohtaamme,

löytää tarkoituksensa pettymys jokainen

Ne on kestettävä jotta juuri minä syntyisin.



Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää

Koska saan mennä, Taivaan Isä,

joko pian pääsen omaan kotiin?



- tuntematon





Olit luonamme hetken

ihan pienen vaan.

Et pitemmälle enää

jaksanutkaan.

Ei koskaan tavattu,

tunnettiin vain,

liian pienen hetken sinut pitää sain.





Ei tullut äitiä,

ei tullut isää,

vain itkua,kipua,surua lisää.

Pilven reunalla teitä

jo liikaa on,

äidin ja isän kaipaus on loputon.

Ei muuta voi kuin rukoilla vaan

että seuraavan jo pitää saan.

On lastattu laiva kultainen,

sen kyytiin pääsee jokainen,

ken viattoman sai sydämen,

on lapseni kyydissä jo sen.



Kuin unta sun tulosi ollut ois,

mut Luoja sut äidiltä otti pois,

Ei valita voi koskaan kukaan,

ken lähtee enkelin mukaan.



Sun poskesi nukka,

suloinen unen kukka,

ripset poskille taipui,

elämä hento haipui.



Kuin virvatulien kajoo,

toivo sielussain hajoo,

liekki sammui ja hiipui,

pirstaleeks´sydän riipui.

Vierailija:

Ei tullut äitiä,

ei tullut isää,

vain itkua,kipua,surua lisää.

Pilven reunalla teitä

jo liikaa on,

äidin ja isän kaipaus on loputon.

Ei muuta voi kuin rukoilla vaan

että seuraavan jo pitää saan.

mielestäni tämä ei sovi jos lapsi on kuollut vaikkakin kohtuun. Kyllä tuli äiti ja isä, kuolleelle, pienelle enkelille. Tämä sopisi milelestäni paremmin keskenmenoon joita on jo useampi...

t. enkelitytön äiti

Mutta tosiaan ei voi kirjoittaa että toivottavasti seuraava onnistuu, kun heillä se on aika toivotonta. Kyllä on tosi vaikea tosiaan löytää sopivaa. Lisää ehdotuksia?

Äiti minun täytyy jatkaa.

Joku kutsuu kulkemaan.

Täytyy taitaa taival matkaa,

vaikken tietä tunnekaan.

Siellä missä toisiansa aallot vievät tansseihin,

siellä, veden loiskinnassa,

siellä olen minä.

Siellä, missä korkealla

siintää pilvi sulavin,

siellä, sinipilven alla,

siellä olen minäkin.

Äiti, katso kuinka kasvan!

Kuule kuinka kohisen!

Minkä kasvoin viime vuonna,

tänään kasvan ohi sen.

Avara on taivaan syli.

Taivaan teitä purjehdin.

Pääsky lentää pääsi yli,

siinä olen minäkin.

Älä pelkää. Tulen kyllä.

Tulen kyllä takaisin.

Iltatuulen hyväilyssä.

siinä olen minäkin.

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen

saan kulkea rajoilla ajattomuuden.

Olen henkäys tuulen,

olen pilven lento,

olen kasteisen aamun pisara hento.

En ole poissa vaan luoksenne saavun

mukana jokaisen nousevan aamun.

Ja jokaisen tummuvan illan myötä

toivotan teille hyvää yötä.

kirja:

Nuku, nurmilintu lapsi on poissa - runo lohduttaa surevaa

toimittanut Christina Söderlund



Anne- Mari Kaskisella on myös aivan ihania tilanteeseen sopivia runoja