Huonossa parisuhteessa elävät ja siitä eroon päässeet!?

Minä erosin exästäni pitkän yrittämisen jälkeen. Kun mies viimein oli valmis tekemään töitä, minä olin jo luovuttanut. Loppujen lopuksi minä en halunnut enää terapiaan, enkä minä ollut valmis tulemaan enää yhtään vastaan. Vaikeaksi eron tavallaan teki se, että arki meillä sujui todella kivasti (ex osallistui paljon kotitöihin, oli -ja on edelleen- hyvä isä jne). Olisi ollut suhteellisen helppo jäädä suhteeseen, jossa arki toimii, vaikka mikään muu ei toiminutkaan. Silloin on vain mietittävä mitä itse haluaa ja millaista elämää haluaa elää -ja tehtävä ratkaisuja.



Ole rehellinen -ennekaikkea itsellesi. Mieti mitä haluat: jos haluat eron, sano se ääneen ja pidä kiinni päätöksestäsi. Kun todella tekee päätöksen, voima sen toteuttamiseksi tulee kyllä (kunhan pysyy lujana).



Jos taas olisit vielä valmis yrittämään, aseta miehelle ehto: ero tai terapia. Jos miehesi on valmis terapiaan, vaadi HÄNTÄ etsimään terapeutti ja varaamaan aika tiettyyn päivään mennessä. Jos miehesi ei ole siihen valmis, ei hän ole myöskään valmis todella parantamaan tapojaan.



Jos et halua tehdä päätöksiä, et halua vaatia mieheltäsi mitään tai et vain uskalla sanoa ääneen mitä haluat, hyväksy elämäsi sellaisena kuin se on. Jos ei itse tee mitään, mielestäni on turha valittaa.

Tai kyllä, olen sanonut monet kerrat, mutta mies kääntää mun sanomiset aina päälaelleen. Jostain syystä en osaa olla tarpeeksi vakuuttava. Miten sen miehen saa uskomaan että mä olen tosissani?

tosin taustalla ei ollut pettämistä, mutta muutoin tunsin olevani lähes nolla miehelleni, mukana oli myös käsiksi käymistä.



Lopputulemana vain se, että parisuhde voi korjaantua JOS mies todella niin haluaa ja on valmis muuttamaan itseään eli osallistumaan yhteiselämään ja parisuhteeseen (tällaisen muutoksen voi toiselta vaatia) ja VAIKKA vaimolta on usko ja luottamus mennyt. Itse ajattelin eroa aktiivisesti alle vuoden vielä sen jälkeen kun yrittämispäätös oli tehty. MIeheltä tämän kuuntelu ja narina vaatii tietysti uskomatonta kanttia.. Yksin ja esim. vain että vaimo unohtaa miten häntä on loukattu ei mitään tapahdu



Muutoksen pysyvyydestä en tiedä, kriisejä on varmaan luvassa tulevaisuudessakin, kuten kaikissa parisuhteissa

sen kyllä huomaa. Sanot sen riittävän rauhallisesti ja varmasti, mutta älä riidan yhteydessä. Toteat asian ilman suuria tunteita, ja kieltäydyt keskustelemasta asiasta siinä yhteydessä. Sano, että tästä on turha puhua, olet päätöksesi tehnyt.



Jos miehesi on erityisen hankala, eikä muu ei auta, niin pakkaat miehen tavarat, ja pahimmassa tapauksessa vaihdat myös lukot.



5

Herranen aika, sanot miehelle että tämä on minun koti ja sinä olet tyytymätön joten miehen tulisi hankkia oma asunto. Älä nyt tuollaiseen alistu!

Myös käräjäoikeus voi määrätä miehesi muuttamaan.



Jos olette avoliitossa, ilmoita miehellesi, että lopetat suhteen ja annat kuukauden aikaa hankkia oman asunnon. Sen jälkeen, jos ei muuta, soitat poliisille ja pyydät heitä avuksi miehen häätämiseen.



Sori jos kuulostaa julmalta, mutta vain selkeät pelisäännöt tehoavat tuollaiseen mieheen :-(

Mies oli väkivaltainen, pitämällä yllä seurustelusuhdettä häneen noin vuoden ajan, sain olla suht rauhassa. Kun sitten tapasin elämäni miehen, oli kamalaa aikaa. Tappouhkauksia ym... Onneksi mieheni(siis nykyinen aviomies) kesti, olin kuulemma sen arvoinen. Pian exä rauhoittui ja antoi meidän olla rauhassa, parin kuukauden päästä hän ilmoittikin että tyttöystävä on jo pitkällä raskaana... ;)

Ei naimisissa ei olla..

En nyt tahtoisi mitään suunnattoman riitaisaa eroa joka väistämättäkin tulee jos vaan " heitän äijän pihalle" .. Mutta ei taida jäädä vaihtoehtoa kun mies ei tunnu ottavan kuuleviin korviinsa että mä olen tosissani.

ja kyllä, olen sanonut asia´sta nimenomaan rauhallisesti keskustelutilanteessa, enkä raivoissani huutaen.

Kuulostaa tutulta. Toivottavasti saat miehen pois kodistasi. Mulla oli vastaava tilanne pari vuotta sitten. Asuimme avoliitossa minun kodissani. Mies meni ja tuli miten tahtoi ja hänellä oli muita suhteita. Vaikka sanoin että haluan hänen muuttavan pois hän vain nauroi räkäisesti ja välillä suuttui, mutta ei lähtenyt. Hän ei edes osallistunut rahallisesti asumiseen, ruokaan ei edes lapsen menoihin. Käytti siis todella mua kynnysmattona. Olin pitkään masentunut. Lopulta mies muutti naisystävänsä luokse ja olin todella onnellinen. Sain hänet ulos täältä. Suhde ei kestänyt ja hän yrittää vonkua takaisin, mutta minä olen läksyni oppinut ja sitä virhettä en enää tee, että hänelle kotiavaimiani enää antaisi.